Publisher

National Public Health Institute

Uniapnea ja tyypin 2 diabetes ovat molemmat tavallisia sairauksia. Niukka liikunta ja liikapaino ovat yhteistä näistä sairauksista kärsiville potilaille. Sekä liikuntatottumusten edistäminen että lihavuuden ehkäiseminen voivat pienentää sairastumisen vaaraa ja kuuluvat sairaudesta jo kärsivien monipuoliseen hoitoon.

Uniapnean tyypilliset oireet ovat kuorsaus, unenaikaiset hengityskatkokset sekä väsymys. Uniapneaa sairastaa noin kolme prosenttia keski-ikäisistä miehistä ja tavallisimmin vaihdevuosien jälkeen noin kaksi prosenttia naisista. Suomessa on yhteensä noin 150 000 henkilöä, joista 15 000:llä uniapnea on vaikea, 50 000:llä keskivaikea ja 85 000:llä lievä. Lihavuus on uniapnean merkittävin vaaratekijä.

Diabetekselle tyypillistä on veren liian suuri sokeripitoisuus. Väsymys on myös diabeteksen tavallinen oire. Suomessa on noin 200 000 diabetesta sairastavaa henkilöä. Lihavuus, vähäinen liikunta sekä vähän kuitua tai runsaasti kovaa rasvaa sisältävä ruokavalio ovat tyypin 2 diabeteksen merkittävimmät vaaratekijät. Tyypin 2 diabetes yleistyy myös nuoressa väestössä.

Obstruktiivista, hengitysteitä tukkivaa uniapneaa sairastavista miehistä noin 30 prosenttia sairastaa myös tyypin 2 diabetesta. Lisäksi noin 14 prosenttia niistä, jotka kuorsaavat ilman unenaikaisia hengityskatkoksia, sairastaa tyypin 2 diabetesta. Paastoverinäytteestä mitattu sokeripitoisuus on sitä suurempi ja sokerirasituskokeen osoittama sokerinsieto sitä huonompi mitä vaikeampi uniapnea on. Uniapnea heikentää elimistön kykyä käyttää tehokkaasti insuliinia henkilön iästä tai painoindeksistä riippumatta.

Tyypin 2 diabetesta sairastavista henkilöistä noin 70 prosenttia sairastaa myös joko vaikeaa tai keskivaikeaa obstruktiivista uniapneaa. Uniapnean hoitaminen ylläpitämällä jatkuvaa positiivista hengitystiepainetta hengityksen aikana naamarin avulla (CPAP-hoito) paitsi lievittää heillä uniapneaa myös tehostaa elimistön kykyä käyttää insuliinia.

Unenaikaisten hengityshäiriöiden ja sokeriaineenvaihdunnassa ilmenevien poikkeavuuksien välinen yhteys havaittiin 1980-luvn alussa. Aluksi oltiin kiinnostuneita etenkin siitä, selittivätkö diabeteksen aiheuttamat autonomisen hermoston vauriot myös näillä potilailla havaitut unenaikaiset hengityshäiriöt. Selitys ei kuitenkaan ollut näin yksinkertainen.

Nykyisen tutkimuksen eräänä päämääränä on selvittää varhaisen kasvun ja kehityksen vaikutus henkilön terveydentilaan aikuisiässä sekä sairauksien syntytapoja ja löytää keinot niiden ehkäisyyn. Tutkimusten polttopisteessä ovat jo olleet muun muassa tyypin 2 diabetes, sepelvaltimotauti, verenpainetauti sekä luukato. Tuoreen tiedon valossa myös uniapnea saattaisi kuulua tällä tavoin tutkittavien sairauksien joukkoon.

Timo Partonen KTL, Mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osasto