Publisher

National Public Health Institute
Original page

(diagnostiikka), genotype, incidence, monitoring, norovirus

Julkaistu 9.3.2007

Uudet norovirusvariantit viimeaikaisten epidemioiden taustalla

Norovirus on tärkein infektiivisten vatsatautien aiheuttaja. Virukselle on tyypillistä suuri geneettinen muuntuvuus. Noroviruksista ilmaantuu aika ajoin uusia tyyppejä, ja vallitseva virustyyppi vaihtelee. Edelliset suuret epidemiat esiintyivät vuosina 2002 ja 2004. Suomessa vuoden 2004 epidemia ei tosin ollut kovin voimakas.

Ihmisen norovirukset esiintyvät pääasiassa kahdessa genoryhmässä, GI ja GII, joista jälkimmäinen on selvästi yleisempi. Genoryhmät jakautuvat edelleen lukuisiin genotyyppeihin, joista GII.4 on yleinen kaikkialla maailmassa. Tällä genotyypillä näyttää olevan erityinen ominaisuus kehittää uusia variantteja ja aiheuttaa suuria epidemioita (1).

Vuoden 2006 aikana todettiin kaksi uutta genotyyppiin GII.4 kuuluvaa norovirusvarianttia, GII-4- 2006a ja GII-4- 2006b, jotka ovat aiheuttaneet runsaasti laitosepidemioita paitsi Suomessa myös muissa Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa (2). Vuoden 2006 aikana todettiin risteilyaluksilla Atlantin ja Pohjois-Euroopan alueella useita noroviruksen aiheuttamia vatsatautirypäitä, joista valtaosan aiheuttivat nämä samat, uudet norovirustyypit (3).

Norovirus tarttuu herkästi. Tartunta saadaan tavallisimmin kosketustartuntana ihmisestä toiseen, aerosoli-pisaratartuntana oksentelun yhteydessä tai ihmisen ulosteella kontaminoituneen ruoan tai veden välityksellä. Myös epäsuora tartunta kosketuspinnoilta on mahdollinen. Diagnoosi perustuu erityisesti ulostenäytteen PCR-tutkimukseen (eli geenimonistukseen) ja/tai elektronimikroskopiaan. Infektion jälkeen kehittyy muutaman kuukauden kestävä tyyppikohtainen immuniteetti (4).

Diagnostiikan kehittyminen muuttanut käsitystä talvioksennustaudin epidemiologiasta

Norovirusinfektioiden seuranta perustuu sekä tartuntatautirekisteriin ilmoitetuista yksittäisistä laboratoriolöydöksistä saataviin tietoihin (vuodesta 2003 lähtien) että elintarvike- ja vesivälitteisten epidemioiden osalta epäilyilmoitusjärjestelmään. Terveydenhuollon ja muissa laitoksissa esiintyvät henkilöstä toiseen tarttuvat epidemiat eivät kuulu ilmoitusmenettelyn piiriin, mutta tietoon tulleista epidemioista on pidetty kirjaa Kansanterveyslaitoksella.

Tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin vuoden 2006 aikana yhteensä 645 norovirustapausta. Vuosina 2003–2006 tapauksia on ilmoitettu keskimäärin 354 (vaihtelu 125–645). Vuoden 2007 alun aikana norovirustapauksia on todettu jo 839 eri puolilta Suomea, joista 53 % todettiin yli 75-vuotiailla. Norovirusinfektioita esiintyy erityisen paljon yli
75-vuotiailla, mutta esiintyvyys on muita ikäryhmiä suurempaa myös päiväkoti-ikäisillä ja 65–74-vuotiailla. Vuodenaikavaihtelu on noroviruksille tyypillistä: tapauksista 41 % (607/1477) on raportoitu tammi-maaliskuun aikana vuosina 2003–2006. Kuitenkin vuonna 2006 jo syys- ja lokakuun aikana raportoitiin 53 tapausta, kun vuosina 2003–2005 tänä aikana on tapauksia ollut vain 1–3.

Mikään sairaanhoitopiiri ei säästynyt epidemioilta

Vuoden 2006 ensimmäinen merkittävän laaja henkilöstä toiseen levinnyt norovirusepidemia alkoi syyskuussa 2006 Satakunnan sairaanhoitopiirissä Rauman aluesairaalassa ja terveyskeskuksen vuodeosastoilla. Epidemia levisi sitten Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueelle. Samanaikaisesti laajoja epidemioita ilmeni Etelä-Karjalan, Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Helsingin- ja Uudenmaan sairaanhoitopiireissä. Epidemioille on ollut myös tyypillistä tapausten esiintyminen useassa aallossa.

Vuoden 2006 lopun ja 2007 alun epidemioille on ollut ominaista korkea sairastuvuus sekä potilaiden että henkilökunnan keskuudessa ja epidemiakauden alkaminen jo syyskuussa 2006. Epidemiaepäilytapauksissa kesäkuun ja joulukuun 2006 välillä otetuista 33 näytteestä on todettu 11 (33 %) tyypin GII 4-2006a ja 10 (30 %) tyypin GII 4-2006b aiheuttamiksi.

Kansanterveyslaitos suositteli tiedotteessaan normaalien torjuntatoimenpiteiden lisäksi henkilöstä toiseen tarttuvan vatsatautiepidemian yhteydessä ripeitä torjuntatoimenpiteitä ja varhaista näytteenottoa, jotta norovirusepidemia voidaan tunnistaa nopeasti (5). Lähetettäviin näytteisiin toivotaan myös merkintä sairastumispäivämäärästä ja -paikasta: sairaala, vanhainkoti tai muu laitos. On huomioitava, että potilaan erittämää virusta voidaan todeta yleensä 1–2 viikon ajan nykyisellä herkällä menetelmällä, joten testiä ei voi suositella tartuttavuuden seurantaan.

Sujuva tiedonkulku erityisesti terveydenhuollon ja sosiaalitoimen alaisten laitosten välillä tartuntatapauksista epidemia-aikana on tärkeää. Vaikka laitoksissa esiintyvät norovirusepidemiat eivät kuulu ilmoitusvelvollisuuden piiriin olisi hyvä, että laitokset olisivat yhteydessä paikalliseen ja/tai alueelliseen infektiontorjuntatiimiin, jotta torjuntatoimet toteutetaan asianmukaisesti.

Katri Jalava, erikoistutkija
Hannele Kotilainen, infektiolääkäri
Markku Kuusi, epidemiologi
Outi Lyytikäinen, ylilääkäri
KTL, Infektioepidemiologian osasto
Leena Maunula, mikrobiologi
HY, Elintarvike- ja ympäristöhygienian laitos

Norovirus elektronimikroskooppikuvassa.

Kirjallisuutta
1. Maunula, L, von Bunsdorff C-H. Norovirus genotypes causing gastroenteritis outbreaks in Finland 1998-2002. J Clin Virol. 2005;34:186-94.
2. Promedmail. Norovirus, increased activity – Europe. ProMED-mail 2006; 14 Dec: 20061214.3522. http://www.promedmail.org. Accessed 23 Feb 2007. 3. Takkinen J. Recent norovirus outbreaks on river and seagoing cruise ships in Europe. Eurosurveillance Weekly. 2006;11(6)
4. Kansanterveyslaitos, Infektioepidemiologian osasto. Mikä on norovirus.
5. Kansanterveyslaitos, Infektioepidemiologian osasto. Suositus toimenpiteistä norovirusten aiheuttamissa epidemioissa.