Publisher

National Public Health Institute

Viimeisten neljänkymmenen vuoden aikana on kertynyt runsaasti epäsuoraa todistusaineistoa siitä, että lasten leukemia voisi johtua infektiosta, mutta infektion aiheuttaja ja ajankohta ovat jääneet avoimiksi. Suomalaiset tutkijat ovat nyt osoittaneet, että raskaudenaikainen äidin Epstein-Barr-virusinfektion reaktivoituminen kolminkertaistaa lapsen riskin sairastua akuuttiin lymfoblasti leukemiaan (Am J Epidemiol 158:207-213, 2003).

Neljäsosa lasten syövistä ja 80 prosenttia kaikista lasten leukemioista on tyypiltään akuuttia lymfoblasti leukemiaa (ALL). ALL:n ilmaantuvuuspiikki (50–100 tapausta/miljoonaa lasta kohti vuodessa) tavataan alle kuusivuotiailla lapsilla kaikkialla maailmassa. Aikaisemmin aina kuolemaan johtanut ALL on nykyisin useimmiten parannettavissa solunsalpaajahoidoilla, mutta sen syyt ovat olleet hämärän peitossa.

Sairastumisriski kasvaa äidin iän myötä

Lasten leukemioiden esiintyminen ajallisina ja maantieteellisinä ryppäinä, ja esikoisten taipumus sairastua muita sisaruksia useammin, sai tutkijat jo 1960-luvulla esittämään, että ALL:n syynä on infektio. Sairastumisriski pienenee perheen koon kasvaessa ja suurenee äidin iän myötä. ALL:n onkin ajateltu johtuvan siitä, että lapsi sairastaa jonkin yleisen infektion normaalia myöhemmin. Toisaalta väestön sekoittuminen näyttäisi lisänneen ALL:n riskiä.

Kansanterveyslaitoksen FMC-seerumipankkiin (Finnish Maternity Cohort) on tallennettu 1,2 miljoonan suomalaisäidin seeruminäytteet vuodesta 1983 lähtien. FMC:n, väestöpohjaisen Suomen Syöpärekisterin ja Väestörekisterikeskuksen tietokantoja yhdistelemällä on voitu löytää kaikki vuoden 1983 jälkeen leukemiaan sairastuneet lapset, heidän äitinsä ja äitien raskaudenaikaiset seeruminäytteet. Lähes 400:lle tällaiselle äiti-lapsi parille haettiin verrokeiksi kaltaistettuja äiti-lapsi pareja, joissa lapsi oli säilynyt terveenä 15 vuoden seuranta-aikana. Raskaudenaikaista infektioille altistumista tutkittiin herpesvirusten vasta-aine- ja PCR-testien perusteella.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että Epstein-Barr -viruksen (EBV) IgM-vasta-aineita ja EBV:n DNA:ta oli todettavissa ALL-lasten äitien raskaudenaikaisissa seeruminäytteissä useammin kuin verrokkiäitien vastaavissa näytteissä. Muiden tutkittujen herpesryhmän virusten (sytomegalovirus, CMV ja ihmisen kuudes herpesvirus, HHV-6) suhteen ei eroja havaittu. Lähes kaikilla äideillä oli kuitenkin EBV:n IgG-vasta-aineita merkkinä jo aikaisemmin sairastetusta primäärisestä EBV-infektiosta. Näin ollen tulokset sopivat lähinnä raskaudenaikaisen EBV-infektion reaktivaatioon tai sekundaariseen EBV-infektioon.

Yleinen herpesvirus

EBV on erittäin yleinen herpesvirus, jota 90–95 prosenttia ihmisistä kantaa läpi elämän. Tartunta saadaan lapsena perhepiiristä tai viimeistään nuorena. EBV on rauhaskuumeen eli tarttuvan mononukleoosin ja eräiden imukudossyöpien, kuten Hodgkinin lymfooman ja Burkittin lymfooman, tärkein syy, eikä sen kyvystä muuttaa veren valkosoluja pahanlaatuisiksi ole epäselvyyttä.

Vastikään on ensimmäisessä pienessä kliinisessä aineistoissa löytynyt EBV:n DNA:ta 15 prosentilta ALL-potilaista. Mikäli nyt tehdyt alkuperäishavainnot voidaan riippumattomasti toistaa ALL:n ja EBV:n suhteen avoimeksi jäävät kysymykset: mikä saa raskaudenaikaisen EBV-infektion reaktivoitumaan näin vakavin seurauksin, onko EBV-alatyyppien välillä eroja kyvyssä aiheuttaa pahanlaatuisia muutoksia ihmisen valkosoluissa, ja liittyykö EBV-infektio erityisesti johonkin ALL:n alatyyppiin?

Matti Lehtinen KTL, Infektioepidemiologian osasto (llmale@uta.fi)

Tuula Lehtinen TaYS, Syöpätautien klinikka (tuula.lehtinen@pshp.fi)

Pentti Koskela KTL, Mikrobiologian osasto (pentti.koskela@ktl.fi)

Aini Bloigu, KTL Mikrobiologian osasto (aini.bloigu@ktl.fi)