Kahden koronaviruksen on tiedetty jo pitkään aiheuttavan tauteja ihmisillä. Taudinkuvat ovat lieviä flunssan tapaisia tauteja, joskin keuhkokuumeitakin harvakseltaan voi esiintyä. Lisäksi ihmisen ulosteesta on osoitettu koronaviruksia ripulipotilailla, mutta syy-yhteys ripuliin on jäänyt epävarmaksi. Eläinkunnan koronavirusinfektioista tiedetään melko paljon. Niiden eräistä piirteistä voi olla hyötyä myös yritettäessä ymmärtää sarsin olemusta. Viikko sitten tulleen tiedon mukaan hongkongilaiset tutkijat löysivät kuudesta sivettikissoihin kuuluvasta naamaripalmunäädästä koronaviruksen, joka on genomin vertailuun perustuen hyvin samanlainen kuin sars-potilaista eristetty koronavirus. Tulos saattaa auttaa ymmärtämään viruksen kiertoa luonnossa.

Eläinten koronavirusinfektiot moninaisia

Tärkeimpiä eläinten koronaviruksia ovat sioilla esiintyvät tarttuva gastroenteriitti (TGE), porsaiden epideeminen ripulivirus ja porsaiden hemagglutinoiva enkefalomyeliitti, nautojen talvidysenteria, siipikarjan tarttuva bronkiitti (IBV), hiiren hepatiitti ja kissan enteerinen suolistotulehdus (FECV) ja tarttuva vatsakalvontulehdus (FIPV). Näistä sikojen TGE ja siipikarjan IBV kuuluvat Maaliman eläintautijärjestön (OIE) B-listalle eli niiden eläintautien joukkoon, joilla katsotaan olevan sosioekonomisia tai kansanterveydellisiä vaikutuksia ja joilla on merkitystä kansainvälisessä eläin- tai elintarvikekaupassa. A-listalle kuuluvat vakavimmat tarttuvat ja leviävät eläintaudit kuten suu- ja sorkkatauti, sikarutto, lintuinfluenssa ja niin edelleen. 

Naamaripalmunäädistä nyt löydetyt koronavirukset osoittavat, kuinka vähän tiedämme koronavirusten esiintymisestä eri eläinlajeilla. Tutkimus vilkastuneekin uuden löydön seurauksena. Löydöstä sinänsä ei kuitenkaan seuraa mitään erityistä läpimurtoa: kymmeniä vuosia on tiedetty puumalaviruksen tarttuvan ihmiseen myyristä. Löytö ei kuitenkaan ole sanottavasti nopeuttanut sen enempää rokotteen kuin hoidonkaan kehittämistä.

Erilaisia taudinkuvia

Kissojen koronavirusinfektio on mielenkiintoinen. Nuorilla kissoilla esiintyy yleisesti lievää, suolisto-oireista FECV:n aiheuttamaa tautia. Mutta joillain yksilöillä viruksessa tapahtuu mutaatio(ita) saaden aikaan viruksen muuntumisen FIPV:ksi. FIPV johtaa kuolemaan, myötävaikuttavina tekijöinä viruksen muuntumiselle tiedetään olevan yhtaikainen immuunikatovirusinfektio, sisäloiset, liiallinen ahtaus ja muu stressi. Naamaripalmunäädät, joista sars-koronavirusta muistuttava virus on eristetty, eivät olleet kliinisesti sairaita, vaikka ulosteessa ja hengitystie-eritteessä virusta oli runsaasti.

Eläintautien vastustus

Eläinten koronavirusrokotteita on saatavilla lähinnä sikojen TGE:hen, naudan talvidysenteriaan ja siipikarjan IBV:hen. Kuitenkin esimerkiksi siipikarjan IBV:stä esiintyy useita eri serotyyppejä, eikä muita serotyyppejä kuin rokotekantaa vastaan synny immuniteettia. Täten tautitapauksia esiintyy rokottamisesta huolimatta. Lisäksi kissojen FIPV-rokotteet on todettu jopa haitallisiksi ja edesauttavan FIPV:n puhkeamista. Tehokkaimpia eläinten koronavirusrokotteista ovat elävät, heikennetyt rokotteet, mutta humaanipuolella näiden käyttöä rajoittaisi uhka mahdollisesta uudesta yhdistelmästä rokotekannan ja villikannan välillä. 

Tilanne Suomessa

SARS:n aiheuttaman koronaviruksen alkuperä

Naamaripalmunäätiä esiintyy villinä luonnossa Aasiassa ja Afrikassa, mutta niitä myös kasvatetaan muun muassa Kiinassa. Eläin kuuluu uhanalaisiin lajeihin ja sen käyttö elintarvikkeena on kielletty, mutta sitä pidetään perinteisesti suurena herkkuna Kiinassa ja niitä myydään yleisesti elävinä esimerkiksi toreilla. Eläimet yleensä teurastetaan oston yhteydessä epähygieenisissä olosuhteissa. Ensimmäiset sars-tapaukset olivatkin toreilla työskenteleviä henkilöitä, jotka myivät eläviä eksoottisia eläimiä. Toreilla myytävistä naamaripalmunäädistä eristetyt virukset eroavat ihmisen sars-koronaviruksesta joidenkin nukleotidien osalta. Muista tutkituista villi- tai kotieläimistä ei tätä koronavirusta ole löytynyt, joten jää nähtäväksi onko virus siirtynyt eläimistä ihmisiin vai päinvastoin.

Tietämys eläinten koronaviruksista ei välttämättä auta vastaamaan oleellisimpiin auki oleviin sarsia koskeviin kysymyksiin. Vaikka tauti olisikin peräisin naamaripalmunäädästä, voi tämän tiedon merkitys jäädä vähäiseksi. Parhaassa tapauksessa sen avulla voidaan kehittää toimiva koe-eläinmalli rokote- ja lääkeainekehittelyä varten. Lisäksi viruksen yleisyyttä eri villi- ja tuotantoeläimissä ei vielä tunneta. Jos virus on hyvin yleinen sekä tarhatuissa että villinä elävissä naamaripalmunäädässä tai muussa eläinpopulaatiossa aiheuttamatta sille mitään taudinoireita, sen hävittäminen eläimistä on mahdotonta. Havainnot kuitenkin osoittavat, että koronavirukset ovat monimuotoisia, monenlaisia eri tauteja aiheuttavia viruksia ja niillä on merkittävä muuntumiskyky. Myös tarttumistapojen kirjo on vaikuttava, eivätkä kokemukset rokotteista ole kovin rohkaisevia.