Publisher

National Public Health Institute

Raskaudenaikaisten tartuntatautien seulontatutkimukset

Odottavan äidin raskaudenaikainen infektio voi levitä sikiöön tai vastasyntyneeseen lapseen. Suomessa pyritään suojelemaan syntyvien lasten terveyttä etsimällä infektion merkkejä äideistä raskauden ensikolmanneksen aikana. Jos äidiltä löydetään merkkejä kuppataudista, HIV tai hepatiitti B -infektiosta, voidaan näiden infektioiden tarttuminen lapseen usein estää.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 421/2004 mukainen raskaana olevien äitien infektioiden seulontaohjelma sisältää nykyisin kuppataudin, hepatiitti B:n ja HIV-tartunnan. Äidin lääkehoidolla voidaan estää kuppaa ja HIV-tartuntaa leviämästä lapseen ja lapsen rokotuksella voidaan vaikuttaa hepatiitti B -tartuntaan. Katkaisemalla kyseisten infektioiden tartuntaketjut voidaan myös hidastaa tartuntojen leviämistä väestössä.

Odottavien äitien seulontatutkimukset keskitettiin vuonna 1982 Kansanterveyslaitokseen, jossa niistä vastaa vuodesta 1991 Oulussa toiminut Neuvolaserologian laboratorio (NESE). Seulontatutkimuksiin osallistuu yli 98 %:a raskaana olevista naisista, joiden määrä on nykyisin noin 60 000 vuodessa.

Menetelmämuutos kupan seulonnassa

Kupan aiheuttaja Treponema pallidum -spirokeetta on hyvin herkkä penisilliinille, joten tauti sinänsä on helppohoitoinen. Tautia ei kuitenkaan aina tunnisteta, ja äidin hoitamaton kuppa siirtyy suurella todennäköisyydellä sikiöön ja aiheuttaa vakavan sairauden syntyvällä lapsella. Kupan torjunta seulontoineen ja tehokkaine antibioottihoitoineen on maassamme ollut niin menestyksellistä, että aika ajoin on epäilty raskaudenaikaisen seulonnan jatkamisen kannattavuutta. Viime vuosien seulontojen löydökset – kymmenkunta kuppatapausta vuosittain – osoittavat kuitenkin, että seulonta on yhä aiheellista.

Viime vuoteen asti NESE aloitti kuppaseulonnan kardiolipiinivasta-ainetestillä (RPR), jossa reaktiivisiksi todetut näytteet tutkittiin edelleen spesifisellä treponematestillä (TPHA). Vuodesta 2003 lähtien positiiviset löydökset varmistettiin vielä LIA-menetelmällä (Line Immune Assay). Muiden reagiinitestien lailla RPR-testi on herkkä mutta epäspesifinen. Tässä kohderyhmässä RPR-reaktiivisista löydöksistä 80 % on vääriä positiivisia. Vuosina 1982-2004 NESE on tutkinut RPR-testillä noin 1,3 miljoonaa alkuraskauden näytettä ja pyytänyt kontrollinäytteen jokaisesta sellaisesta äidistä, joiden seulontanäyte on ollut kardiolipiinivasta-ainetestissä positiivinen ja treponematestillä negatiivinen. Yhdessäkään näistä 22 vuoden aikana tutkituista 4000 tapauksesta 2-4 viikon kuluttua otettu kontrollinäyte ei ollut muuttunut treponematestissä positiiviseksi.

Vanhasta kupan seulontamallista luovuttiin elokuun lopussa 2004. Syyskuun alussa otettiin käyttöön Treponema pallidum vasta-aineita mittaava ELISA-menetelmä. Positiivinen Treponema pallidum vasta-ainelöydös varmistetaan edelleen LIA-menetelmällä. Kaikista positiivisista Treponema-löydöksistä pyydetään lisäksi kontrolliverinäyte sekä anamnestisia tietoja näytesekaannusten tai kontaminaatioiden eliminoimiseksi. Infektion tuoreutta arvioidaan näistä pariseerumeista aikaisemmin ensimmäisenä seulontamenetelmänä käytetyllä kardiolipiinivasta-ainetestillä.

Uusittu kuppaseulonta löytää vuosittain 60-70 tapausta, jotka ovat Treponema vasta-ainetestissä positiivisia ja kardiolipiinivasta-ainetestilla negatiivisia. Tällainen löydös viittaa vanhaan, hoidettuun kuppaan. Aina ei kuitenkaan saada anamnestista varmuutta aikaisemmasta kupasta tai sen hoidosta. Uuden seulonnan myötä saadaan entistä tarkempi kuva Treponema pallidum prevalenssista synnyttäjäväestössämme.

Hepatiitti B -seulonta

Maailmassa arvioidaan olevan 300 miljoonaa kroonisesti infektoitunutta hepatiitti B-viruksen (HBV) kantajaa. Sen aiheuttamiin maksasairauksiin menehtyy vuosittain noin 2 miljonaa ihmistä. Suomessa hepatiitti B on vähäinen ongelma. Synnyttäjistä vain noin 0,1 % on viruksen kantajia. Hepatiitti B-virus voi tarttua äidiltä vastasyntyneeseen lapseen ja jopa 90 % tartunnan saaneista vastasyntyneistä jää viruksen kantajiksi. Heistä noin neljännes kuolee aikuisiässä HBV:n aiheuttamaan maksakirroosiin tai maksasyöpään. Virusta kantavien äitien löytämiseksi on vuoden 1994 alusta alkaen tutkittu alkuraskauden aikana otetuista verinäytteistä hepatiitti B -viruksen pinta-antigeeni (HBsAg:n). Viruksen kantajien määrä on vuosittain ollut 60-70 (0,1% ) ja näistä 90% on ollut alkuperältään ulkomaalaisia. Seulonnan käynnistymisen jälkeen HBsAg-kantajäitien lapset ovat lähes poikkeuksetta saaneet suosituksen mukaisen hepatiitti B -rokotuksen.

HIV-seulonta

Vuosina 1980-2003 Suomessa raportoitiin kaikkiaan 1622 HIV-tartuntaa, ja heistä naisia oli 396. Tartunta äidistä lapseen raportoitiin 12 tapauksessa. Seulonnoissa on löydetty vuosittain 7-13 kpl HIV-positiivista äitiä. Seulontatutkimusten HIV-löydöksistä noin puolet on uusia.

HIV-positiivisten naisten tarve ja halu raskauteen on yhtä suuri kuin muidenkin eikä tieto tartunnasta juurikaan vaikuta haluun jatkaa raskautta. Onkin ilmeistä, että HIV-positiivisten naisten raskaudet ja synnytykset yleistyvät edelleen. Vuonna 1998 aloitettu henkilötunnisteinen HIV-seulonta on saanut myönteisen vastaanoton. Vuosina 1998-2004 tutkimuksesta kieltäytyjien määrä on vähentynyt 0,7 %:sta 0,1 %:in. Ilman erityistoimenpiteitä lapsen riski saada HIV-tartunta äidiltään on 10-30 %. Mikäli raskaana olevan naisen HIV-positiivisuus on tiedossa, voidaan HIV-tartunta äidistä lapseen estää lähes aina asianmukaisella HI-viruslääkityksellä, sektiosynnytyksellä ja rintaruokinnan välttämisellä.

Raskaudenaikaiset kuppa-, hepatiitti B - ja HIV -löydökset vuosina 1991-2004.

Pentti Koskela
Heljä-Marja Surcel
Tapani Hovi
KTL, virustautien ja immunologian osasto

Kirjallisuus
Heikinheimo O, Lehtovirta P, Skogberg K, Salo E, Ristola M, Ämmälä P. HIV-positiivinen synnyttäjä. Duodecim2002;118 (:1405-1409.