Publisher

National Public Health Institute
Original page

measles, measles-mumps-rubella vaccine, monitoring, mumps, rubella

Julkaistu 10.3.2006

Tartuntojen torjunta

Suomesta kadonneet MPR-taudit eivät ole vielä historiaa

Suomi on maailman ensimmäinen maa, jossa ei ole esiintynyt kotoperäisiä MRP-tauteja, tuhkarokkoa, vihurirokkoa ja sikotautia, kymmeneen vuoteen. Muualla maailmassa nämä taudit edelleen vaivaavat, vammauttavat ja tappavat lapsia ja aikuisia. MPR-rokotukset aloitettiin Suomessa vuonna 1982. Kansanterveyslaitos seuraa MPR-tautien esiintymistä ja vasta-ainetasoja väestössä rokotusohjelman tehon varmistamiseksi.

Kuvio 1. Tuhkarokon ilmaantuvuus Euroopassa vuonna 2004. Paikalliset epidemiat on merkitty punaisella. Lähde: WHO Regional Office for Europe, Vaccine Preventable Diseases and Immunization Programme, Mick Mulders.

WHO on asettanut tavoitteekseen juuria tuhkarokko Euroopasta vuoteen 2010 mennessä. Samassa aikataulussa pitäisi myös saada laskettua kuolleisuus tuhkarokkoon maailmassa 100 000 tapaukseen vuodessa. Vuonna 2003 tuhkarokon rokotuskattavuus oli Afrikassa noin 60 % ja tautiin kuoli noin 250 000, koko maailmassa yli puoli miljoonaa. Taudin juuriminen edellyttää yli 95 prosentin rokotuskattavuutta, joten maailmanlaajuiseen tavoitteeseen on vielä matkaa.

Kaikkia MPR-tauteja esiintyy edelleen myös Euroopassa. Rokotuskattavuus on alle tavoitteen osissa Länsi- ja Keski-Eurooppaa. Erityisen huono se on Sveitsissä ja Itävallassa sekä osassa Itä-Eurooppaa. MPR-rokotteen liittäminen perusteettomasti autismiin laski rokotuskattavuutta varsinkin Britanniassa, missä on sen jälkeen koettu tuhkarokkoepidemioita.

Hävittäminen onnistui, ainakin toistaiseksi – harvat tapaukset tuontitavaraa

Suomessa ei ole esiintynyt yhtään kotoperäistä MPR-tautitapausta kymmeneen vuoteen. Muutamat vuosittaiset tapaukset on joko saatu ulkomailla tai tartuttajana on ollut ulkomaalainen. Sairastuneista pyritään aina selvittämään aiemmat rokotukset ja ulkomaiset kontaktit.

- Valtaosa tapauksista on ollut rokottamattomia aikuisia, jotka eivät olleet jostain syystä sairastaneet näitä tauteja lapsena. Myös rokottamaton maahanmuuttajalapsi on saattanut kotimaassaan käydessään saada taudin, kertoo Virusrokotelaboratorion erikoistutkija Irja Davidkin.

Suomi on ollut eräänlainen laboratorio, jota myös WHO on seurannut kiinnostuneena. MPR-rokotukset aloitettiin Suomessa ja Ruotsissa samaan aikaan. Kummassakin maassa annettiin alusta asti kaksi pistosta, kun esimerkiksi Yhdysvalloissa rokotettiin aluksi vain kerran. Epidemiat rokotetussa väestössä osoittivat kuitenkin, ettei yksi pistos antanut riittävää suojaa.

Suomessa ja Ruotsissa annetaan ensimmäinen rokotus noin puolentoista vuoden iässä. Ruotsissa toinen pistos annetaan kahdentoista, Suomessa kuuden vuoden iässä. Suomesta taudit katosivat nopeammin, sillä 1980-luvulla rokotettiin myös 1,5 ja 6 vuoden väliin jääneet ikäluokat. Rokotus annettiin myös varusmiehille. Tytöille 11–13-vuoden iässä annettu vihurirokkorokote korvattiin MPR-rokotteella siihen saakka, että rokotetut ikäluokat tulivat tähän ikään. Lyhyessä ajassa rokotettiin hyvin suuri osa lapsista ja nuorista.

MPR-rokotusten tehon seuranta tärkeää

Rokotusohjelman vaikutuksen seuraamisessa oli erityisen tärkeää varmentaa kaikki MPR-rokotetuilla esiintyneet tapaukset laboratoriossa. Vuodesta 1987 tartuntatautirekisteriin on kirjattu ainoastaan varmennetut tapaukset.

- Rokotusohjelman onnistumisen arvioimiseksi on tärkeää seurata miten kauan rokotuksen aikaansaamat vasta-aineet säilyvät veressä, painottaa Irja Davidkin.

Davidkin on seurannut vasta-aineita 350 lapsen ryhmässä vuodesta 1982 aluksi vuosittain ja viimeksi viiden vuoden välein. Vasta-aineet laskevat ajan myötä. Kahdenkymmenen vuoden kuluttua ensimmäisestä rokotuksesta tuhkarokko-vasta-aineet ovat mittaamattomissa 4 prosentilla ja sikotautivasta-aineet 22 prosentilla. Sen sijaan vihurirokon vasta-aineita voidaan mitata kaikilta. Vasta-aineiden lisäksi myös soluvälitteinen immuniteetti suojaa taudilta. Silloinkin kun vasta-aineet ovat alle mittauskynnyksen, soluvälitteinen immuniteetti näyttäisi olevan jäljellä.

- Toistaiseksi ei tiedetä antaako rokotus elinikäisen suojan näitä tauteja vastaan, toteaa Davidkin. Kahdesti rokotetuilla on tällä hetkellä joka tapauksessa hyvä suoja, mistä on osoituksena myös se, etteivät Suomeen muualta tuodut taudit ole päässeet leviämään.

Virusrokotelaboratorio on tutkinut myös raskaana olevien äitien vasta-ainetasoja, joissa näkyy selvä lasku vuodesta 1983 vuoteen 2002. Äidin vasta-aineet suojaavat lasta ensimmäisten kuukausien ajan. Vastasyntyneiden vasta-ainetasojen on osoitettu olevan rokotettujen äitien lapsilla matalammat kuin luonnollisen taudin sairastaneiden äitien lapsilla ja ne katoavat siksi rokotettujen lapsilta nopeammin. Äidiltä saadun suojan ja ensimmäisen, noin 18 kk:n iässä annetun rokotuksen väliin jää noin vuosi, jolloin lapsella ei mahdollisesti ole suojaa näitä tauteja vastaan. Suomessa asuvalla lapsella ei ole sairastumisvaaraa, mutta ulkomaille matkustavan lapsen MPR-rokotusta kannattaisi Davidkinin mukaan aikaistaa.

Professori Heikki Peltola ja terveydenhoitaja Viena Karanko muistelivat MPR-rokotusten aloittamista Kansanterveyslaitoksen juhlaseminaarissa Suomi ilman MPR-tauteja 10 vuotta.

MPR-rokote pelastaa vuosittain monta lasta vammautumiselta

- MPR-rokotuksen ottaminen mukaan yleiseen rokotusohjelmaan herätti alkuun vastustusta, sillä tuhkarokkorokotteella oli huono maine luultujen haittavaikutustensa vuoksi. Ajatus rokotuksesta joka sisältäisi tuhkarokon lisäksi eläviä sikotauti- ja vihurirokkoviruksia oli siksi pelottava, muistelee professori Heikki Peltola MPR-rokotusten aloittamista vuonna 1982.

Pelkoa hälvensi Peltolan vetämä tutkimus, jossa identtisille kaksosille annettiin joko oikeaa rokotetta tai lumetta. Vanhemmat ja terveydenhoitajat kirjasivat rokotusreaktiot huolellisesti. Tutkimus osoitti, ettei rokotteeseen liittynyt pelättyjä haittoja.

Kun päätös MPR-rokotusten aloittamisesta tehtiin vuonna 1981, Peltola ryhtyi kouluttamaan terveydenhoitajia työparinsa terveydenhoitaja Viena Karangon kanssa. Työ alkoi arkisesti neuvoloiden osoitteiden keräämisellä. Myös rokotteeseen liittyvät lomakkeet piti suunnitella, mikä osoittautuikin suureksi työksi. Rokotuskampanjaa varten Peltola kirjoitti terveydenhoitajille rokotusoppaan, josta aikanaan kehittyi edelleen julkaistava Rokottajan käsikirja.

- Moni pelkäsi ihan perustellusti asian omaksumiseen liittyvää suurta työmäärää, sillä rokotusten aloittamisessa ja vanhempien vakuuttamisessa oli todella paljon työtä, muistelee Karanko. Viena Karangon mukaan terveydenhoitajat tulivat silti mielellään koulutukseen ja olivat ehdottomasti mukana asiassa. Kiitos rokotuksen nopeasta käyttöön otosta kuuluu neuvoloiden terveydenhoitajille.

Saavutuksen arvo unohtuu

Tautien nopea katoaminen yllätti myös alan ammattilaiset.

- Kun Heikki Peltola sanoi minulle vuonna 1982, että kymmenen vuoden kuluttua lääketieteen opiskelijat kysyvät mikä on tuhkarokko, en uskonut häntä ollenkaan, nauraa Karanko.

- Nykypäivän opiskelijat tietävät kovin vähän tuhkarokosta, vielä vähemmän sikotaudista tai vihurirokosta vahvistaa Peltola.

Kun tauteja ei enää sairasteta, rokotuksen merkitys saattaa unohtua.

- Vaikka sairastuneista vammautui yksi tuhannesta, oli määrä merkittävä siksi, että aiemmin kaikki lapset sairastivat nämä taudit. Suomessa se tarkoitti lähes sataa aivokuumeen kaltaista vakavaa komplikaatiota vuodessa. Afrikassa ja muilla köyhillä alueilla näihin tauteihin kuollaan myös tänä päivänä, muistuttaa Peltola.

- Emme puhu isorokosta, vaan taudeista, jotka lähes kaikki suomalaiset äidit ja isät muistavat, painottaa Peltola.

Maria Kuronen
Kansanterveys-lehti