Publisher

National Public Health Institute
Original page

educational level, men, mental disorders, mental health, mental welfare, social support, socioeconomic status, women, young people, youth

Julkaistu 4.1.2007

Nuoruusiän hyvinvoinnin erot vaikuttavat aikuisikään saakka

Nuoruusiän kasvuolosuhteiden ja mielenterveyden vaikutus ulottuu aikuisiän mielenterveyteen ja sosiaaliseen asemaan. Perheen vaikeudet ja ongelmat voivat vaikuttaa etenkin alemmista sosiaaliryhmistä tulevien nuorten mielenterveyteen ja myöhempään hyvinvointiin. Mielenterveyden sosioekonomisten erojen kaventamisessa on tärkeää etsiä ja kehittää nuoren hyvinvointia tukevia tekijöitä.

Huonoista lähtökohdista huolimatta monia nuoria kannattelevat suojaavat tekijät ympäristössä.

Useissa tutkimuksissa on todettu sosiaaliryhmien välisiä eroja mielenterveydessä ja hyvinvoinnissa. Mielenterveyden ja hyvinvoinnin ongelmat ovat yleisempiä vähemmän koulutetuilla, työntekijäammateissa toimivilla ja pienituloisilla kuin pidemmälle koulutetuilla, toimihenkilöillä ja suurituloisilla. Sosioekonomisten terveyserojen taustalla vaikuttavat monenlaiset syytekijät, kuten varhaiset ja nykyiset elinolot, aineelliset ja psykososiaaliset olosuhteet, elintavat ja terveyspalvelut. Myös terveydellä on merkitystä henkilön sosiaaliseen asemaan: alempiin sosioekonomisiin ryhmiin voidaan valikoitua huonon terveyden perusteella. Monet terveyseroja synnyttävät tekijät vaikuttavat usein samanaikaisesti ja kasautuvat elämän varrella.

Nuoruus ennakoi tulevaa

Lapsuuden ja nuoruuden kasvuolosuhteilla ja psykososiaalisella kehityksellä on tärkeä merkitys myöhemmälle kehitykselle ja terveydelle. Nuoruusiässä tehdyt koulutus- ja elämäntapavalinnat vaikuttavat pitkälti aikuisiän terveyteen ja sosiaaliseen asemaan. Monet mielenterveysongelmat yleistyvät voimakkaasti myöhäisnuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa ja voivat vaikeuttaa nuoruusiän kehitystä ja siirtymävaihetta aikuisikään.

Kansanterveyslaitoksessa on tutkittu nuorten mielenterveyden kehitystä ja siihen vaikuttavia riski- ja suojaavia tekijöitä. Mielenterveyden sosioekonomisten erojen syntymistä, syitä ja kehittymistä nuoruudesta aikuisuuteen on selvitetty osana tamperelaisnuoria koskevaa seurantatutkimusprojektia. Lähtöaineistona oli yksi tamperelaiskoululaisten ikäluokka, noin 2 200 vuonna 1967 syntynyttä nuorta, joita on tähän mennessä tutkittu kyselylomakkeen avulla 16-, 22- ja 32-vuotiaina.

Nuoruusiän psykosomaattinen oireilu ennustaa varhaisaikuisuuden koulutustasoa

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että työntekijäperheiden tytöillä ja pojilla oli heikompi itsetunto 16-vuotiaana kuin toimihenkilöperheiden lapsilla. Työntekijäperhetaustaisilla tytöillä esiintyi lisäksi enemmän psykosomaattisia oireita. Nuoruusiässä todetut vanhempien ammattiaseman mukaiset erot psyykkisessä terveydessä säilyivät miehillä varhaisaikuisuuteen ja naisilla aikuisuuteen saakka. Naisilla vanhempien ammattiasema oli yhteydessä itsetuntoon, vaikka henkilön oma ammattiasema huomioitiin. Naisilla ja miehillä psyykkinen terveys (itsetunto, psykosomaattinen oireilu, masennus) oli huonompi alemmissa sosioekonomisissa ryhmissä ylempiin verrattuna tarkasteltaessa eroja oman koulutuksen (22-vuotiaana) ja oman ammattiaseman mukaan (32-vuotiaana).

Tutkimuksessa tuli esiin myös terveydellisen valikoitumisen merkitys: erityisesti nuoruusiässä esiintynyt psykosomaattinen oireilu ennusti alempaa koulutustasoa varhaisaikuisuudessa 22-vuotiaana. Nuoruusiän oireilu ennusti myös voimakkaasti myöhemmän elämän psykosomaattista oireilua ja vanhempien ammattiasema henkilön omaa koulutus- ja ammattiasemaa.

Sosiaalisen tuen puute lisää masennuksen riskiä enemmän alemmissa sosiaaliryhmissä

Läheiset ihmissuhteet ja sosiaalinen tuki ovat tärkeitä ihmisen mielenterveyteen ja hyvinvointiin myönteisesti vaikuttavia tekijöitä. Sosiaaliryhmien väliset erot näiden suojaavien tekijöiden olemassaolossa voivat myös lisätä eriarvoisuutta. Tutkimuksemme tulokset osoittivat, että erityisesti alempien sosiaaliryhmien naiset kokivat saavansa vähemmän sosiaalista tukea nuoruudesta aikuisuuteen saakka ja toisaalta sosiaalisen tuen puute oli yhteydessä aikuisiän masennukseen. Näytti myös siltä, että sosiaalisella tuella voi olla suurempi merkitys mielenterveydelle alemmissa kuin ylemmissä sosiaaliryhmissä. Työntekijäperheiden nuorilla huonoksi koettu suhde samaa sukupuolta olevaan vanhempaan lisäsi masennuksen riskiä 32-vuotiaana, kun taas toimihenkilöperhetaustaisilla henkilöillä tätä yhteyttä ei havaittu. Lisäksi työntekijäammateissa toimivilla naisilla tyytymättömyys sosiaaliseen tukeen oli voimakkaammin yhteydessä masennukseen kuin toimihenkilöammateissa toimivilla naisilla.

Nuoruusiän tärkeys mielenterveyden sosioekonomisten erojen kaventamisessa

Pyrittäessä kaventamaan myöhemmän elämän mielenterveyden sosioekonomisia eroja on tärkeää pyrkiä vähentämään terveys- ja syrjäytymisriskiä jo lapsuus- ja nuoruusvuosina. Psykosomaattisesti oireileviin nuoriin ja heidän elämäntilanteeseensa olisi kiinnitettävä entistä enemmän huomiota, sillä osalla näitä nuoria oireilu saattaa ilmentää myös vakavampaa psyykkistä kuormittuneisuutta ja stressiä. Nuorten oireilu on usein myös yhteydessä päihteidenkäyttöön, kouluvaikeuksiin ja heikompiin koulusuoristuksiin, jotka voivat heikentää nuorten mahdollisuuksia sijoittua hyvin koulutus- ja työmarkkinoilla. Terveydenhuollossa, koulussa ja sosiaalityössä olisi tärkeää antaa erityistukea oireileville, erilaisista vaikeuksista kärsiville nuorille, jotta kehityksen riski- ja syrjäytymispolut voitaisiin katkaista riittävän varhaisessa vaiheessa.

Osa nuorten psyykkisistä ongelmista heijastaa perheen ja vanhempien vaikeuksia ja pahoinvointia, kuten taloudellisia ongelmia, työttömyyttä, asumiseen liittyviä ongelmia, riitaisuutta ja vanhempien mielenterveyden häiriöitä. Perheen vaikeuksien ja ongelmien merkitys voi korostua etenkin alemmista sosiaaliryhmistä tulevien nuorten mielenterveydelle ja myöhemmän elämän hyvinvoinnille. Vanhempia ja perheen elinolosuhteita tukemalla kohennetaan myös lasten ja nuorten hyvinvointia ja luodaan edellytyksiä myöhemmän elämän terveyden tasa-arvolle.

Monet nuoret pärjäävät hyvin huonommista lähtökohdista huolimatta. Näitä nuoria auttavat ja kannattelevat erilaiset suojaavat tekijät perheessä, koulussa, toveripiirissä ja laajemmassa ympäristössä. Esimerkiksi hyvät suhteet vanhempiin, sisaruksiin, kavereihin ja opettajiin, hyvä koulumenetys ja itsetunto sekä hyvät sosiaaliset ja -selviytymistaidot voivat toimia suojaavina tekijöinä ongelmakehitystä vastaan. Näiden suojaavien tekijöiden kehittäminen on tärkeä osa-alue terveyserojen kaventamisessa.

Taina Huurre, tutkija
Hillevi Aro, ylilääkäri
KTL/ Mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osasto
etunimi.sukunimi@ktl.fi

Kirjallisuutta
1. Huurre T, Eerola M, Rahkonen O, Aro H. Does social support affect the relationship between socio-economic status and depression? A longitudinal study from adolescence to adulthood. J Affect Disord 2006 (in press).
2. Huurre T, Rahkonen O, Komulainen E, Aro H. Socioeconomic status as a cause and consequence of psychosomatic symptoms from adolescence to adulthood. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol 2005;40:580–7.
3. Huurre T, Rahkonen O, Aro H. Terveydentilan ja terveyskäyttäytymisen sosioekonomiset erot nuoruudesta aikuisuuteen. Sos Lääket Aikak 2003;40:154–62.
4. Huurre T, Aro H, Rahkonen O. Well-being and health behaviour by parental socioeconomic status. A follow-up study of adolescents aged 16 until age 32 years. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol 2003;38:249–355.