Publisher

National Public Health Institute

Mikrobit mielletään historian suurina tappajina. Mitä muutakaan voidaan ajatella keskiajalla Euroopan yli pyyhkineistä ruttoaalloista tai konkistadorien Uuteen Maailman viemästä ja kolme neljäsosaa intiaaniväestöstä tappaneista isorokosta ja tuhkarokosta. Yksi penisilliinikuuri olisi muuttanut historiaa ja estänyt kuppataudista kärsivää Iivana IV saamasta lisänimeä ”Julma”. Tai minkälainen Eurooppaa olisikaan tänään, jos Napoleon ei Waterloon taistelun aikana olisi kieriskellyt tautivuoteella.

On kuitenkin virhe ajatella, että tarttuvat taudit ovat historiaa. Miksi muuten WHO olisi elokuun 23. päivänä 2007 antanut julistuksen, jossa todetaan maailmassa tarvittavan – ehkä enemmän kuin koskaan historian aikana – yhteistyötä tarttuvien tautien torjumiseksi.

Vuoden 1967 jälkeen on löydetty nelisenkymmentä uutta tauteja aiheuttavaa mikrobia. HIV, ebola, SARS, helikobakteeri, borrelia, keuhkoklamydia jne. Lääkeresistentit malaria, tuberkuloosi, stafylokokit ja lukemattomat muut mikrobit ovat todellinen vitsaus. Ja kaiken yllä leijuu influenssapandemian uhka.

Tautien ehkäisyssä ja torjumisessa on kolme keinoa: hygienia, rokotukset ja antibiootit. Hygienian alkeet opittiin 1800-luvun puolivälissä. Wienissä Ignaz Semmelweiss (1818–1865) havaitsi käsien klooripesun vähentävän äitien lapsivuodekuolleisuutta. Samoihin aikoihin epidemiologian isäksi kutsuttu John Snow poisti Lontoon Sohon kaupunginosassa Broad Street 40:ssa olleen vesikaivon pumpun kahvan ja esti satojen ihmisten sairastuminen koleraan. Tätä edelsivät laajat epidemiologiset tutkimukset, joiden perusteella ymmärrettiin likaantuneen juomaveden merkitys koleran tartuttajana.

Isorokkorokotuksia on annettu jo vuosisatoja. Kiinassa isorokkorakkulan eritettä hierottiin iholle ja Euroopassakin eritteeseen kastettu lanka vietiin neulalla poimuksi rypistetyn ihon lävitse. 1700-luvun lopulla Edward Jenner otti rokotuksen laajempaan käyttöön. Sulfa aloitti mikrobilääkkeiden aikakauden vuonna 1935, ja penisilliini mullisti lopullisesti lääketieteen.

Hygienian, rokotusten ja mikrobilääkkeiden jälkeen ei ole tullut varteenotettavia uusia vaihtoehtoja tartuntatautien ehkäisyyn ja hoitoon. Ainakin lähiajat on tultava niiden avulla toimeen.

Tässä Kansanterveys-lehden Mikrobit ja me -numerossa katsotaan mikrobien maailmaan niin lääkärien kuin tutkijoidenkin silmin. Kirjoituksista voimme lukea, että ongelmat ovat kouriintuntuvia ja uusia ratkaisuja haetaan kiivaasti. Toisaalta tuntemattomimman elimemme - mikrobiston – koostumuksen ja toiminnan ymmärtäminen avaa tulevina vuosina aivan uusia näköaloja terveyden edistämiseen, tautien syntyyn ja niiden ehkäisyyn.

Taudinaiheuttajat on pyrittävä pitämään kurissa, mutta samaan aikaan elämää ylläpitävien mikrobien kanssa on tavoiteltava ymmärtävää kumppanuutta.

Pentti Huovinen
päätoimittaja
pentti.huovinen(at)ktl.fi