Publisher

National Public Health Institute

Kansanterveyslaitoksen HIV-laboratorio tekee HIV-tartunnan toteamiseen tehtävää vasta-aine diagnostikkaa vain erityisryhmiä palveleville suurasiakkaille. Julkisen ja yksityisen perusterveydenhuollon järjestelmän piiriin kuuluva HIV-testaus tehdään muissa julkisissa ja yksityisissä kliinisen mikrobiologian laboratorioissa.

HIV-tartunnan toteaminen

HIV-diagnostiikka perustuu vasta-aineiden osoittamiseen. Kahdesta kahdeksaan viikon kuluttua tartunnasta elimistössä kehittyy HIV-vasta-aineita, jotka voidaan todeta viimeistään kolmen kuukauden kuluttua tartuntahetkestä. HIV-testi tehdään verinäytteestä, joka tutkitaan yleensä ensin ELISA-testillä (seulontatesti) Seulontatestit tunnistavat sekä HIV-1 ja HIV-2 vasta-aineet. Lisäksi testeihin on lisätty antigeenia, joka mahdollistaa myös harvinaisen HIV-1:n O-ryhmän tunnistamisen. Nykyään käytössä olevilla seulontatesteillä voidaan myös todeta HIV-antigeenin esiintyminen, mikä osaltaan herkistää testiä aivan tartunnan alkuvaiheissa. Positiiviset tulokset ELISA-testissä varmistetaan aina Western-blot tutkimuksella (varmistustesti).

Kaikista uusista varmistetuista HIV-vasta-ainepositiivisista näytteistä suositellaan toisen näytteen tutkimista ennen vastauksen antamista, jotta voitaisiin poissulkea näytteen vaihtuminen tai kontaminoituminen. Jos Western-blot-tutkimuksessa on reaktiivisuutta joka ei täytä positiiviselle tulokselle asetettuja vaatimuksia, pyydetään henkilöstä seurantanäyte mahdollisen liian aikaisen näytteenottoajankohdan poissulkemiseksi. Seurantanäyte otetaan aikaisintaan 1 kk ensimmäisestä näytteenotosta.

HIV-tartunnan toteamisen apuna voidaan lisäksi käyttää virusgenomin monistamiseen perustuvia testejä (PCR, NASBA). Monistustestit (kts nukleiinihappomääritykset) ovat tarpeellisia tutkittaessa HIV-positiivisen äidin synnyttämän lapsen mahdollista tartuntaa. Lisäksi monistustejä käytetään apuna epäselvien varmistustestien seurantatutkimuksissa sekä HIV-infektion varhaisvaiheen diagnostiikassa. Aikuisilla nukleiinihappotestien käyttöä ainoana testinä tartunnan toteamiseen ei suositella, vaan lopullisen diagnoosin tulisi aina perustua Western-blot varmistettuun serokonversioon.