Publisher

National Public Health Institute
Original page

-synon infectious diseases, bacteria, bacteriophages, drug resistance, microbial, medical treatment, research , viruses

Julkaistu 24.9.2007

Bakteerien syöjät, bakteriofagit, löydettiin jo sata vuotta sitten. Vasta paljon myöhemmin selvisi, että nämä salaperäiset bakteereja tuhoavat tekijät ovat bakteerien omia viruksia. Nykyisillä menetelmillä voidaan tutkia yksittäisen bakteerin omia viruksia ja sitä, miten bakteerit taistelevat toisiaan vastaan viruksilla. Tarve kehittää viruksiin perustuvia hoitoja on jo nyt näkyvissä.

Hyvän viruksen ei kannata tappaa isäntäänsä, sillä tuloksena olisi Pyrrhoksen voitto: isännän kuollessa tuhoutuu myös virus. Virukset tappavatkin vain muutostilanteissa, esimerkiksi uuteen isäntään siirtyessään, tai immuunipuolustuksen ja ekologisen tasapainon pettäessä.

Dennis Bamfordin tutkimusryhmä on todennut, että elämän eri muotoja, bakteereja, arkkeja ja aitotumallisia eliöitä infektoivilla viruksilla saattaa olla yhteinen alkuperä.

Virukset ovat loisia, jotka ovat parhaimmillaan hyödyksi isännälleen. Virusten merkitys elämälle näkyy myös meidän perimässämme. Ihmisellä on enemmän viruksista peräisin olevaa DNA:ta kuin ihmisen koodaamiseen tarvittavaa ainesta. Myös lähes kaikkien bakteerien perimästä löytyy viruksia.

Bakteerien ja arkkien viruksia tutkitaan Helsingin yliopiston huippututkimusyksikössä.
– Kaikkia bakteereja infektoi koko ajan iso joukko viruksia. Bakteerit käyttävät viruksia hyväkseen siinä missä virus bakteeria. Bakteerille virus voi olla soturi, joka bakteerien kilpailutilanteessa tappaa kilpailevan bakteerikloonin, selittää tutkimusryhmän johtaja, professori Dennis Bamford.

Bamfordin tutkimusryhmä on tutkinut esimerkiksi diabetespotilaiden vaikeahoitoisten säärihaavojen yleisen aiheuttajabakteerin Pseudomonas aeruginosan viruksia.
– P. aeruginosalla on hyvin vilkas metabolia ja paljon viruksia. Säärihaavan jokaisessa bakteerissa saattaa olla 1–5 virusta ja sen lisäksi paljon vapaita viruksia. Osa näistä viruksista on virulentteja ja kykenee tappamaan bakteereja, kertoo Bamford.

Paitsi tappamalla kilpailijoita, virukset hyödyttävät isäntiään kuljettamalla geenejä bakteerista toiseen. Tämän rekombinaation ansiosta bakteeri kykenee muuntumaan nopeasti ympäristön paineessa ja kehittämään esimerkiksi resistenssin antibiootteja kohtaan.

Miljoonia potilaita hoidettu bakteriofageilla

Bakteereita syöviä viruksia käytettiin sotilaiden haavainfektioiden hoidossa Neuvostoliitossa jo toisen maailmansodan aikaan. Ennen antibioottikautta 1920- ja 1930-luvuilla ehdittiin hoitaa miljoonia potilaita bakteriofageilla. Samaan aikaan, kun Yhdysvalloissa valittiin kehittää antibioottipohjaisia lääkkeitä infektiotauteihin, Tbilisissä, nykyisessä Georgiassa sijaitsevassa instituutissa toistatuhatta tutkijaa perehtyi bakteriofageihin. Vaikka Yhdysvaltojen valitsema tie osoittautui menestykseksi, on Bamfordin mielestä nyt jo kiire jatkaa viruslinjan tutkimusta.

– Uudella tavalla vaikuttavia antibiootteja kehitetään hyvin vähän. Nykyinen lääkekehitys on lähinnä vanhojen antibioottien muuntelua, painottaa Bamford.
Huoli antibioottiresistenssistä on aiheellinen, sillä nykyisillä hoitokäytännöillä ja suppealla lääkevalikoimalla resistenssi tulee väistämättä etenemään. Vaikka Suomi onkin selvinnyt resistenssin hallinnasta kohtuullisen hyvin, tilanne maailmalla ei ole yhtä hyvä. Synkimmässä tulevaisuuden visiossa antibioottien teho heikkenee niin paljon, ettemme enää pysty hoitamaan bakteeritauteja.

– Palaamme ajassa 50–60 vuotta taaksepäin, ja hintana on se, että lapsia tulee taas kuolemaan infektiotauteihin. Ennen vanhaan perheet olivat suuria ja oli tavallista, että osa lapsista kuoli infektioihin jo imeväisinä. Paluuta tähän aikaan ei kukaan halua. Virusperäisten hoitojen kehittäminen vaatii ajan ja rahan lisäksi myös lääkkeen käsitteen uudelleen määrittelyä. Nykyinen sääntelyjärjestelmä ei tunne valmisteita, jotka lisääntyvät itse elimistössä.

– Lääkkeiden hyväksymis- ja sääntelyjärjestelmän muuttaminen ei voi olla kaupallisten yritysten varassa, sillä ne eivät ole valmiita ottamaan siihen liittyvää suurta taloudellista riskiä. Siksi lääkekehityksessä pitäisi olla mukana laajoja valtiollisia tai kansainvälisiä organisaatioita, painottaa Bamford. Virusperäisistä valmisteista on jo ituja, mutta niitä tarvitaan Bamfordin mielestä vielä enemmän.

– Onneksi bakteriofagien ominaisuudet tunnetaan aika hyvin ja teknologia viruslääkkeiden tuottamiseen on jo olemassa. Edellytykset uusien lääkkeiden kehittämiselle bakteeritauteihin ovat olemassa.

Maria Kuronen
Kansanterveys-lehti