Publisher

National Public Health Institute

Infektiosairauksien ongelmat ja kliininen kirjo ovat muuttuneet voimakkaasti viime vuosikymmenten aikana ja muutos jatkuu lähivuosina edelleen. Monet tartuntataudit kuten esimerkiksi tuhkarokko, vihurirokko, sikotauti, tetanus, polio ja lasten invasiiviset hemofilustaudit on saatu rokotuksilla käytännöllisesti katsoen hävitettyä Suomesta. Tilalle on kuitenkin tullut uusia infektiouhkia ja ongelmia kuten HIV-infektio, sairaalainfektiot ja mikrobilääkeresistenssi. Jatkuvasti löydetään myös täysin uusia infektiosairauksia, ja vanhat kulkutaudit kuten influenssapandemia ja tuberkuloosi moniresistentteine kantoineen nostavat päätään.

HIV-infektio on noussut kehitysmaissa yleisimmäksi kuolinsyyksi työikäisillä huolimatta mahtavasta kehityksestä sen hoidossa. Antiretroviraalihoidon aikakautena länsimaisen HIV-potilaan eloonjäämisen ennuste on parantunut useilla vuosikymmenillä, mutta kehitys ei ole ollut yhtä hyvä eteläisen Afrikan valtioissa, joskin sielläkin on näkyvissä jo toivonkipinää. HIV-rokotteen kehittäminen näyttää olevan hyvin vaikeaa, ja kliinisesti käyttökelpoista rokotetta tuskin saadaan lähivuosina.

Erilaiset infektiot kuten sepsis ja pneumonia ovat länsimaissa nykyisin merkittävin välitön kuolinsyy sairaalapotilailla. Sairaalainfektioita voidaan kuitenkin merkittävästi vähentää asianmukaisilla torjuntatoimilla, joista käsihygienia ja eristys sekä mikrobilääkeprofylaksi leikkaus- ja muilla riskipotilailla ovat tärkeimmät.

Mikrobilääkeresistenssi on noussut maailmanlaajuisesti merkittävimmäksi uhaksi taistelussa infektioita vastaan. Metisilliinille resistenttien Staphylococcus aureus -kantojen (MRSA) tai ns. extended spectrum betalactamase -kantojen (ESBL) aiheuttamia infektioita ei enää tavata yksinomaan huonokuntoisilla sairaalapotilailla, vaan niitä esiintyy yhä useammin myös aikaisemmin terveillä potilailla avohoidossa, missä ne aiheuttavat huomattavia hoito-ongelmia. Onkin todennäköistä, että ns. resistentit ongelmamikrobit vähitellen leviävät myös avohoitoon, ja raja sairaala- ja avohoitoinfektioiden aiheuttajien välillä hämärtyy.

Järkevä mikrobilääkkeiden käyttöpolitiikka, uudet mikrobilääkkeet, hyvä sairaalahygienia ja rokotukset ovat keinomme taistella mikrobilääkeresistenssiä vastaan. Hyvä esimerkki rokotusten voimasta tässä taistelussa on uusi pneumokokkikonjugaattirokote, joka on jo muutamassa vuodessa käyttöönottamisen jälkeen Yhdysvalloissa merkittävästi vähentänyt penisilliinille ja makrolideille resistenttien pneumokokki-infektioiden määrää. MRSA- ja ESBL-rokotteet ovat vielä kaukana tulevaisuudessa, mutta rokotetutkimusta on syytä lisätä.

Uusia infektiouhkia on ilmaantunut matkailun ja ilmastonmuutoksen myötä. Lisääntynyt lentomatkailu voi levittää sairauksia hyvinkin nopeasti ympäri maapalloa, kuten SARS-epidemia osoitti muutama vuosi sitten. Onkin todennäköistä, että myös seuraava (lintu)influenssapandemia leviää aikaisempia pandemioita nopeammin ympäri maapalloa. Ilmaston lämmetessä etelän eksoottiset infektiot voivat valloittaa nopeasti pohjoisen pallonpuoliskon. Nopeasti kaikkialle Yhdysvaltoihin levinnyt Länsi-Niilin kuumetauti on tästä hyvä esimerkki.

Mikrobien käyttäminen terrorivälineenä on myös noussut reaaliseksi uhaksi, kuten muutaman vuoden takaiset pernaruttokirjeet osoittivat. Mikrobit terrorin ja sodankäynnin välineenä tuskin jäävät tähän, vaan mitä merkillisimpiä uhkia voi ilmaantua tulevaisuudessa tälläkin saralla.

Infektioilla näyttää olevan paljon merkitystä myös kroonisten sairauksien synnyssä. Tällä hetkellä arvioidaan noin joka viidennen syövän olevan infektioiden aiheuttamia. Niitä vastaan voidaan kuitenkin taistella esimerkiksi rokotteiden ja mikrobilääkkeiden avulla. Hepatiitti B-rokote maksasyövän torjunnassa ja papilloomarokote naisten kohdunkaulan syövän estossa ovat siitä hyviä esimerkkejä. Helicobacter pylorin häätäminen riittävän ajoissa mikrobilääkehoidolla mahan limakalvolta vähentää mahasyövän esiintymistä, ja tulevaisuudessa varmasti kuullaan lisää menestystarinoita syövän ehkäisystä rokotteilla ja mikrobilääkkeillä.

Infektioilla on merkitystä myös länsimaiden suurimman tappajan eli sydän- ja verisuonisairauksien etiopatogeneesissä. Kyseessä on kuitenkin hyvin monimutkainen ja monitekijäinen sairausryhmä, ja infektioiden osuuden selvittäminen siinä vaatii vielä paljon tutkimustyötä ennen kuin käytännön sovellutukset ovat käsissämme.

Ville Valtonen, professori, ylilääkäri
HYKS, sisätautien toimiala, infektiosairauksien klinikka
ville.valtonen(at)hus.fi