Publisher

National Public Health Institute

Puutiaisaivokuume (puutiaisaivotulehdus, Kumlingen tauti) on TBE-viruksen aiheuttama keskushermoston tulehdustauti. Virus tarttuu punkin puremasta ja tautia esiintyy maantieteellisesti rajatulla alueella Suomessa. Viimeaikaiset tutkimustulokset muualta Euroopasta viittaavat siihen, että ilmastomuutokset ovat mahdollisesti muuttamassa taudin esiintymisaluetta ja lisäämässä taudin esiintyvyyttä. Erityisesti Ahvenanmaalla tautitapauksia on ollut runsaasti ja kysymys siitä, tulisiko koko Ahvenanmaan väestö rokottaa on noussut ajankohtaiseksi. Asiaa pohtinut työryhmä on saamassa selvityksensä valmiiksi.

Suomessa tautiin sairastuneiden määrä on viime vuosina noussut kymmenestä – parista kymmenestä tapauksesta vuosittain yli 40 tapaukseen vuonna 2001. Ahvenanmaalla tapauksia on väestömäärään nähden runsaasti. Vasta-ainetutkimusten perusteella arviolta joka viides ahvenanmaalainen on saanut elinaikanaan tartunnan. Tartunnat näyttävät olevan harvinaisia lapsilla ja nuorilla. Osa tartunnoista johtaa taudinkuvaltaan lievään sairauteen, mutta osassa seurauksena on pitkäaikaisia, joskus hyvinkin vakavia komplikaatioita, jopa pysyvää vammautumista.

Ahvenanmaalla tautiin sairastuvuus on yli 100 tapausta/100 000 asukasta kohden vuodessa. Taudin tiedetään vanhastaan liittyvän erityisesti tiettyihin saariin ja alueisiin, mutta tutkimuksen perusteella kaikilla Ahvenanmaalla asuvilla näyttää olevan melkoinen sairastumisen riski. Ahvenanmaalaisten lisäksi vuosittain noin 10 ruotsalaista saa tartunnan Ahvenanmaalla käydessään. Myös muualla Suomessa on taudin ”pesäkkeitä”. Tunnetuimpia ovat Turun saaristo, sekä eräät alueet kaakkois-Suomessa, Kokkolan seutu mutta myös Isosaari Helsingin edustalla.

Erityisen runsaasti tautia näyttää esiintyvän Latviassa ja Liettuassa mutta myös Ruotsin kaakkoisrannikko ja Tukholman saaristo ovat taudin endeemisiä alueita. Viime vuosina tapausmäärät näyttävät moninkertaistuneen koko Itämeren alueella. Ilmiö on liitetty ilmaston lämpenemiseen. Myös uusia tautipesäkkeitä on tullut ilmi, tällaisia ovat mm. Kokkolan seutu sekä Ruotsissa suurten järvien rannikkoalueet.

Tauti on useimmiten lievä

Tyypillisessä muodossaan puutiaisenkefaliitti on kaksivaiheinen eli bifaasinen. Runsas viikko puutiaisen piston jälkeen ilmaantuvat epämääräiset infektion yleisoireet ja lievä kuume, jota kestää keskimäärin kuusi vuorokautta. Osalla tauti voi päättyä tähän, mutta ainakin kolmanneksella seuraa 3–12 vuorokauden kuumeettoman vaiheen jälkeen taudin toinen vaihe keskushermosto-oireineen. Nämä voivat ilmetä vakavuudeltaan vaihtelevina meningoenkefaliitteina tai enkefalomyeliitteinä, jotka saattavat jatkua korkeakuumeisena kymmenisen päivää.

Pohjoismaisissa aineistoissa 3–13 prosentilla potilaista on ollut pitkäaikaisia, haittaavia neurologisia tai neuropsykiatrisia jälkioireita, mm. halvauksia, kuulo- ja tasapainohäiriöitä, päänsärkyä, keskittymiskyvyn puutetta ja masennusta. Jälkioireet korreloivat akuutin taudin vakavuuteen ja vaikka useimmat toipuvatkin oireettomiksi, saattaa potilas olla kuukausiakin väsynyt ja masentunut.

Ahvenanmaalla on poikkeuksellisen laaja ja hyvin analysoitu kliininen aineisto TBE-potilaista. Vakavien haittojen esiintyvyys on jonkin verran kansainvälisiä arvioita alempi. ”Neuropsykologisia” oireita ilmeni varsin monella, mutta ne olivat usein lieviä. Vakavaksi luokiteltava tauti oli 31:llä kaikkiaan 213 potilaasta, kolmella oli pitkään jatkuneita haittavaikutuksia kuten halvauksia. Yhdelle potilaalle kehittyi mahdollisesti pysyväksi jäävä neliraajahalvaus, joka osoittaa, että tauti voi saada hyvinkin vakavan käänteen ja aiheuttaa kalliisti ja vaikeasti hoidettavia komplikaatioita.

Tehokas rokote on, mutta se on kohdistettava oikein

Tartuntaa vastaan on kehitetty rokote, jolla esimerkiksi Itävallassa, joka on ollut Euroopan pahiten taudista kärsineitä maita, taudin esiintyvyys on pudonnut kymmenenteen osaan rokotuksia edeltävästä tasosta. Rokotetta on siellä markkinoitu vahvoin kampanjoin ja tukemalla yhteiskunnan varoin rokotteen hintaa. Naapurimaassa Tsekissä, missä rokotusta ei ole yhtä laajasti saatu toteutettua, on tapausten määrä vuosi vuodelta kasvanut. Riskikäyttäytymiseen (tietyillä alueilla luonnossa tapahtuvaan liikkumiseen) liittyvää kohdistettua rokottamista on kokeiltu vaihtelevalla menestyksellä. Ilmeisesti oikeita henkilöitä ei tahdota saada rokotuksen piiriin.

Tukholman saaristossa ja eräissä muissa Ruotsin osissa tauti on endeeminen. Ruotsissa on viimeisten kymmenen vuoden aikana myyty 1.2 miljoonaa annosta rokotetta, mikä vastaa noin 300 000 henkilön rokottamista. Rokotusta on markkinoitu kampanjoin, joilla on pyritty tavoittamaan erityisesti ne, joiden on arveltu olevan suurimmassa tartunnan vaarassa. Tautitapausten määrä ei ole kuitenkaan tänä aikana vähentynyt vaan tapausten määrät ovat vaihdelleen 50 ja 130 välillä. Syitä rokotuskampanjan tehottomuuteen voivat olla infektiopaineen kasvu, rokotusten kohdistuminen epätarkoituksellisella tavalla henkilöihin, jotka eivät ole suurimmassa vaarassa ja rokotuskampanjoinnin epäsystemaattisuus jolloin rokotussarjat ovat saattaneet jäädä kesken.

Väestöpohjaisissa tutkimuksissa muut oletetut riskitekijät kuin asuinpaikka eivät ennusta kovin hyvin taudin todellista riskiä ja eivät siksi anna hyvää pohjaa valikoivalle rokottamiselle.

Vuosien varrella virologiseen laboratorioon lähetetyistä ahvenanmaalaisista näytteistä tehty analyysi osoitti, että vasta-aineet – siis sairastettu tauti – oli hyvin harvinainen lapsilla ja nuorilla. Tartunnan todennäköisyys kasvoi iän myötä niin, että 80-vuotiaaksi elävällä ahvenanmaalaisella näyttää olleen noin 25 prosentin riski saada tartunta elinaikanaan. Seropositiivisuuden jatkuva asteittainen kasvu viittaa myös siihen, että tartunta on enemmänkin sattumasta kiinni: mitä kauemmin elää, sen suuremmat mahdollisuudet on kohdata tartunta.

Ahvenanmaalaiset kannattaisi rokottaa

Kansanterveyslaitoksen työryhmä on päätynyt suosittelemaan, että kaikille yli seitsemänvuotiaille ahvenanmaalaisille tarjottaisiin maksutonta TBE-rokotusta.. Koska rokottaminen ei hävitä tautia luonnosta tulisi kampanjana toteutetun rokotuksen jälkeen aina uudet vuosiluokat rokottaa esimerkiksi koulunkäynnin alkamisen yhteydessä. Tällainen alueellinen rokottaminen on varsin ainutlaatuinen ja hankkeeseen olisi liitettävissä arvokasta tutkimusta jolla voitaisiin selvittää muun muassa rokotteen antaman suojan pysyvyyttä.

Kustannusanalyysi viittaa siihen, että rokottaminen olisi taloudellisesti kannattavaa, kun ohjelma olisi ollut voimassa 8-12 vuotta.

Mikäli taudin riski kasvaa Suomessa mallien ennustamalla tavalla, vastaavan päätöksen teko voi olla edessä myös muualla Suomessa vaikkapa kuntakohtaisesti. Siihen saakka voidaan kuitenkin rokottaa esimerkiksi riskialttiilla alueilla matkustavia tai oleskelevia henkilöitä aktiivisesti sekä opastaa punkin puremien välttämistä. Toisin kuin esimerkiksi borrelia-infektiossa lyhytkin punkin kiinnittyminen saattaa johtaa TBE-viruksen aiheuttamaan tartuntaan.

TBE-rokotusryhmän puolesta Pauli Leinikki (työryhmän jäsenet: Birger Sandell, Ahvenanmaan maakuntahallitus, Olli Vapalahti, Helsingin Yliopisto, Tuija Leino ja Tapani Kuronen, KTL)