Publisher

National Public Health Institute

Väitöskirja-artikkeli: Keuhkoklamydia-bakteeri selviytyy ihmisen immuunipuolustuksen soluissa

Keuhkoklamydia (Chlamydia pneumoniae) aiheuttaa pääasiassa eriasteisia hengitystieinfektioita, ja lähes jokainen ihminen sairastaa ainakin kerran elämässään sellaisen. Osa kuitenkin sairastuu toistuvasti infektioihin tai klamydia saattaa jäädä elimistöön piileväksi, krooniseksi infektioksi, mikä voi ylläpitää jatkuvaa tulehdustilaa.

Tutkimusmielenkiinto keuhkoklamydiaa kohtaan on merkittävästi kasvanut viime vuosina, sillä krooninen keuhkoklamydiainfektio on yhdistetty moneen vakavaan sairauteen, kuten sydän- ja verisuonitauteihin, astmaan ja jopa keuhkosyöpään. Klamydiaa tehokkaasti hoitamalla, voitaisiin mahdollisesti ehkäistä näiden tautien syntymistä ja kehittymistä osittain. Tämän vuoksi on hyvin tärkeää saada perustietoa siitä, miten solujen sisällä lisääntyvä keuhkoklamydia pyrkii selviytymään isäntäsoluissa ja suojautumaan immuunipuolustuksen mekanismeilta. Tutkimuksissa on käytetty mikroskopiaa sekä erilaisia immunologisia, molekyylibiologisia ja mikrobiologisia in vitro tutkimusmenetelmiä selvitettäessä klamydian kasvua ja käyttäytymistä immuunipuolustuksen keskeisten solujen sisällä.

Selviytyjä-klamydiat

Tulosten mukaan monosyyttisolut eivät pysty puolustautumaan keuhkoklamydiaa vastaan, vaan klamydiat selviytyvät näiden tehokkaiden puolustussolujen sisällä. Keuhkoklamydiabakteerit muuntuvat solujen sisällä todennäköisesti epänormaaleiksi, piileviksi muodoiksi, mutta säilyvät aineenvaihdunnallisesti aktiivisina. Täten nämä bakteerit saattavat kulkeutua verenkierron mukana kaikkialle elimistöön ja aiheuttaa tulehdusreaktioita.

Soluvälitteinen immuniteettipuolustus on keskeinen elimistön puolustautuessa klamydiaa vastaan. Keuhkoklamydia vähentää niin sanotun kudossoveltuvuusantigeenin (HLA) luokka II-molekyylien tuotantoa antigeenia tarjoavan monosyytin pinnalla. HLA-molekyylit osallistuvat isäntäsolussa pilkottujen bakteerien antigeenisten rakenteiden esittelyyn ympäröiville T-soluille. Keuhkoklamydia ehkäisee myös isäntäsolujen ohjelmoitua solukuolemaa auttaen näin kroonisten infektioiden syntymistä. Infektioannoksen suuruus näyttää myös vaikuttavan solujen tuottamien sytokiinien keskinäisiin suhteisiin. On tunnettua, että sytokiinien suhteilla on ratkaiseva merkitys ihmisen infektiosta selviytymiseen.

Väitöstyön tulokset tuovat olennaista uutta tietoa niistä mekanismeista, joilla keuhkoklamydia kykenee selviytymään keskeisten immuunipuolustuksen solujen sisällä ja vaikuttamaan syntyneeseen immuunivasteeseen. Ihmisen soluviljelytöistä saadut perustiedot ovat välttämättömiä tehokkaiden lääkehoitojen ja rokotteiden kehittämiselle keuhkoklamydiaa vastaan.

Sari Airenne
KTL, Mikrobiologian osasto
sari.airenne@perkinelmer.com

Tiivistelmä väitöskirjasta Immunopathogenetic mechanisms of Chlamydia pneumoniae in human monocytes in vitro. Keuhkoklamydian immunopatogeneettiset mekanismit monosyyteissä in vitro. National Public Health Institute. A26/2002.