Publisher

National Public Health Institute

Juuri ilmestyneen tutkimuksen mukaan lasten riski sairastua alkavaan astmaan lisääntyy, kun kodin asuintiloissa esiintyy kosteusvaurioita tai näkyvää hometta. Mitä enemmän kosteusvaurioita havaittiin, sitä suurempi astmariski oli.

Astma on kouluikäisten lasten yleisin krooninen sairaus ja sen esiintyvyys länsimaissa on kasvanut voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Astman syntyyn vaikuttavat useat geneettiset ja ympäristötekijät, mutta tietomme astman puhkeamiseen vaikuttavista tekijöistä ovat erittäin puutteelliset.

Keskeisenä astman syntyyn vaikuttavana ympäristötekijänä pidetään mikrobialtistusta. Mikrobialtistuksella on sekä astmalta ja allergioilta suojaavaa että sen puhkeamista edistävää vaikutusta. Altistuminen maatilaympäristön mikrobeille varhaislapsuudessa suojaa allergioilta vaikuttamalla ihmisen koko immuunijärjestelmän kehittymiseen, samoin kuin ilmeisesti ravinnon probiootit. Toisaalta monet mikrobit ja niiden aiheenvaihduntatuotteet aiheuttavat erittäin voimakasta hengitystieärsytystä ja -oireita.

Astmalasten kodeissa erityisesti asuintilojen kosteusvaurio kaksi kertaa yleisempi

Aiemmissa tutkimuksissa on vakuuttavasti osoitettu rakennusten kosteus- ja homevaurioiden ja astmaoireiden pahenemisen välinen yhteys. Tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, lisäävätkö rakennusteknisellä tarkastuksella varmennetut kotien kosteus- ja homevauriot lasten riskiä sairastua uuteen astmaan.

Tutkimuksessa oli mukana 121 iältään 1–7-vuotiasta lasta, joilla diagnosoitiin sairaalassa toinen astmaan sopiva hengenahdistuskohtaus sekä 241 verrokkitapausta. Kaikki lapset olivat asuneet vähintään kaksi vuotta tai kolme neljännestä elämästään nykyisessä kodissaan. Kaikkien mukana olleiden lasten kodit huone huoneelta tutkittiin näkyvien kosteus- ja homevaurioiden osalta kokeneiden kosteusvauriotarkastajien toimesta. Tutkimus toteutettiin Kansanterveyslaitoksen, Kuopion yliopistollisen sairaalan ja Astma- ja Allergialiiton yhteistyöprojektina. Tutkimuksen merkittävänä rahoittaja toimi Raha-automaattiyhdistys.

Kodin kosteus- ja homevauriot yleensä eivät olleet yhteydessä alkavan astman riskiin, vaan pelkästään kotien asuintiloissa, kuten lapsen makuuhuoneessa, esiintyvät vauriot. Asuintiloissa oli verrokeilla vaurioita noin viidesosassa koteja, mutta astmalapsilla noin kaksi kertaa useammin. Astmariski kasvoi suhteessa asuintilojen kosteusvaurioiden laajuuteen ja vakavuuteen. Muissa tiloissa, kuten kylpyhuoneissa tai kellareissa, esiintyneillä vauriolla ei ollut merkitystä astman kannalta. Myös homeen haju ja näkyvä home liittyivät lisääntyneeseen riskiin sairastua astmaan.

Kosteusvauriot lisäävät sekä hengitystieoireita että astman puhkeamisen riskiä

Tutkimuksessa alkavaksi astmaatikoksi määriteltiin lapsi, jolla todettiin sairaalassa toinen astmaan sopiva hengenahdistuskohtaus. Osa näistä lapsista, erityisesti alle kolmevuotiaat ja ei-atooppiset lapset, eivät kehitä pysyvää astmaa. Tutkimuksessa kuitenkin havaittiin samanlaiset tulokset alle ja yli kolmevuotiailla lapsilla sekä atooppisilla ja ei-atooppisilla lapsilla. Tämä tukee johtopäätöstä, että kosteus- ja homevauriot todella lisäävät astman riskiä. Kansanterveyslaitoksella on meneillään seurantatutkimus, jossa selvitetään lasten myöhempää vointia.

Tutkimustulos osoittaa, että sen lisäksi, että kotien kosteusvauriot pahentavat jo olemassa olevan astman oireilua, ne voivat olla myös syy astman puhkeamiseen. Vaikutuksen tarkkaa mekanismia ei vielä tunneta, mutta se liittynee hengitysteiden ärsytykseen. Tulosten perusteella laskennallisesti joka kymmenes tai jopa joka viides lasten alkava astma voi liittyä kodin kosteus- ja homeongelmiin. Tutkimustulos painottaakin rakennusten huolellisen suunnittelun, laadukkaan rakentamisen ja rakennusten jatkuvan kunnossapidon tärkeyttä.

Juha Pekkanen, tutkimusprofessori
KTL, Ympäristöterveyden osasto
juha.pekkanen(at)ktl.fi.

Kirjallisuutta
Pekkanen J, Hyvarinen A, Haverinen-Shaughnessy U, Korppi M, Putus T, Nevalainen A.
Moisture damage and childhood asthma: a population-based incident case-control study.
Eur Respir J 2007;29(3):509–15