Publisher

National Public Health Institute

HIV-tilanne huono Venäjällä ja lähialueilla

Venäjällä ja Baltian maissa HIV-tapausten määrä on lisääntynyt jyrkästi viimeisten viiden vuoden aikana. Tapausmäärien kasvu on ollut nopeampaa kuin oikeastaan missään muualla maailmassa. Väestön kokonaismäärään suhteutettuna taudin esiintyvyys on kuitenkin lähempänä länsimaita kuin esimerkiksi Saharan eteläpuolisen Afrikan maita. Kuitenkin tilanne on varsin paha eräissä Venäjän kaupungeissa ja muistuttanee olosuhteita vaikkapa Baltimoren kantakaupungissa vuosia sitten.

Baltian ja luoteis-Venäjän alueelle tunnusomaisesti paikalliset epidemiat ovat liittyneet ruiskuhuumeiden käyttöön. Viime aikoina on raportoitu, että tartunnoista kasvava osuus olisi seurausta (suojaamattomasta) heteroseksuaalisesta suhteesta. Mutta tartunnan saaneelle saattaa olla edullisempaa kertoa, että tartunta on todennäköisesti saatu heteroseksissä kuin ilmoittautua huumeiden käyttäjäksi.

Huumeiden käyttäjistä muuhun väestöön

On kuitenkin ilmeistä, että tartunnat leviävät huumeiden käyttäjistä myös muuhun väestöön ja muodostavat näin merkittävän terveysuhkan niin maiden omille väestöille kuin esimerkiksi Suomen väestölle. Riskin suuruutta arvioitaessa voidaan hyvin turvautua Suomesta kertyviin tietoihin: täällä tapausten laboratoriotutkimukset auttavat päättelemään, milloin tartunta on todennäköisesti peräisin lähialueilta ja milloin taas ei (vielä julkaisemattomien omien tulosten perusteella yli viidestä sadasta viime aikaisesta tartunnasta vain kolme prosenttia on Venäjän – Baltian virustyyppejä).

Läntisessä Euroopassa oli 1980-luvulla HIV-epidemiassa samantapainen vaihe, joskin pienemmässä mittakaavassa. Monissa suurissa kaupungeissa huomattava osa – jopa enemmistö – ruiskuhuumeiden käyttäjistä sai tartunnan, mutta 1990-luvulla luvut ovat pienentyneet merkittävästi, pääosin huumeiden käyttäjiin kohdistettujen kampanjoiden ja ohjelmien seurauksena.

Paikallisten HIV-epidemioiden taustalta näyttää aina löytyvän huumeenkäytön ja vaikean sosiaalisen syrjäytymisen yhdistelmä. Viron epidemia pääsi leviämään itäisen Viron venäjänkielisessä väestössä, missä huumeiden käyttö oli yleistä ja käyttäjillä oli tuskin ollenkaan kontaktia esimerkiksi viralliseen terveydenhuoltoon. Pietarissa tartuntoja on ollut erityisesti syrjäytyneillä huumeiden käyttäjillä, joista osa myy myös seksiä.

Tilastolliset tiedot epidemian kehittymisestä.

Vuosittain todettujen uusien HIV-tapausten määrä Venäjällä lisääntyi jyrkästi vuoden 1995 aikana todetusta 196 tapauksesta yli 85 000 tapaukseen vuonna 2001. Vuoden 2002 ennakkotietojen mukaan tapauksia olisi noin 56 000 eli 40 prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna. Laskeva trendi havaittiin paitsi valtakunnallisesti myös esimerkiksi Pietarin alueella ja kiistely siitä, onko kyseessä tilapäinen vai pysyvä ilmiö, jatkuu. (Kaliningradin epidemia saavutti 1990-luvulla huippunsa parissa vuodessa, jonka jälkeen uusien tapausten määrä vakiintui tasolle, joka oli noin kolmanneksen huippuvuoden luvuista).

Virossa tilanne muistuttaa Pietarin tilannetta, vuoden 2002 luvut ovat selvästi alhaisempia kuin edellisen vuoden luvut. Latviassa tilanne on vakiintunut jo joidenkin vuosien ajan, joskin tapausten määrä on edelleen korkea. Liettuassa on aikaisemmin tapauksia ollut varsin vähän, mutta vuoden 2002 keväällä vankilassa alkoi levitä ruiskuhuumeiden välityksellä epidemia, joka on nopeasti moninkertaistanut Liettuan HIV-luvut.

Julkisuudessa on käyty paljonkin keskustelua siitä, kuinka suurta osaa todellisesta tartuntojen määrästä virallisia kanavia pitkin kerätyt tiedot oikein edustavat. Virhe tietenkin korostuu epidemian varhaisessa vaiheessa, mutta Venäjän osalta tämän hetken arvioina esitetään, että todellinen tartuntojen saaneiden määrä olisi 3-5 kertaa lukuja korkeampi. Baltian maissa virhe on huomattavasti pienempi.

Lääkehoito

Tehokas HI-virusta estävä yhdistelmähoito on vaikuttanut merkittävästi taudin epidemiologiaan. AIDS-kuolemat ovat pudonneet viidenteen osaan aikaisemmista, riskiryhmien keskuudessa ilmapiiri niin testaukseen hakeutumiselle kuin neuvonnallekin on tullut merkittävästi myönteisemmäksi ja on mahdollista, että lääkehoito myös vähentää tartuttavuutta. Asian kääntöpuolena on se, että esimerkiksi syfilis on taas alkanut lisääntyä homomiesten keskuudessa ilmeisesti merkkinä siitä, että mahdollisuus ja usko lääkehoitoon houkuttelee riskin ottoon.

Baltian maissa lääkehoitoa alkaa olla yleisesti saatavilla. Venäjällä sen sijaan asianmukainen yhdistelmähoito on usein saatavissa vain yksityisestä terveydenhuollosta, virallinen terveydenhuolto kärsii edelleen resurssipulasta ja hoidoksi tarjotaan usein mono- tai kaksoisterapiaa venäläisillä valmisteilla. Lisäksi Venäjällä tuntuu edelleen olevan yhteisymmärryksen puutetta siitä, ketä oikein pitäisi/kannattaisi hoitaa. Osa tuntuu uskovan, että kaikkia tartunnan saaneita pitäisi hoitaa, länsimaisen konsensuksen mukaan ainoastaan ne, joilla on tiettyjä merkkejä taudin etenemisestä.

Interventiot

Väestöön kohdistuneita tiedotuskampanjoita on järjestetty vaihtelevasti. On ilmeistä, että joillakin alueilla väestön tietämys tartunnan tavoista ja suojautumisesta on oikeasti puutteellinen. Toisaalta monissa paikoissa, esimerkiksi Kaliningradissa, tietämys asioista on hyvä tai erinomainen. Väestöön suunnattu kampanja tuntuu useimmiten poliittisesti houkuttelevimmalta ratkaisulta, mutta on luultavasti varsin tehoton.

Yhä enemmän on pyritty panostamaan erityisryhmiin kuten huumeiden käyttäjiin, seksityön tekijöihin ja vankeihin. Luomalla kontakti ja tarjoamalla jonkinlaista psykososiaalista tukea saadaan usein aikaan merkittävä käyttäytymismuutos ja esimerkiksi terveysneuvontatoiminta neulanvaihtoineen on osoitettu moneen kertaan huolellisissa tieteellisissä analyyseissä tehokkaaksi tavaksi vähentää HIV-tartuntoja. Asiaan liittyy kuitenkin poliittisia paineita ja esimerkiksi Venäjällä on viime aikoina samanaikaisesti keskushallinnon mahtikäskyllä kehotettu tehostamaan ehkäisytyötä huumeiden käyttäjien ja muiden riskiryhmien välillä ja toisaalta lainsäädännöllä tehty vaikeaksi lähestyä tai olla tekemisissä näiden kanssa.

Myös nuorten elämäntaitoja vahvistavilla ohjelmilla on luultavasti vaikutusta. Yhteiskunnan muutokset ovat altistaneet nuoria riskivaikutteille. Tällaisia muutoksia ovat muun muassa koulujärjestelmän muutokset (koulun päättämisen jälkeen saattaa seurata vaihe, jolloin ei pääse työhön eikä jatko-opiskelemaan). Myös järjestömäisen nuorisotoiminnan loppuminen on lisännyt nuorten altistumismahdollisuuksia.

CBSS

Itämeren alueen valtiot ovat pyrkineet yhteisvoimin tehostamaan HIV-epidemian torjuntaa lähialueillamme. CBSS:n Task Force määritteli yhteiset painopistealueet ja sen jälkeen painopisteisiin keskittyviä tutkimus- ja interventiohankkeita on pyritty tehostamaan. Erityisiä painoalueita ovat olleet huumeiden käyttäjien tartuntojen estäminen. Myös vankilat pyritään saamaan tehostetusti työhön mukaan yhä suuremman osan vangeista ollessa tavalla tai toisella huumeiden käytön kanssa tekemisissä. Toinen erityinen kohderyhmä ovat nuoret, joiden valintoihin vaikuttamisella on merkitystä. Sosiaalinen syrjäytyminen, joka on epidemian tärkeimpiä syitä lähialueillamme, olisi tavalla tai toisella voitava nostaa asialistalla ylemmäs. Syrjäytymisen tehokas torjuminen edellyttää kuitenkin syvälle käyviä yhteiskunnallisia ratkaisuja, jotka edellyttävät poliittista priorisointia ja siksi nopea eteneminen ei ole mahdollista. Toisaalta pienimuotoiset kansalaisjärjestöjen kanssa toteutetut paikalliset interventiot saattavat tuoda helpotusta jollekin tietylle ryhmälle tietyllä alueella ja vaikuttaa yleisemmin mielipideilmastoon ja siten edesauttaa haluttuun suuntaan kulkevia poliittisia päätöksiä.

Pauli Leinikki KTL, Infektioepidemiologian osasto