Publisher

National Public Health Institute
Original page

(klorering), chlamydia, chlamydia trachomatis, dissertations, drinking water, epidemiology, molecular, epidemiology, molecular, impurities, reproductive health, research , rhinovirus

Julkaistu 11.4.2006

Väitöskirjauutiset

Rinovirusten molekyyliepidemiologiaa

Väitöstyön alussa tutkittiin erään ihmisen enteroviruksen (HEV), echovirus 30:n molekyyliepidemiologiaa. Tutkimuksessa oli mukana kaikkiaan 130 eri puolilta Eurooppaa eristettyä viruskantaa, jotka jakautuivat geneettisiin alatyyppeihin (genotyyppeihin). Havaittiin, että ajallisesti aiemmat genotyypit olivat korvautuneet geneettisesti yhtenäisellä alatyypillä, joka oli kiertänyt Euroopassa 1970-luvun lopulta lähtien. Tämä yhden päägenotyypin vallitsevuus eroaa muista enterovirusserotyypeistä kuten polioviruksista ja coxsackieviruksista B4 ja B5, joilla on havaittu useita samanaikaisia geneettisesti eroavia alatyyppejä.

Pääosa väitöstyöstä käsitteli rinovirusten potilasisolaattien ja prototyyppikantojen geneettisiä ja kehitysopillisia suhteita. Kaikki nimetyt 102 rinovirusten prototyyppikantaa sekä 61 kliinistä isolaattia sekvensoitiin VP4/VP2 kapsidiproteiinia koodittavalta alueelta ja mahdollisuutta rinovirusten geneettiseen tyypitykseen tutkittiin. 76 prototyyppikantaa klusteroitui rinovirusten geneettiseen ryhmään A ja 25 ryhmään B. Ryhmien sisällä geneettiset erot olivat varsin vaihtelevia. Ehdotettiin, että rinovirusten geneettisen tyypityksen kriteerinä käytetään ”lähintä prototyyppiä”.

Tämä tutkimus oli ensimmäinen kaikkien tunnettujen rinovirusprototyyppi-kantojen systemaattinen geneettinen kartoitus, ja se tarjoaa pohjan ihmisen rinovirusten taksonomiselle luokittelulle kahteen ryhmään Human rhinovirus A (HRV-A) ja Human rhinovirus B (HRV-B). Väitöskirjan viimeisessä osassa tutkittiin rinovirusten geneettistä jakautumista genomin ei-strukturaaliosassa, 3D polymeraasialueella. Lisäksi selvitettiin rinovirusten mahdollisia rekombinaatioita julkisten tietokantojen kokogenomisekvenssien avulla. Todisteita rekombinaatiosta HRV-A:ssa saatiin, kun HRV2 ja HRV39 osoittivat keskimääräistä suurempaa samankaltaisuutta genomin ei-strukturaaliosassa.

Savolainen-Kopra Carita
Molecular epidemiology of human rhinoviruses
Kansanterveyslaitoksen julkaisuja, A2/2006. ISBN 951-740-602-9

---

Juomaveden epäpuhtaus MX:n karsinogeenisuuden mekanismeista

Juomaveden kloorauksessa muodostuu useita erilaisia sivutuotteita. Yksi mahdollinen syöpäriskin aiheuttava sivutuoteryhmä on kloorihydroksifuranonit, joista 3-kloori-4-(dikloorimetyyli)-5-hydroksi-2(5H)-furanoni (MX), 3-kloori-4-(kloorimetyyli)-5-hydroksi-2(5H)-furanoni (CMCF), 3,4-dikloori-5-hydroksi-2(5H)-furanoni (MCA) ja 3-kloori-4-metyyli-5-hydroksi-2(5H)-furanoni (MCF) ovat genotoksisia nisäkässoluissa in vitro. MX aiheuttaa myös kasvaimia Wistar-rotissa.

Tutkimuksessa selvitettiin MX:n karsinogeenisuuden solutason mekanismeja. Rotilla tehdyn MX:n syöpäkokeen maksakasvaimista analysoitiin pistemutaatioita p53-kasvurajoitegeenissä ja ras-onkogeeneissä, jotka ovat hyvin tunnettuja geenejä syövän synnyssä. Geeneissä ei havaittu merkittävästi mutaatioita. Myös niiden tuottamien proteiinien ilmentyminen rotan maksa- ja kilpirauhaskasvaimissa oli MX:stä riippumatonta.

Monet syöpää promootiovaiheessa edistävät aineet estävät aukkoliitosten kautta tapahtuvaa solujen välistä kommunikaatiota. Siksi tutkittiin myös MX:n, CMCF:n, MCA:n ja MCF:n vaikutuksia solujen väliseen kommunikointiin hiiren fibroblastisoluilla ja rotan maksasoluilla, jotka ovat MX:n karsinogeenisuuden kohdesoluja. Kaikki tutkitut kloorihydroksifuranonit estivät solujen välistä kommunikointia molemmissa solulinjoissa. Tarkemmat tutkimukset maksasoluilla osoittivat, että yhdisteet vähensivät aukkoliitosten rakenneproteiinin, konneksiini43:n, määrää soluissa. Sen vuoksi aukkoliitoksia ei voinut syntyä solujen välille ja kommunikointi estyi.

Yhteenvetona voidaan todeta, että MX:n aiheuttamat maksa- ja kilpirauhaskasvaimet rotissa eivät johdu pistemutaatioista p53- ja ras-geeneissä. Sitä vastoin solu-solu kommunikaation estyminen voi olla yksi mekanismi, jolla MX edistää kasvainten kehittymistä.

Pasi Hakulinen
Kokeellisia tutkimuksia 3-kloori-4-(dikloorimetyyli)-5-hydroksi-2(5H)-furanonin (MX) karsinogeenisuuden solutason mekanismeista.
Kansanterveyslaitoksen julkaisuja, A3/2006. ISBN 951-740-606-1

---

Krooniset klamydiainfektiot lisääntymisterveydessä

Tässä väestöpohjaisessa syntymäkohorttitutkimuksessa selvitettiin serologisin menetelmin kroonisten klamydiatulehdusten ja lisääntymisterveyden (hedelmättömyys ja raskaushäiriöt) välisiä yhteyksiä pohjoissuomalaisessa väestössä. Klamydian lämpösokkiproteiinien on raportoitu osallistuvan kroonisten klamydiatulehdusten syntyyn. Sen takia tutkittiin myös klamydian lämpösokkiproteiinien vasta-aineita raskauskomplikaatioissa.

Tulokset vahvistivat olettamuksen, että Chlamydia trachomatis -tulehduksen ja hedelmättömyyden välillä on serologinen yhteys ja että hedelmättömien parien miespartnereilla on suhteellisen paljon diagnosoimattomia klamydiatulehduksia. Tutkimustulokset osoittivat myös, että aiemmin sairastettu klamydiatulehdus, immuniteetti klamydian lämpösokkiproteiineille ja naisen hedelmättömyys ovat serologisesti yhteydessä toisiinsa. Lisäksi havaitsimme, että jo ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana kroonisen klamydiatulehduksen serologiset merkit ovat yhteydessä ensisynnyttäjien ennenaikaiseen synnytykseen. Naisilla, joilla sekä klamydiavasta-aineet että tulehdusarvot (hsCRP) olivat koholla, oli nelinkertainen riski synnyttää ennenaikaisesti. Lisäksi tutkimustulostemme mukaan niillä ensisynnyttäjillä, joille kehittyi raskausmyrkytys (pre-eklampsia) ja jotka sen takia synnyttivät ennenaikaisesti, oli useammin seerumissaan keuhkoklamydiavasta-aineita (C. pneumoniae) ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana kuin niillä pre-eklampsia-potilailla, jotka synnyttivät täysiaikaisen lapsen.

Karinen Liisa
Chronic Clamydial infection: impact on human reproductive health, reproductive health research in the Northern Finland 1966 Birth Cohort (NFBC 1966)
(Krooniset klamydiainfektiot lisääntymisterveydessä).
Acta Universitatis Ouluensis Medica D 872 ISBN 951-42-8021-0