Publisher

National Public Health Institute

Rokottamalla aikaansaadut muistisolut aktivoituvat, kun taudinaiheuttaja yrittää tunkeutua elimistöön. Muistisolut tuottavat nopeasti elimistöä suojaavia vasta-aineita. Jo 1950–luvulla influenssarokotuksen osoitettiin tuottavan vasta-aineita paitsi itse annettua rokotevirusta vastaan myös aiemmin kohdattua, erilaista ja jo kadonnutta virusmuotoa vastaan. Tämä on tarkoituksenmukaista, koska näin rokotevirusten päivittämiseen perustuva rokotusstrategia on mahdollinen. Nykyisillä rokotteilla voidaan ylläpitää immuniteettia ihmisen viruksina kadonneita influenssavirusten muotoja vastaan.

Voi olla haitallista, jos rokotteen synnyttämä sekalainen vaste aikaisempia influenssaviruksia vastaan häiritsee vasta-aineiden muodostumista nyt annettavaa, ajankohtaista virusta vastaan. Ei ole tutkittu, miten immunologisen muistin toimintaan vaikuttaa se, jos lapsuudessa ensimmäinen kokemus influenssaviruksesta saadaan rokotteesta eikä itse taudista. On mahdollista, että uusintarokotukset eivät tällöin vahvistakaan puolustusta vanhoja virusmuotoja kohtaan yhtä hyvin. Tämä ei kuitenkaan ole este rokotukselle.