Publisher

National Public Health Institute
Original page

animal fats, dioxins, environmental toxins, fatty acids, omega-3, fish, fishermen, health effects, mercury, element, research

Julkaistu 1.6.2007

Ravinto, ympäristö ja terveys -tutkimuksessa (ns. Kalastajatutkimus) selvitetään kalan merkitystä terveydelle ja hyvinvoinnille. Kalan käytön terveyshyödyistä on näyttöä, mutta tutkimustietoa tarvitaan lisää erityisesti kalan sisältämien ympäristöstä peräisin olevien haitallisten aineiden vuoksi.

Kala on erinomaista ravintoa, ja se on tärkeä omega-3-rasvahappojen ja D-vitamiinin lähde. Nykykäsityksen mukaan runsas kalan ja kalatuotteiden käyttö suojaa esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksilta sekä mahdollisesti joiltain syöpätaudeilta. Toisaalta Itämerestä pyydetyssä kalassa on ympäristömyrkkyjä, kuten dioksiineja ja PCB-yhdisteitä. Sisävesien petokalat saattavat puolestaan sisältää suuria määriä elohopeaa.

Aikaisempien yksittäisten tutkimusten perusteella näyttää siltä, että kalan käytön terveyshyödyt ovat suu-rempia kuin mahdolliset terveyshaitat. Kansanterveyslaitoksen Ympäristöterveyden osastolla tehdyn alus-tavan riskianalyysin mukaan terveyshyödyt ovat jopa satakertaiset haittoihin verrattuna. Kokonaisvaiku-tuksen arvioimiseksi tarvitaan kuitenkin lisää tutkimustietoa.

Kalastajat ja heidän perheenjäsenensä syövät tyypillisesti muuta väestöä runsaammin kalaa, ja tämän vuoksi heidän oletetaan saavan enemmän sekä kalaravinnon sisältämiä hyödyllisiä että haitallisia aineita. Kalastajatutkimuksen avulla saadaan tietoa kalan käytön kokonaisvaikutuksesta terveyteen epidemiologisin menetelmin. Uuden tiedon avulla pyritään edistämään terveellisiä ruokatottumuksia ja vähentämään altistumista ympäristön haitallisille aineille.

Käytettävissä monipuolinen aineisto

Kalastajat ja heidän perheenjäsenensä tunnistettiin Maa- ja metsätalousministeriön ammattikalastajarekisteristä sekä Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmästä. Heistä 1 429 vastasi keväällä 2004 terveyskyselyyn, jolla kerättiin tietoa elämäntavoista, terveydentilasta ja hyvinvoinnista. Syventävään tutkimukseen Helsingissä (elokuussa 2004) ja Turussa (tammi–toukokuussa 2005) osallistui 309 kalastajaa ja heidän perheenjäsentään.

Tutkimuskäynnin aikana mitattiin pituus, paino, vyötärön- ja lantionympärys, kehon rasvaprosentti ja verenpaine, tehtiin kaulavaltimon ultraäänitutkimus sekä otettiin sydänfilmi ja verinäyte. Verinäytteestä on analysoitu esimerkiksi kalasta saatujen hyödyllisten rasvahappojen ja ympäristöstä peräisin olevien haitallisten aineiden pitoisuuksia.

Erillisissä osatutkimuksissa hyödynnetään Tilastokeskuksen kuolinsyytietoja ja Suomen Syöpärekisterin syöpäilmaantuvuustietoja. Suomalaista perusväestöä edustavana aineistona käytetään Terveys 2000 -tutkimuksessa kerättyä aineistoa.

Tuloksia saadaan tänä vuonna

Projektista on valmistumassa pro gradu -tutkielma, jossa kuvataan kalastajien ja suomalaisen perusväestön ruoan käyttöä ja ravintoaineiden saantia. Projektin ensimmäisen väitöskirjan aiheena on kalan käytön kokonaisvaikutus sydän- ja verisuoniterveyteen. Valmistumassa oleva osajulkaisu käsittelee kalastajien kuolleisuutta. Seurannan aikana runsaan 10 000 henkilön tutkimuskohortissa on rekisteröity yli 1 300 kuolemaa, ja alustavien tulosten mukaan näyttäisi siltä, että kalastajien kuolleisuus useisiin kuolinsyihin on pienempi kuin perusväestön kuolleisuus.

Seuraavissa osajulkaisuissa selvitetään mm. kalan käytön yhteyttä sydän- ja verisuonitautien vaaratekijätasoihin, ateroskleroosiin, sydämen vasemman kammion hypertrofiaan ja rytmihäiriötaipumukseen. Tekeillä ovat lisäksi artikkelit kalastajien syöpäsairastuvuudesta, kalastajien altistumisesta pysyville orgaanisille ympäristömyrkyille (POP) sekä kalan käytön yhteydes-tä verestä mitattuihin omega-3-rasvahappo-, dioksiini-, PCB- ja metyylielohopeapitoisuuksiin. Myöhemmin selvitetään mm. kalan käytön yhteyttä väestön henkiseen hyvinvointiin ja toimintakykyyn.

Yhteistyötahot ja rahoitus Tutkimus toteutetaan Kansanterveyslaitoksen Ympäristöterveyden osaston (Kemian laboratorio ja Ympä-ristöepidemiologian yksikkö) koordinoimana ja yhteistyössä Terveyden ja toimintakyvyn osaston (Väestötutkimuslaboratorio) ja Terveyden edistämisen ja kroonisten tautien ehkäisyn osaston (Kroonisten tau-tien ja epidemiologian yksikkö) sekä Suomen Syöpärekisterin kanssa. Muita yhteistyötahoja ovat Helsingin yliopisto ja Lundin yliopisto Ruotsissa. Tutkimusta rahoittavat Yrjö Jahnssonin säätiö, Juho Vainion säätiö, Syöpäjärjestöt, Suomen Akatemia ja EU.

Lisätietoa projektista: Kalastaja-tutkimus

Anu Turunen, tutkija
Pia Verkasalo, akatemiatutkija
KTL, Ympäristöterveyden osasto

ProKala Oy

Kuinka paljon kalaa? Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksen mukaan kalaa on hyvä syödä ainakin kaksi kertaa viikossa, ja eri kalalajeja on suositeltavaa käyttää vaihdellen. Lisää aiheesta ja syöntisuosituksiin tehdyistä poikkeuksista Eviran www-sivulta

Mistä kalaan kertyvät ympäristömyrkyt ovat peräisin?

Järvikalaan kertyvä elohopea on liuennut veteen maaperästä. Suomessa on alueita, joilla eloho-peaa on maaperässä melko paljon. Elohopea liukenee veteen helposti erityisesti paikoissa, joissa maaperän kerrostumia liikutetaan. Tällaisia alueita ovat mm. tekoaltaat. Elohopeapitoisuus on suurin pienissä järvissä ja lammikoissa, joiden vesi on tummaa ja sisältää paljon humusta. Suurissa järvissä elohopeapitoisuus vaihtelee paljon, mutta niissä on harvoin suuria pitoisuuksia.

Järvikalan elohopeapitoisuus vaihtelee siten pyyntipaikan mukaan: kala voi olla täysin puhdasta tai siinä voi olla suuriakin pitoisuuksia. Tiedon suurten järvien elohopeapitoisuuksista saa kunnan terveystarkastajalta. Paljon järvikalaa syövän kannattaa ottaa selville oman kalastusjärven elohopeapitoisuus. Harvoin kalaa syövälle tiedolla ei ole merkitystä.

Itämeren dioksiineista melko suuri osa tulee mereen ilmalaskeumana, loput pääsiassa teollisuu-den päästöistä. Suomenlahti, Perämeri ja Selkämeri ovat yhtä likaisia, sen sijaan eteläinen Itämeri on näitä alueita puhtaampi. Kalan dioksiinipitoisuuteen vaikuttaa pyyntialuetta enemmän syötävä kalalaji: dioksiinit kertyvät kalan rasvaan ja siksi eniten dioksiinia on rasvaisissa ja varsinkin vanhoissa kaloissa. Kalalajeista silakka ja villilohi sisältävät eniten dioksiinia. Myös lahnassa voi olla paljon dioksiinia. Muut kalalajit ovat selvästi turvallisempia.

Asiantuntija: Terttu Vartiainen, professori
KTL, Ympäristöterveyden osasto

Miksi kalarasva on sydämelle hyväksi?

Kalarasvan sisältämillä pitkäketjuisilla omega-3-rasvahapoilla (eikosapentaeenihappo (EPA) ja dokosaheksaeenihappo (DHA)) on useita sydämelle edullisia vaikutuksia. Ne hidastavat veren hyytymistä ja voivat myös tehostaa asetyylisalisyylihapon (”asperiini#) vaikutuksia. Seurantatutkimusten mukaan runsaasti kalaa käyttävillä ei ole muita enempää aivoverenvuotoja. Kalarasvat vähentävät alttiutta äkillisiin rytmihäiriöihin, ja ne näyttävät myös pienentävän jo olemassa olevia suonimuutoksia ja vähentävän tulehdusta niissä.

Joissakin kokeellisissa tutkimuksissa (GISSI- ja DART-tutkimukset) kalarasvakapseleiden tai rasvaisen kalan käyttö on vähentänyt sepelvaltimotautikuolemia noin 30 prosenttia. Erityisesti vähenivät äkkikuolemat. Tutkimukseen osallistuneet olivat sairastaneet sydäninfarktin. Juuri julkaistussa japanilaisessa JELIS-tutkimuksessa osoitetaan, että omega-3-rasvahappo EPA lisäsi kolesterolia alentavien statiinilääkkeiden tehoa vakavien sepelvaltimotautitapahtumien ehkäisyssä. Joissakin tapauksissa omega-3-rasvahapot saattaisivat olla jopa vaihtoehto lääkkeille, mutta useimmiten suonisairautta sairastavan on hyvä käyttää statiinia. Silloin omega-3-rasvahapot toimivat hyvänä tehosteena.

Tieto omega-3-rasvahappojen hyödyistä perustuu pääasiassa potilaisiin, joilla on valtimosairaus, joko sepelvaltimotauti tai sairastettu infarkti. Erityisesti kaikille sepelvaltimotautipotilaille voi-daankin suositella omega-3-rasvahappoja. Ensisijainen vaihtoehto myös näille potilaille olisi saada omega-3-rasvahapot kalasta. Italialaisen GISSI-tutkimuksen mukaan terveyshyöty saadaan grammasta päivässä eikosapentaeenihappoa (EPA) dokosaheksaeenihappoa (DHA). Tämä annos saadaan syömällä keskimäärin 75 g lohta tai 100 g silakkaa päivässä. Kala voidaan nauttia 2–3 annoksena viikossa, mikä on suositusten mukainen määrä.

Verisuonimuutokset alkavat jo varhain, ja siksi olisi hyvä käyttää koko elämän ajan riittävän pal-jon pitkäketjuisia omega-3-rasvahappoja. Kala-aterioiden vähentämisestä ympäristömyrkkyjen pelossa voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä terveyshyödyt ovat moninkertaiset mahdolli-siin haittoihin nähden.

Asiantuntija: Antti Jula, ylilääkäri
KTL, Terveyden ja toimintakyvyn osasto