Enterohemorraagiset Escherichia coli (EHEC) -bakteerit
aiheuttavat ripulitaudin, joka voi johtaa vakaviin
jälkiseurauksiin varsinkin pienillä lapsilla ja vanhuksilla.
Aikuisilla EHEC-tartunta on usein oireeton. EHEC-bakteerien
päävirulenssitekijät ovat stx-geenien koodittamat
shigatoksiinit. Määrittämällä tarkoin infektiosta eristetyn
EHEC-bakteerin mikrobiologiset ominaisuudet saadaan selville
kyseisen kannan taudinaiheuttamiskykyyn vaikuttava
virulenssiprofiili. Tieto virulenssiprofiilista ja potilaan
iästä auttaa ennustamaan tartunnan vakavuutta.
Kansanterveyslaitoksen suolistobakteriologian laboratoriossa
(SUBA) suoritettiin polymeraasiketjureaktio- (PCR) ja
restriktioentsyymi-tekniikkaan (PCR-RFLP) perustuva tutkimus,
jossa verrattiin 170 potilaasta vuosina 19902000 eristettyjen
EHEC O157 (n=111) ja non-O157-bakteerien (n=62)
virulenssiprofiilia potilaiden taudin kliiniseen kuvaan.
Oiretiedot perustuivat SUBA:aan lähetettyjen EHEC-tutkimusten
pyyntölomakkeilla tai hoitopaikasta puhelimitse ilmoitettuihin
tietoihin. EHEC-infektion yleisin oire oli ripuli (64 %), joka
tyypillisesti oli veristä (42 %). Hemolyyttis-ureeminen
oireyhtymä (HUS) tai tromboottinen trombosytopeeninen purppura
(TTP) diagnosoitiin 11 prosentilla potilaista. Tartunnan
saaneista 16 prosenttia oli oireettomia; yleensä kysymyksessä
oli oireellisen potilaan muissa perheenjäsenissä todettu
tartunta. Kymmenen potilaan (5 %) taudinkuva ei ollut tiedossa.
HUS oli yleisin ikäryhmässä 15 vuotta (65 %). TTP todettiin
vain kahdella yli 55-vuotiaalla potilaalla. Oireettomia
tartuntoja esiintyi yleisimmin ikäryhmässä 2655 vuotta (58 %).
Virulenssiprofiili ja potilaan oirekuva EHEC-bakteerikannoista
määritettiin O:H serotyyppi, faagityyppi (PT) ja
stx-toksiinigeenit (stx1, stx2) sekä niiden variantit (stx2c,
stx2d, stx2e), eae-geeni, enterohemolyyttinen aktiivisuus ja
shigatoksiinin tuotto. Mikrobiologisten ominaisuuksien
perusteella EHEC-kannoista 70 prosenttia ryhmittyi kymmeneen
erilaiseen virulenssiprofiiliin (AJ). HUS-tapauksissa 71
prosenttia aiheuttajista kuului vain viiteen
virulenssiprofiiliin (AE). Nämä kannat tuottivat myös
yleisimmin Stx-toksiinia korkealla tiitteriarvolla, omasivat
aina tarttumisproteiinia määräävän eae-geenin ja useimmiten
muodostivat punasoluja vaurioittavaa enterohemolysiiniä.
Virulenssiprofiili A liittyi tilastollisesti merkitsevästi
useammin kuin muut profiilit HUS:iin ja veriripuliin. Erityisen
alttiita vakavalle taudinkuvalle olivat lapset ikäryhmässä 15
vuotta. Virulenssiprofiilin A omaava EHEC-kanta on aiheuttanut
maassamme myös kahden pikkulapsen kuoleman. Vaikka kyseinen
EHEC-bakteeri todettiin myös 26 prosentilla oireettomista
tartunnan saaneista, ei näistä yksikään ollut pieni lapsi vaan
suurin osa (71 %) kuului ikäryhmään 2655 vuotta. Kaikista
HUS-potilaista eristetyistä kannoista non-O157-seroryhmään
kuului 43 prosenttia. Näistä vain yksi potilas oli alle
viisivuotias, suurin osa oli yli 65-vuotiaita. EHEC non-O157
-ryhmästä löytyi lisäksi uusi kanta (ORough:H4:stx2c), jota ei
koskaan aikaisemmin ollut Suomessa eikä muuallakaan liitetty
HUS-oirekuvaan. EHEC non-O157 -kantojen suuri osuus, laaja
serotyyppien kirjo ja erilaisten virulenssiprofiilien vaikutus
potilaan oireisiin korostavat kaikkien EHEC-seroryhmien, ei vain
O157-tyypin, aiheuttamien tartuntojen havaitsemisen tärkeyttä.
Erinomaisina laboratoriodiagnostiikan apuvälineinä ovat
stx-geenin tai Stx-toksiinin osoitusmenetelmät. Lisäksi
referenssilaboratorion suorittamilla jatkotutkimuksilla saadaan
arvio paitsi infektoivan EHEC-kannan taudinaiheuttamiskyvystä,
myös sen epidemiologisesta tyyppijakaumasta. Lähdeluettelo:
Eklund M, Leino K, Siitonen A: Clinical Escherichia coli strains
carrying stx genes: stx variants and stx-positive virulence
profiles. J Clin Microbiol 2002; 40:4585-4593.
Lehden aineistoa lainattaessa lähde on aina mainittava.
|