Uimari huomaa rehevöitymisen veden samenemisena, rantojen ruovikoitumisena, rihmamaisten levien lisääntymisenä ja rantakivien limoittumisena sekä sinileväkukintojen määrän lisääntymisenä. 

Sinilevät

Sinilevät tuottavat ihoa ärsyttäviä yhdisteitä sekä hermo- tai maksamyrkkyjä. Mikrokystiinit ja nodulariinit voivat vaurioittaa maksasoluja ja saattavat edistää kasvainten muodostumista. Hermomyrkyt kuten anatoksiini-a, voivat aiheuttaa vaurioita hermoston toiminnalle. Noin puolet järvien tutkituista sinileväesiintymistä on ollut myrkyllisiä. Sinilevien myrkyllisyys riippuu levälajista ja olosuhteista. Samassakin leväesiintymässä osa levämassasta voi olla myrkyllistä ja osa ei. Myrkyllisyyttä ei voi todeta ilman myrkyllisyysmäärityksiä, joten sinileväiseen veteen pitää aina suhtautua kuin se olisi myrkyllistä. Toisaalta myrkyttömätkin sinilevät voivat aiheuttaa iho- ja hengitystieoireita. Yleisimpiä myrkyllisissä kukinnoissa esiintyviä sinileväsukuja ovat Anabaena, Aphanizomenon, Microcystis ja murtovedessä elävä Nodularia.

Vähäinen sinilevä näkyy vedessä pieninä kellertävinä tai vihertävinä hippusina. Runsas sinilevämassa veden pinnassa tai rannassa muistuttaa vihreää maalia tai hernerokkaa. Kuivuessaan sinilevämassa voi muuttua sinivihreäksi tai jopa turkoosiksi, kun sininen fykosyaniini -väriaine vapautuu hajoavista leväsoluista. Sinileväisen veden käyttöä tulee rajoittaa. Levän värjäämässä vedessä ei pidä uida, ja vettä ei saa käyttää juoma-, pesu- eikä löylyvetenä. Sinilevämyrkyt eivät häviä keitettäessä, ja ne höyrystyvät kiukaalla hengitysilmaan. 

Uimarille sinilevä aiheuttaa lähinnä ihon punoitusta ja kutinaa sekä silmä- tai nenäoireita. Muita oireita voivat olla pahoinvointi ja ripuli. Sinileväistä vettä nielleen oireet voivat muistuttaa tavallista vatsatautia. Oireet ilmenevät yleensä muutaman tunnin sisällä sinilevälle altistumisesta. Vakavammat myrkytysoireet ovat kuitenkin ihmisillä harvinaisia, sillä sinileväistä vettä osataan varoa. Lapset ovat aikuisia alttiimpia sinilevän aiheuttamille haitoille. Kotieläimille sinilevä on vaarallisempaa, sillä ne saattavat juoda runsaastikin leväpitoista vettä. Jos oireita ilmenee, iho ja silmät pestään huolellisesti runsaalla puhtaalla vedellä. Ensiapuna pahoinvointiin voi ottaa hiilitabletteja. Myrkytystietokeskus antaa lisäohjeita, jos myrkytysoireita esiintyy.

Epäillystä sinileväesiintymästä voi lähettää näytteen tutkittavaksi Suomen ympäristökeskukseen tai alueelliseen ympäristökeskukseen. Näytteestä määritetään mikroskopoimalla levälaji, minkä perusteella voidaan sanoa, muodostaako kyseinen levä myrkyllisiä kantoja. Varsinaisia myrkyllisyystestejä tehdään, jos levä on aiheuttanut iho- tai myrkytysoireita.

Levätilannetta seurataan

Kesällä 1998 aloitettiin systemaattinen valtakunnallinen leväseuranta, jonka avulla pyritään saamaan yleiskuva sinilevätilanteesta koko maassa. Seuranta toteutetaan yhteistyössä ympäristöhallinnon, Merentutkimuslaitoksen ja kunnallisten ympäristöviranomaisten kanssa. Siihen kuuluu yli 300 pysyvää havaintopaikkaa eri puolilta maata sisävesillä ja merialueilla. Vuosina 19982002 suurimalla osalla havaintopaikoista ei ole havaittu kesän aikana sinilevää. Havaitutkin sinilevämäärät ovat yleensä olleet vähäisiä. Kesällä 2002 sinilevähavaintoja tehtiin enemmän kuin aiempina seurantavuosina keskimäärin.

Kesällä 2003 alkaa Suomen Akatemian rahoittama hanke, jossa tutkitaan sinilevien myrkyllisyyden ja niiden aiheuttamien terveyshaittojen välistä yhteyttä sisä- ja rannikkovesissä.

Limalevä

Järvisyyhy