Publisher

National Public Health Institute

Sosioekonomiset terveyserot: Nuoruuden koulutus-, työ- ja perheura tärkeitä sosiaaliryhmien kuolleisuuserojen selittäjiä

Sosiaaliryhmien välisiä kuolleisuuseroja ei ole pystytty täysin selittämään aikuisiän oloilla tai elintavoilla. Helsingin yliopiston sosiologian laitoksella tehdyn tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että erityisesti koulutus sekä nuoruusaikainen työ- ja perheellistymisura ovat keskeisiä tekijöitä aikuisiässä näkyvien sosiaaliryhmien välisissä kuolleisuuseroissa.

Sosiaaliryhmien väliset kuolleisuuserot ovat suurimmillaan varhaiskeski-iässä. Niistä vain noin puolet on liitettävissä aikuisiän työhön, elämäntapoihin, materiaalisiin oloihin, psykososiaalisiin tekijöihin sekä sairauden ehkäisyyn ja hoitoon.

Kuolleisuuserojen syitä onkin etsitty myös lapsuuden ja nuoruuden oloista ja kokemuksista, jotka voivat olla aikuisiässä puhkeavien sairauksien tai muiden ennenaikaisen kuoleman todennäköisyyttä lisäävien tekijöiden taustalla. Välittäviä tekijöitä voivat olla esimerkiksi fysiologiset muutokset, asenteet, persoonallisuus ja terveyskäyttäytyminen. Elämänkaarimalleissa tarkastellaan, kuinka terveyden kannalta tärkeät altisteet ja sosiaaliset prosessit elämän eri vaiheissa ovat yhteydessä toisiinsa ja miten ne vaikuttavat myöhempiin biologisiin ja sosiaalisiin prosesseihin ja siten sairastavuuteen ja ennenaikaiseen kuolleisuuteen.

Tätä lähestymistapaa on sovellettu Helsingin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa, jossa selvitettiin, miten lapsuudenkodin elinolot ja nuoruuteen liittyvät suuret muutokset vaikuttavat kuolleisuuteen ja sosioekonomisiin kuolleisuuseroihin eri kuolemansyissä 30–42 vuoden iässä. Tutkimus perustui Tilastokeskuksessa muodostettuun aineistoon, jossa vuosien 1970–90 väestölaskenta-aineistoihin on yhdistetty tietoja eri väestörekistereistä ja kuolleisuusrekistereistä vuosilta 1987–98. Pääasiassa tutkimus on kohdistunut vuosina 1956–60 syntyneisiin naisiin (n=177 000, 1 185 kuolemaa) ja miehiin (n=183 000, 3 184 kuolemaa), jotka ovat vuosina 1970 ja 1990 asuneet Suomessa.

Lapsuus pääkaupunkiseudulla tai yksinhuoltajaperheessä

Lapsuuden elinolot 10–14 vuoden iässä olivat yhteydessä kuolleisuuteen varhaiskeski-iässä (kuolema 30–42-vuoden iässä). Niillä, joiden vanhemmat olivat ylempiä toimihenkilöitä, jotka olivat ruotsinkielisiä ja joilla oli yksi sisarus, kuolleisuus oli vähäisempää, kun taas toisen vanhemman puuttuminen ja pääkaupunkiseudulla asuminen liittyivät suurempaan kuoleman riskiin. Näiden tekijöiden yhteys kuolleisuuteen kuitenkin välittyi pääosin nuoruuden aikaisten tekijöiden ja aikuisiän sosiaalisen aseman kautta. Ainoastaan lapsuudessaan pääkaupunkiseudulla asuneiden miesten ja naisten sekä yksinhuoltajien poikien kuolleisuus säilyi suurempana kuin vertailuryhmään kuuluvien kuolleisuus, kun nuoruus- ja aikuisiän oloja kuvaavat tekijät oli otettu tilastollisessa mallissa huomioon.

Nuoruuden tekijöillä selvä yhteys kuolleisuuteen

Nuoruuteen ja varhaiseen aikuisuuteen liittyy monia keskeisiä koko myöhempään elämään vaikuttavia muutoksia, kuten koulutusuran valinta ja päättäminen, lapsuudenkodista lähtö ja oman kodin perustaminen sekä siirtyminen työmarkkinoille. Nämä tekijät vaikuttavat oman sosiaalisen aseman muodostumiseen, mutta ovat yhteydessä myös kuolleisuuteen.

Tutkimuksessa todettiin, että molemmilla sukupuolilla kuolleisuus oli sitä suurempaa, mitä heikompi koulutus henkilöllä oli ja mitä nuorempana hän oli avioitunut tai synnyttänyt ensimmäisen lapsensa. Toisaalta myös niillä, jotka eivät olleet 30. ikävuoteen mennessä hankkineet asuinkumppania, oli keskitasoa korkeampi kuolleisuus. Työttömyys heti uran alussa oli yhteydessä ylikuolleisuuteen vielä vuosia työttömyyskokemuksen jälkeen. Jo lyhyt työttömyyskokemus kaksinkertaisti kuolleisuusriskin, mutta pitkä (yli 12 kk) työttömyys kaksinkertaisti vielä tämän riskin. Lapsuuden elinolojen, aikuisiän sosiaaliaseman ja muiden nuoruusaikaisten tekijöiden huomioonottaminen selitti ainoastaan varhaiseen vanhemmuuteen liittyvän ylikuolleisuuden. Muiden tekijöiden yhteys kuolleisuuteen väheni, mutta ei poistunut.

Koulutus, työ- ja perheellistymisura selittävät

Erikoistumattoman työmiehen kuolleisuus oli 30–42 vuoden iässä nelinkertainen ja työnaisen kaksinkertainen verrattuna samaa sukupuolta olevan ylemmän toimihenkilön kuolleisuuteen. Vastaava ylikuolleisuus alemmilla toimihenkilömiehillä oli 1,5; naisilla tämä ryhmä oli jaettu keskitoimihenkilöihin (ylikuolleisuus 1,4-kertaista) ja alempiin toimihenkilöihin (1,2). Näiden alempien toimihenkilö- ja työntekijäryhmien ylikuolleisuudesta vain 2–11 prosenttia oli liitettävissä lapsuuden aikaisiin oloihin, kuten vanhempien sosiaaliryhmään ja perherakenteeseen. Sen sijaan nuoruuden aikaiset tekijät selittivät alempien toimihenkilöryhmien kuolleisuuseron ylempiin toimihenkilöihin verrattuna, ja työntekijäryhmien ylikuolleisuudesta nuoruuden aikaiset tekijät selittivät noin 80 prosenttia. Suurin vaikutus sosiaaliryhmien välisiin kuolleisuuseroihin oli koulutuksella. Myös perheellistymisura – aikainen avioliitto naisilla ja naimattomuus miehillä – sekä nuoruuden työttömyyskokemukset vaikuttivat kuolleisuuseroihin vielä vuosia näiden kokemusten jälkeen.

Uusille urille

Varhaiskeski-ikäisillä lapsuuden aikaiset elinolot vaikuttivat ratkaisevasti nuoruuden aikaisiin elämäntapahtumiin. Ne puolestaan olivat merkittäviä sekä oman sosiaaliryhmän muodostumisen että kuolleisuuden kannalta. Nämä tulokset tukevat polkumallia, jonka mukaan väestöryhmän kuolleisuusriski on liitettävissä sosiaalisesti rakentuneisiin polkuihin. Niissä edelliset tilat vaikuttavat seuraaviin, ja myöhempi kuolleisuusriski riippuu altistuksista pitkän ajan kuluessa tai mahdollisesti vain viimeaikaisista tekijöistä.

Tämän mallin mukaan aikuisiässä havaittavia sosiaaliryhmien välisiä kuolleisuuseroja olisi mahdollista yrittää pienentää vaikuttamalla elämänuriin, joista keskeisiksi osoittautuivat koulutusuran katkeaminen ja varhaiset työttömyyskokemukset. Kuolemansyittäinen analyysi paljasti, että merkittävä osa varhaisessa keski-iässä havaituista kuolleisuuseroista liittyi välittömästi tai välillisesti alkoholiin. Näiden kuolemien ehkäisy olisikin tärkeä keino kaventaa sosiaaliryhmien kuolleisuuseroja.

Tiina Pensola
Kuntoutussäätiö

Kirjoitus perustuu kirjaan: Tiina Pensola (2003) From past to present: Effect of lifecourse on mortality, and social class differences in mortality in middle adulthood. Helsinki: The Population Research Institute, Yearbook of Population Research in Finland XXXIX, Supplement.

Kuvateksti: Ikävakioidut suhteelliset kuolleisuusluvut vuosille 1991–98 lapsuuden ja nuoruuden olosuhteiden mukaan, 1956–60 syntyneet naiset ja miehet (ikä kuollessa 31–42-vuotta).

Naiset Miehet

Lapsuus (10–14 vuotta)

Vanhempien sosiaaliluokka

·ylempi toimihenkilö1 1,00 1,00

·alempi toimihenkilö 1,42* 1,30*

·erikoistunut työntekijä 1,29* 1,60*

·erikoistumaton " 1,36* 2,04*

·maanviljelijä/yrittäjä 1,07 1,44*

·muut 2,61* 2,50*

Perherakenne

·kaksi vanhempaa1 1,00 1,00

·yksi vanhempi 1,39* 1,68*

Sisarusten lukumäärä

·yksi 1 1,00 1,00

·ei yhtään 1,20* 1,20*

·kaksi 1,13* 1,13*

Kieli

·suomi1 1,00 1,00

·ruotsi tai muu 0,71* 0,57*

Asuinalue

·Länsi-Suomi1 1,00 1,00

·pääkaupunkiseutu 1,42* 1,17*

·Itä-Suomi 1,12 1,15*

Nuoruus (15–30 vuotta)

Koulutus

·korkea-aste1 1,00 1,00

·ylempi keskiaste 1,14 1,93*

·alempi keskiaste 1,59* 3,35*

·oppikoulu 2,04* 4,04*

·kansa/peruskoulu 3,69* 5,16*

Parisuhde

·kumppani 19901 1,00 1,00

·kumppani 1980 1,43* 1,56*

·kumppani 1975 2,11* ------

·ei kumppania 2,46* 2,91*

Aikainen vanhemmuus

·ei lasta vuonna 19801 1,00 1,00

·lapsi(a) 1980 1,12 1,10

·lapsi(a) 1975 1,60* ------

Työvoimaura

·vakaa1 1,00 1,00

·lyhyt työttömyys 1,79* 1,80*

·pitkä työttömyys 2,74* 3,59*

·katkonainen 1,13 1,31*

·eläke 15,6* 7,37*

* kuolleisuus merkitsevästi suurempi kuin vertailuryhmässä (=kunkin taustatekijän ensimmäinen luokka).

1 vertailuryhmä