Publisher

National Public Health Institute

Sosioekonomiset terveyserot: Eroja iäkkäiden toimintakyvyssä

Iäkkäiden toimintakyky on useiden tutkimusten mukaan parantunut parin viime vuosikymmenen aikana. Myönteisestä kehityksestä huolimatta erilaiset jokapäiväisiä askareita haittaavat toimintakyvyn rajoitukset ovat iäkkäillä yleisiä ja lisäksi ne ovat yhteydessä sosioekonomiseen asemaan. Kansanterveyslaitoksessa käynnistyneessä tutkimuksessa selvitetään toimintakyvyn sosioekonomisia eroja, niiden muutoksia ja syitä.

Suomalaisten toimintakyky on parin viime vuosikymmenen aikana parantunut. Sekä Kansanterveyslaitoksessa vuodesta 1985 lähtien kahden vuoden välein toteutettujen Eläkeikäisten terveyskäyttäytymiskyselyiden että vuosina 2000-2001 toteutetun Terveys 2000-tutkimuksen mukaan myös eläkeikäisistä entistä useammat selviytyvät ilman suuria vaikeuksia jokapäiväisistä askareista ja liikkumiskykyä vaativista tehtävistä sekä kodissa että sen ulkopuolella. Myös monessa muussa maassa on havaittu vastaavaa.

Myönteisestä kehityksestä huolimatta varsin moni iäkäs kärsii erilaisista toimintakyvyn rajoitteista ja tarvitsee apua päivittäisissä toiminnoissaan. Kun väestö ikääntyy, toimintakyvyn rajoitteiden ehkäisy ja jo syntyneiden vaikeuksien lievittäminen ovat entistäkin keskeisempiä kansanterveydellisiä haasteita. Toimintakyvyn rajoitteet eivät jakaudu väestössä tasaisesti: monissa tutkimuksissa on saatu näyttöä siitä, että kuolleisuuden ja sairastavuuden tavoin myös toimintakyvyllä on vahva yhteys henkilön sosioekonomiseen asemaan.

Eroja kaikilla toimintakyvyn ulottuvuuksilla

WHO:n uudessa toimintakyvyn, toiminnanvajauksen ja terveyden kansainvälisessä luokituksessa (International Classification of Functioning, Disability and Health, ICF) toimintakyky määritellään varsin laajasti: sen katsotaan sisältävän sekä yksilön suorituskyvyn vakio-oloissa että selviytymisen arkiympäristössä. Useassa Kansanterveyslaitoksen tutkimuksessa on toimintakyvyn eri ulottuvuuksia – kuten liikkumiskykyä, arkiaskareista selviytymistä ja kognitiivista toimintakykyä - kartoitettu monipuolisesti haastattelujen, kyselyiden ja mittausten avulla. Näissä tutkimuksissa toistaiseksi saadut tulokset osoittavat, että sosioekonomisia eroja on havaittavissa useimmissa toimintakyvyn rajoitteissa.

Eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytymiskyselyn pohjalta tehdyssä tutkimuksessa havaittiin itseraportoidun toimintakyvyn olevan yhteydessä aiempaan ammattiin. Teollisuus- ja maatalousammateissa työskennelleiden sekä kotirouvien toimintakyky oli heikompi kuin toimisto- tai palvelutyön parissa työskennelleiden. Toimintakyky oli heikoin maataloustyötä tehneillä.

Samantapaisia tuloksia on saatu myös Terveys 2000 -tutkimuksessa. Korkea-asteen koulutuksen saaneilla oli erilaisia päivittäistoiminnoista selviytymiseen, liikkumiskykyyn tai aistitoimintoihin liittyviä vaikeuksia vähemmän kuin muilla koulutusryhmillä. Lisäksi he suoriutuivat muita ryhmiä paremmin muun muassa kognitiivista toimintakykyä mittaavasta kielellisen sujuvuuden testistä sekä kävelynopeustestistä.

Iäkkäiden toimintakyvyn sosioekonomiset erot juontavat todennäköisesti suurelta osin juurensa aikaisempiin elämänvaiheisiin. Esimerkiksi raskas maataloustyö on vuosien saatossa rasittanut fyysistä suoritustasoa, mikä heijastuu maanviljelijäväestön toimintakyvyn rajoituksina eläkeiässä. Sairauksien ohella muun muassa tupakointi, lihavuus ja vähäinen liikunta ovat yhteydessä toimintakyvyn alenemiseen. Yksilön ominaisuuksien lisäksi erilaiset ympäristötekijät, kuten asuinolot, erilaisten palveluiden tarjonta ja liikennejärjestelyt, ovat yhteydessä toimintakykyyn. Näihin tekijöihin vaikuttamalla voidaan kohentaa toimintakykyä ja kaventaa väestöryhmien välisiä eroja vielä eläkeiässäkin.

Erot kasvaneet vai kaventuneet?

Tiedot toimintakyvyn sosioekonomisten erojen muutoksista ovat niukkoja. Eläkeikäisten terveyskäyttäytymistä kartoittaneet kyselyt ovat mahdollistaneet entisen ammatin mukaisten toimintakyvyn erojen vertaamisen eri aikoina. Tulokset osoittavat, että vaikka toimintakyky kohentui 1980-luvun loppupuoliskolta 1990-luvulle, ammattiryhmien väliset erot säilyivät. Joitakin viitteitä on saatu siitä, että miehillä erot ovat mahdollisesti hiukan kaventuneet. Jatkotutkimuksissa onkin tarkoitus paneutua erityisesti erojen mahdollisiin muutoksiin.

Erojen muutoksia ja syitä selvitetään

Jotta Terveys 2015 -kansanterveysohjelman tavoitteet voidaan saavuttaa, tarvitaan ajantasaisia tietoja toimintakyvyn ja sen sosioekonomisen vaihtelun kehityksestä, kehityksen syistä, erityistä huomiota vaativista riskiryhmistä ja eriarvoisuutta aiheuttavista tekijöistä eri ikäryhmissä.

Toistaiseksi Suomessa on käytettävissä melko vähän suuriin, koko maata edustaviin väestöaineistoihin perustuvaa tutkimustietoa näistä kysymyksistä. Kansanterveyslaitoksessa tänä vuonna käynnistyneessä tutkimuksessa Toimintakyvyn sosioekonomiset erot ja niiden muutokset Suomessa (TOISES) tuotetaan näitä tietoja aiemmin kerätyistä laajoista aineistoista (Eläkeikäisten terveyskäyttäytyminen, FINRISKI -97 Seniori, Terveys 2000 ja Mini-Suomi). Tutkimushanke koostuu viidestä osatutkimuksesta, jotka valmistuvat vuosina 2004 ja 2005.

Tutkimuksella selvitetään

• millaisia sosioekonomisia eroja toimintakyvyssä on havaittavissa Suomessa 2000-luvun alussa
• miten erot ovat muuttuneet viimeisten kahden vuosikymmenen aikana
• mitkä sairaudet, terveyskäyttäytymisen piirteet sekä sosiodemografiset ja muut tekijät selittävät toimintakyvyn eroja ja niiden muutoksia
• miten sosioekonominen asema on yhteydessä keskeisiin toiminnanrajoitteiden seurauksiin eli avun ja hoidon tarpeeseen sekä kuolleisuuteen

Uudella tutkimuksella pyritään tuottamaan tietoja, joiden avulla voidaan vähentää toimintakykyeroja. Jo tällä hetkellä on selkeätä näyttöä siitä, että vähän koulutusta saaneet tai maataloustyön parissa työskennelleet kärsivät eläkeikäisinä muita yleisemmin jokapäiväistä elämää vaikeuttavista rajoitteista. Terveyden tasa-arvotavoitteen saavuttamiseksi toimintakykyä on parannettava ja ylläpidettävä erityisesti heikoimmassa aseman olevien keskuudessa.

Tuija Martelin (tuija.martelin@ktl.fi) Seppo Koskinen, Päivi Sainio KTL, Terveyden ja toimintakyvyn osasto

Tommi Sulander KTL, Epidemiologian ja terveyden edistämisen osasto

Kirjallisuutta:
Aromaa A, Koskinen S (toim.) Terveys ja toimintakyky Suomessa. Terveys 2000 -tutkimuksen perustulokset. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B3/2002, Helsinki. (http://www.ktl.fi/terveys2000/perusraportti/index.html)

Martelin T, Koskinen S, Kattainen A, Sainio P, Reunanen A, Aromaa A. Changes and differentials in the prevalence of activity limitations among Finns aged 65–74: Comparison of the Mini-Finland Health Examination Survey (1978-80) and the FINRISK-97 Senior Survey (1997). Yearbook of Population Research in Finland 2002; 55–75.

Sainio P, Koskinen S, Aromaa A. Toimintakyky parantunut. Kansanterveys 2002;5–6:2–3. (Toimintakyky parantunut)

Sulander T, Rahkonen O, Uutela A. Functional ability in the elderly Finnish population: time period differences and associations, 1985-99. Scand J Public Health 2002;1-7.

Sulander T, Helakorpi S, Nissinen A, Uutela A. Eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytyminen ja terveys keväällä 2001 ja niiden muutokset 1993-2001. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B17/2001, Helsinki. (http://www.ktl.fi/publications/2001/b17.pdf)