Publisher

National Public Health Institute
Original page

health services, mensuration, need for care

Julkaistu 28.12.2007

Saavatko pitkäaikaissairautta potevat henkilöt riittävästi hoitoa, ohjausta ja neuvontaa? Mikä on riittävä hoito? Saatamme hyvinkin olettaa, että jokainen sepelvaltimotautia sairastava henkilö on riittävässä hoidossa. Hyvä ja tehokas hoito tuottaa henkilölle lisää toimintakykyisiä elinvuosia.

Suomessa tehdyt väestötason tutkimukset, kuten Mini-Suomi -tutkimus 1970-luvulla ja Terveys 2000 -tutkimus, osoittavat, että huolimatta väestön terveyden kohentumisesta osa hoitoa tarvitsevista jää kiistatta vaille hoitoa.

Terveyspalvelujen järjestämisen kannalta keskeiseen kysymykseen – mitä palveluita pitäisi tuottaa lisää tai vähemmän – on edelleen vaikea vastata, sillä tarpeen mittaamiseen ei ole käyttökelpoista menetelmää. Nykyisin terveyspalvelut suunnitellaan niiden aiemman käytön perusteella. Tilanteessa, jossa jokin potilasryhmä on aiemmin jäänyt hoitoa vaille, saattaa heidän terveyspalvelujen tarpeensa jäädä edelleenkin täyttämättä.

Konkreettinen kysymys voisi olla myös: Toteutuvatko nykyiset, yleisesti hyväksytyt hoitokäytännöt niin kuin ajatellaan? Hyvä vertailukohta tähän on Suomessa valmistellut Käypä hoito -suositukset, joita on nyt julkaistu jo 80 sairaudessa tai terveysongelmassa.

Hyväksytyn hoitokäytännön toteutuminen – keino mitata hoidon tarvetta väestötasolla

DONAU-tutkimushankkeessa (Kohtaavatko hoidon tarve ja käyttö, Do need for and use of hospital care meet) kehitetään menetelmää arvioida terveyspalvelujen tarvetta ja tarpeen tyydyttymistä. Hankkeen pilottitutkimukset tehtiin vuosina 2005–2006 Hämeenlinnassa. Tutkimuksen väestökysely kohdennettiin astman, sepelvaltimotaudin, masennuksen sekä polven ja lonkan nivelrikon hoitoon. Nämä kaikki ovat merkittäviä kansansairauksia, joiden hoitomenetelmiin kuuluu sekä konservatiivisia että kirurgisia menetelmiä. Tyypillisimmillään sepelvaltimotautia ja nivelrikkoa sairastavat henkilöt ovat jo ohittaneet työiän; astmaa tai masennusta sairastavista suuri osa on työikäisiä.

Hankkeen jälkimmäisessä, vuonna 2006 toteutetussa osassa kyselylomake lähetettiin postitse 1 501 henkilölle. Kyselyyn osallistui 1 155 henkilöä eli 77 % otokseen kuuluneista. Astman, sepelvaltimotaudin, masennuksen sekä polven ja lonkan nivelrikon esiintyvyys tiedusteltiin kysymyksellä ’Onko lääkäri joskus todennut Teillä…?’. Lomakkeessa oli lisäksi kysymyksiä terveyspalvelujen käytöstä ko. sairauden vuoksi, saadusta hoidosta, sekä ohjauksen ja neuvonnan tarpeesta. Hoidon toteutumista analysoitiin vertaamalla kyselyn tuloksia kunkin sairauden hoidosta Käypä hoito -suosituksiin.

Kaikista pitkäaikaissairaista henkilöistä joka kuudes (16 %) koki tarvitsevansa jatkuvaa lääkärinhoitoa mutta ei sitä saanut. Jokseenkin yhtä moni astmaa ja hieman useampi masennusta sairastava koki saamansa lääkärihoidon riittämättömäksi. Eniten hoidon tarvetta kokivat sepelvaltimotautia ja vähiten nivelrikkoa sairastavat henkilöt. Lisätietoa ja ohjausta sairautensa hoidosta kaipasivat eniten nivelrikkoa sairastavat henkilöt (taulukko 1).

Määrittelimme kaikille neljälle pitkäaikaissairaudelle yhteiset hoidossa olon kriteerit. Tutkittavalla katsottiin olevan hoidon tarve ko. pitkäaikaissairauden vuoksi, jos lääkäri oli joskus todennut tämän sairauden (astma, sepelvaltimotauti, masennus, polven tai lonkan nivelrikko). Näin menettelimme tietoisena siitä, että itse ilmoitettu sairaus ei vastaa tarkkaa diagnoosia, sillä tavoitteena oli pyrkiä mahdollisimman yksinkertaiseen mittaristoon.

Hoidon toteutumista arvioitiin seuraavien muuttujien avulla: Tutkittava ilmoitti käyttävänsä lääkehoitoa, olevansa lääkärinhoidossa, oli käynyt lääkärin tai hoitajan tai muun terveydenhuollon ammattihenkilön vastaanotolla ko. pitkäaikaissairauden vuoksi edeltäneen vuoden aikana. Tutkittavan katsottiin olevan hoidossa, jos yksikin kriteereistä toteutui.

Hoito katsottiin riittäväksi, jos tutkittava ei kokenut tarvitsevansa lisää tietoa ja ohjausta sairaudestaan, koki saavansa riittävästi lääkärinhoitoa, ei ollut joutunut olemaan pois töistä sairautensa takia, käymään päivystävän lääkärin vastaanotolla eikä ollut hoidettavana vuodeosastolla sairautensa pahenemisen vuoksi edeltäneen vuoden aikana. Hoito katsottiin riittämättömäksi, jos yksikin em. kriteereistä jäi toteutumatta. Hoidossa olosta ja saadun hoidon riittävyydestä julkaistaan artikkeli Suomen Lääkärilehdessä kevättalvella 2008.

Kriteerit sairauksien hoidon tason arvioimiseksi puuttuvat

Ei ole mitään päätettyä tasoa, kuinka monella jotain pitkäaikaissairautta potevalla henkilöllä tulisi olla jokin ko. sairauden vaikuttava hoito ja kuinka suuret poikkeamat siitä voidaan hyväksyä. Ei siis voida todeta, onko astman, sepelvaltimotaudin, masennuksen tai nivelrikon hoito edellä kuvatun tutkimuksen väestössä välttävällä, hyvällä vai erinomaisella tasolla. Väestöjen välisiä terveyspalvelutarpeiden tyydyttymisen eroja ei voida vertailla ennen kuin samalla metodiikalla tehtyjä tutkimuksia on käytettävissä eri väestöistä.

Sirkku Vuorma, erikoistutkija
KTL, Terveyden ja toimintakyvyn osasto
p. 040 502 4726

DONAU-hanke: www.donau.fi
Hanketta koordinoi Kansanterveyslaitos ja vuosina 2004–2007 sitä on pääasiassa rahoittanut Suomen akatemia. Hanke on tehty yhteistyössä Hämeen ammattikorkeakoulun, Kanta-Hämeen ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirien, HUS:in, Kelan, Stakesin ja Rohto-keskuksen kanssa. Tutkimushanke tullee jatkumaan ensi vuonna Vantaalla.

Kuvissa on Hämeen ammattikorkeakoulun opiskelijoita tutkimushoitajakurssilla. Kuvat Sassi Valkeajoki.
Kuva 1. Sepelvaltimotautia sairastavat kokevat muita useammin tarvitsevansa enemmän hoitoa tautiinsa kuin mitä he saavat.
Kuva 2. Astmapotilaista 25 prosenttia kaipaa enemmän ohjausta ja tietoa hoidosta.