Publisher

National Public Health Institute

Tutkimme ihmisen elimistön puolustusmekanismeja ja mikrobi-infektioiden laukaisemaa immuunivastetta. Immuunijärjestelmän solujen tuottamilla liukoisilla välitttäjäaineilla, sytokiineilla ja kemokiineilla, on huomattava merkitys solujen välisessä viestinnässä ja immuunivasteen synnyssä.

Selvitämme infektioden torjunnan kannalta keskeisten sytokiinien ilmentymistä ja sitä sääteleviä solunsisäisiä signaalinvälitysreittejä. Erityisinä tutkimuskohteinamme ovat interferoniperheen sytokiinit ja makrofagien, dendriittisolujen, T-solujen ja NK-solujen välisissä vuorovaikutussuhteissa tärkeät interleukiinit.

Immuunijärjestelmän pääpiirteet

Ihmisen immuunijärjestelmä muodostuu luonnollisesta (synnynnäisestä) ja hankitusta (adaptiivisesta eli opitusta) immuniteetista. Luonnollinen immunivaste mikrobeita vastaan syntyy nopeasti ja epäspesifisesti. Sen muodostumiseen ei tarvita aikaisempaa kontaktia kyseisen mikrobin kanssa. Hankittu immuniteetti sen sijaan on spesifistä. Se kohdistuu tiettyä mikrobia tai sen sisältämää rakennetta vastaan. Hankittu immuniteetti kehittyy hitaasti ja se voimistuu ja muokkautuu elimistön kohdatessa saman mikrobin toistuvasti.

Luonnolliseen immuunijärjestelmään kuuluuvat mm. kehoamme suojaavat epiteelit ja limakalvot, komplementtijärjestelmän proteiinit ja monet muut entsyymit sekä syöjäsolut (mm. makrofagit) ja luonnolliset tappajasolut (NK-solut). Hankitun immuniteetin soluja ovat T-lymfosyytit ja B-lymfosyyteistä kehittyneet vasta-aineita tuottavat plasmasolut. Dendriittisolut ja makrofagit ovat ne solut, jotka välittävät luonnollisen immuniteetin vasteiden kehittymisen pitkäkestoiseksi hankituksi immuunivasteeksi.

Dendriittisoluissa ja makrofageissa on tiettyä molekyyliä tai rakennetta sitovia molekyylejä eli reseptoreita. Mikrobien tunkeutuessa elimistöömme dendriittisolut ja makrofagit tunnistavat reseptoriensa avulla elimistölle vieraita, mikrobeissa olevia (toisto)rakenteita. Tunnistettuaan ja tuhottuaan haitallisen mikrobin, solut muokkaavat siinä olevat kohderakenteet eli antigeenit. Muokatut antigeenit ne esittelevät T-lymfosyyteille laukaisten hankitun, soluvälitteisen immuunivasteen.

Toinen tapa, jolla mikrobi-infektion seurauksena aktivoituneet dendriittisolut ja makrofagit edesauttavat immuunivasteiden syntyä, on liukoisten välittäjäaineiden, sytokiinien tuottaminen. Dendriittisolujen ja makrofagien tuottamista sytokiineista alfa-interferoni (IFN- a) ja useat interleukiinit (IL) lisäävät NK-solujen ja B- ja T-lymfosyyttien kasvua ja erilaistumista sekä stimuloivat niiden toimintaa immuunivasteen muodostuessa. Vastaavasti stimuloituneet NK-solut ja T-lymfosyytit tehostavat dendriittisolujen ja makrofagien toimintatehoa erittämiensä sytokiinien, mm. gammainterferonin (IFN- g) välityksellä. Immuunijärjestelmän eri solujen yhteistyö – sekä sytokiinien että suorien solujenvälisten kontaktien avulla – onkin edellytys hyvän immuniteetin muodostumiseksi ja mikrobien hyökkäysten torjumiseksi.