Ohita navigaatiot ja siirry sisältöön

tervesuomi.fi

Apunavigaatio

Apunavigaatio

(informationssida)

Vastasyntyneen virvoittelu

  • Pirjo Hautakangas
  • Kati Kuronen
  • Anna-Maija Tuovinen
Julkaistu 1.9.2004, tarkistettu 1.9.2004

Vastasyntyneen virvoittelu

Tärkeintä on vastasyntyneen hapensaannista ja verenkierrosta huolehtiminen. Lapsi voidaan viedä lämpöä säteilevän lampun alle hengitysteiden puhdistamiseksi ja maskilla hapetettavaksi. Hätätilanteessa lapsi voidaan intuboida ja samalla aloitetaan virvoitustoimet. Lievä tai lyhytaikainen hapenpuute edellyttää harvoin lastenosastolle siirtämistä.

Syntyminen on lapselle voimakas rasitus. Hän joutuu sopeutumaan kohdun ulkopuoliseen elämään verenkierron ja hengityksen muutoksin. Napanuoran katkaisemisen jälkeen hänen olisi selviydyttävä edelleen, vaikkei hän saa enää happea istukan välityksellä. Toisinaan hyväkuntoisena syntynyt voi muuttua iholtaan huonon väriseksi ja huonosti hengittäväksi napanuoran katkaisun jälkeen.

Lapsi voi syntyä huonokuntoisena joko niin, että tietyt merkit synnytyksen loppuvaiheessa voivat ennustaa lapsen syntymän jälkeisen tehostetun hoidon tarvetta tai niin ettei mistään ollut pääteltävissä tällaiseen olevan tarvetta.

Synnytyssalihenkilökunta on kuitenkin aina varautunut yllättäviin ja nopeisiin tilanteiden vaihteluihin, joten tarvittaviin ensitoimenpiteisiin on jatkuva valmius. Päivystävä lastenlääkäri kutsutaan tarvittaessa paikalle nopeasti.

Jos vastasyntynyt on tehostetun tarkkailun ja hoidon tarpeessa, tärkeintä on perustoiminnoista eli hapensaannista ja verenkierrosta huolehtiminen. Toisinaan riittää, kun lapsi peitellään lämpimästi äidin rinnalle. Tilanteen vaatiessa hänet viedään lämpöä säteilevän lampun alle hengitysteiden puhdistamiseksi imun avulla ja maskilla hapetettavaksi. Lämpö parantaa lapsen elintoimintoja.

Hätätilanteessa lapsi voidaan intuboida eli laittaa tuubi nenänielun kautta henkitorveen. Näin turvataan hapen pääsy esteettä keuhkoihin. Samalla aloitetaan tarvittaessa virvoitustoimet, esim. sydänhieronta, jotta sydämen pumppausvoima tehostuisi. Suonensisäinen yhteys avataan napalaskimoon tai päälaen pintalaskimoon. Tarvittava lääkitys ja nesteytys annetaan tätä kautta. Tarvittavat jatkotoimenpiteet tehdään tilanteen mukaisesti.

Lievä tai lyhytaikainen hapenpuute edellyttää harvoin edes lastenosastolle siirtämistä. Lapsen vointia tarkkaillaan synnytyssalissa ja lapsivuodeosastolla. Jos lapsi on ollut kovin huonokuntoinen tai hän ei virkisty normaalisti, hänet siirretään vastasyntyneiden teho-osastolle.

Lähteet

  • Saarikoski: Synnytysopin perusteet. Vammalan Kirjapaino, 1996
  • Eskola, Hytönen: Naisen elämä ja hoitotyö. WSOY, 1997
  • Ylikorkala, Kauppila: Naistentaudit ja synnytykset. Duodecim, 1996
© TerveSuomi.fi 2008About us