Skitsofrenia on mielenterveyden häiriöistä vaikea-asteisin. Sille on ominaista ajattelun ja mielen toimintojen kokonaisuuden häiriintyminen. Tyypillisiä oireita ovat kuuloharhat, harhaluulot sekä hajanainen ja vaikeasti ymmärrettävä puhe. Myös tunne-elämä on skitsofrenialle ominaisella tavalla latistunut. 

Lähisukulaisilla voi esiintyä skitsofreniaa muistuttavia psykooseja ja persoonallisuushäiriötä muuta väestöä enemmän. Samoin heillä voi olla neuropsykologisilla testeillä todettavia puutteita useissa kognitiivisissa toiminnoissa, kuten visuaalisessa muistissa, ilman mitään kliinisiä oireita. Nykykäsityksen mukaan skitsofrenian taustalla on geneettinen alttius, mutta periytymisen mekanismia ei tunneta. Perinnölliset tekijät selittävät yli 80 prosenttia taudin vaihtelusta.

Kaksisuuntaisista mielialahäiriöistä puolet perinnöllisiä

Psykoottiset oireet voivat johtua myös orgaanisista syistä. Psykoottisuutta saattaa esiintyä esimerkiksi aivosairauksien, endokriinisten häiriöiden, systeemisairauksien, infektioiden ja nestetasapainon häiriöiden sekä lääkkeiden ja päihteiden käytön yhteydessä. Erityisesti on syytä huomioida delirium-tyyppiset sekavuustilat sekä dementiaan liittyvä psykoottisuus. Huumepsykooseista ovat yleisimpiä amfetamiinipsykoosit, joihin liittyy usein paranoidisuutta ja myös väkivaltaisuutta. Huumeet, myös kannabis, altistaa psykooseille ainakin riskiryhmiin kuuluvia. 

Riskitekijät

Vaikka perimällä on psykooseissa merkittävä vaikutus, niin perimä merkitsee kuitenkin vain korkeaa riskiä, ei kohtalonomaista sairastumista. Sairauden puhkeaminen on seurausta geenien keskinäisestä vuorovaikutuksesta sekä geneettisten tekijöiden ja ympäristön yhteisvaikutuksesta. Ympäristön riskitekijät ovat usein epäspesifejä, kuten eroja ja menetyksiä, joiden yhteisvaikutus voi johtaa pitkittyneeseen stressijaksoon ja psykoosin puhkeamiseen. 

Tärkein yksittäinen riskitekijä on kuuluminen sellaiseen sukuun, jossa on esiintynyt psykooseja. Skitsofrenian osalta muita merkittäviä riskitekijöitä ovat raskauden aikaiset infektiot, raskaus- ja synnytyskomplikaatiot, erityisesti sikiön ja syntyvän lapsen hapenpuute. Myöhemmin lapsuudenkehityksen aikana korkeaan riskiin viittaavat selvät neurologiset oireet, normaalia hitaampi kehitys, huono koulumenestys ja poikkeava käyttäytyminen. Nämä tekijät lisäävät riskiä erityisesti pojilla. Myös älykkyystasolla on käänteinen suhde sairastumisriskiin.

Seulonta

Helpointa on tunnistaa positiiviset oireet eli harhat ja harhaluulot. Sen sijaan negatiivisten oireiden osalta (kuten vetäytyminen) vaaditaan huolellista kliinistä tutkimusta. Aikaisempi psykoosijakso selviää kartoittamalla edeltäneet sairaalahoidot ja käytetyt psyykenlääkkeet. Usein henkilö itse ei tiedä kovinkaan tarkasti sairausjakson todellista luonnetta eikä saamaansa hoitoa. Seulonta kohdistuu aina psykooseja laajempaan joukkoon häiriöitä, joista voidaan käyttää nimeä vakavat mielenterveyden häiriöt. Niille on yhteisenä piirteenä huomattava toimintakyvyn heikentyminen.

Toimenpiteet