Publisher

National Public Health Institute
Original page

ability, ageing, elderly, insecurity, men, pensioners, women

Julkaistu 9.3.2007

Riippuvuus toisten avusta, muistin heikkeneminen, eläketulojen niukkuus ja laitoshoitoon joutuminen tai sen pelko aiheuttavat eniten turvattomuutta eläkeikäisissä miehissä ja naisissa. Turvattomuuden kokemista on tiedusteltu 65–84-vuotiailta vuosina 2003 ja 2005. Kyselykertojen lyhyestä aikavälistä huolimatta hoivapalveluihin liittyvä turvattomuuden kokemus näyttää vahvistuneen.

Turvallisuus ja turvattomuus kattavat kaikki inhimilliset elämänalueet. Psykologisesti ajatellen turvallisuus on ihmisen perustarve. Ihmisen toimintakyky, jonka avulla hän hallitsee elämäänsä, on keskeinen turvallisuuden tunteen perusta (1). Ikääntymisen myötä ihmisen toimintakyky alkaa usein heikentyä, mikä voi lisätä kontrolloimattomuuden ja turvattomuuden tuntemuksia. Usko omiin mahdollisuuksiin selviytyä sekä luottamus huolenpidon järjestymiseen oman terveyden ja toimintakyvyn heikentyessä luovat tunnetta turvallisuudesta (2).

Kansanterveyslaitoksen Eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytyminen ja terveys (EVTK) -tutkimus on tehty vuodesta 1985 alkaen joka toinen vuosi. Turvattomuuden kokemusta on kartoitettu vuosina 2003 (3) ja 2005 (4). Tutkimusvuosina poimittiin väestörekisteristä suomalaisesta 65–84-vuotiaasta väestöstä sukupuolen ja iän mukaan ositettu 2 400 henkilön otos 5-vuotisikäryhmittäin. Otokseen kuuluneille postitettiin kyselylomake keväällä. Vuonna 2005 miehistä vastasi 77 prosenttia (v. 2003 76 %) ja naisista 78 prosenttia (v. 2003 79 %).

Vastaajia pyydettiin arvioimaan turvattomuuden kokemuksia seitsemäntoista eri tekijän osalta. Kysymykset koskivat ikääntyneiden ihmisten välittömään elinympäristöön – hoivapalveluihin ja toimeentuloon, terveyteen ja toimintakykyyn, yksinäisyyteen sekä väkivaltaan – liittyviä asioita. Lisäksi vastaaja sai halutessaan mainita muita turvattomuuden kokemuksia tuottavia tekijöitä.

Mistä turvattomuutta koettiin?

Vuonna 2005 miehistä 66 prosenttia ja naisista 78 prosenttia ilmoitti kokevansa turvattomuutta vähintään yhden asian takia (kuvat 1a ja 1b). Niin miehet kuin naisetkin iästä riippumatta kokivat eniten turvattomuutta toisten avusta riippuvuuden, muistin heikkenemisen, eläketulojen niukkuuden ja laitoshoitoon joutumisen tai sen pelon vuoksi. Naiset kokivat miehiä enemmän turvattomuutta monien syiden takia. Miesten ja naisten välillä oli eroja esimerkiksi hoivapalveluihin liittyvän turvattomuuden kokemisessa. Tämän voi nähdä ainakin osittain johtuvan naisten miehiä korkeammasta eliniästä ja siitä, että vaimo on usein miestään hieman nuorempi (5), minkä vuoksi hän kykenee huolehtimaan miehestään.

75–84-vuotiaat miehet kokivat vuonna 2005 turvattomuutta 65–74-vuotiaita enemmän hoivapalvelujen korkean hinnan, vaikeuden saada apua/päästä hoitoon, toisten avusta riippuvuuden, muistin heikkenemisen sekä yksin asumisen vuoksi. 75–84-vuotiaat naiset kokivat puolestaan 65–74-vuotiaita enemmän turvattomuutta laitoshoitoon joutumisen tai sen pelon sekä yksin asumisen takia.

Turvattomuus on lisääntynyt 2000-luvulla

Turvattomuuden kokemista on tiedusteltu samoin kysymyksin 65–84-vuotiailta vuosina 2003 ja 2005. Kyselykertojen lyhyestä aikavälistä huolimatta hoivapalveluihin liittyvä turvattomuuden kokemus näyttää vahvistuneen. Viime vuosien julkisessa keskustelussa usein esillä olleet vanhusten hoidon resurssipuutteet ja pelko hoivapalvelujen hintojen noususta heijastuvat huoleksi elämän loppuvuosien huolenpidon järjestymisestä. Esimerkiksi hoivapalvelujen korkean hinnan aiheuttama turvattomuuden kokemus on lisääntynyt naisilla (kuva 2).

Lisäksi 65–74-vuotiailla naisilla hoivapalvelujen laadusta, avun saannin vaikeudesta ja eläketulojen niukkuudesta johtuva turvattomuus on kasvanut vuodesta 2003. Vastaavasti 75–84-vuotiailla naisilla laitoshoitoon joutumisesta tai sen pelosta johtuva turvattomuus on lisääntynyt. 75–84-vuotiailla miehillä puolestaan toisista riippuvuuteen ja avunsaannin vaikeuteen liittyvä turvattomuuden kokemus on kasvanut vuodesta 2003.

Lisää tietoa turvattomuuden kokemisen muutoksista – onko kysymys trendistä, vai sittenkin nopeasti ohimenevästä ilmiöstä – saadaan pian, sillä eläkeikäisen väestön terveyttä ja terveyskäyttäytymistä tutkitaan jälleen vuonna 2007.

Elina Laitalainen, tutkija
Satu Helakorpi, tutkija
Antti Uutela, yksikön päällikkö
Terveyden edistämisen yksikkö
KTL, Terveyden edistämisen ja kroonisten tautien ehkäisyn osasto

Kirjallisuutta
1. Niemelä P. Turvallisuuden käsite ja tarkastelukehikko. Teoksessa Niemelä P, Lahikainen A R (toim.) Inhimillinen turvallisuus. Tampere: Vastapaino, 2000: s. 21–37.
2. Ryynänen, U. Terveys ja turvallisuus. Teoksessa Niemelä P, Lahikainen A. R. (toim.) Inhimillinen turvallisuus. Tampere: Vastapaino, 2000: s. 41–60.
3. Sulander T, Helakorpi S, Nissinen A, Uutela A. Eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytyminen ja terveys keväällä 2003 ja niiden muutokset 1993–2003. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 6/2004.
4. Sulander T, Helakorpi S, Nissinen A, Uutela A. Eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytyminen ja terveys keväällä 2005 ja niiden muutokset 1993–2005. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 1/2006.
5. Tilastokeskus. Suomen tilastollinen vuosikirja 1981; Tilastokeskus. Suomen tilastollinen vuosikirja 2006.

Kuva 1a. Turvattomuutta aiheuttavat asiat 65–74-vuotiailla miehillä (n=470) ja naisilla (n=501) vuonna 2005 (%).

Kuva 1b. Turvattomuutta aiheuttavat asiat 75–84-vuotiailla miehillä (n=454) ja naisilla (n=438) vuonna 2005 (%).

Kuva 2. Hoivapalvelujen korkean hinnan vuoksi turvattomuutta kokevien osuudet (%).