Publisher

National Public Health Institute

Ravintoloita koskevan tupakkalain uudistus tuli voimaan maaliskuun alussa vuonna 2000. Sen tarkoituksena on suojella ravintoloiden asiakkaita ja työntekijöitä ympäristön tupakansavulta. Lakiuudistuksen viimeinen siirtymäaika päättyi 1.7.2003, johon mennessä tupakkalain edellyttämät korjaustoimet tuli saada ravintoloissa valmiiksi.

Eri tahoilta on hiljattain esitetty epäilyjä siitä, että tupakkalaki ei toimi ravintoloissa toivotulla tavalla. Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä päätti selvityttää lain toteutumisen ja pyysi minua selvitysmieheksi. Tarkoitus oli arvioida ravintola-asiakkaiden ja työntekijöiden altistuminen tupakansavulle, tutkia tupakkalain toteutumisen mahdollisia esteitä, etsiä keinoja ongelmien poistamiseksi ja ehdottaa toimia, joilla tupakansavulle altistumista ravintoloissa voitaisiin vähentää tai estää.

Ympäristön tupakansavu on terveyshaitta. Tupakansavussa on noin 4 000 kemiallista yhdistettä, joista sadat ovat terveydelle haitallisia ja lähes 50 aiheuttaa syöpää. Mukana ovat muun muassa seuraavat kansainvälisen syöpäjärjestön (IARC) nimeämät ensimmäisen luokan karsinogeenit (syöpää aiheuttavat yhdisteet): bentseeni, kadmium, arsenikki, nikkeli, kromi, 2-naftylamiini, vinyylikloridi, 4-aminobifenyyli ja beryllium.

Vuosittain Suomessa kuolee ennenaikaisesti ympäristön tupakansavun takia 20–30 tupakoimatonta henkilöä keuhkosyöpään ja 250 sydän- ja verisuonisairauksiin. Merkittävä osa työperäisistä tupakansavulle altistujista on nykyisin ravintolatyöntekijöitä. Muilla työpaikoilla altistuminen on vähentynyt tupakkalain ansiosta.

Tupakansavulle altistuminen lisää keuhkosyöpään sairastumisen riskiä 17–25 prosenttia. Sepelvaltimotautikohtauksen riski nousee 25–35 prosenttia. Aikuisten riski sairastua astmaan kasvaa pahimmillaan kolminkertaiseksi, keuhkoahtaumatautiin ja hengitystietulehduksiin 2,5-kertaiseksi. Lapsilla tupakansavulle altistuminen lisää riskiä hengitystieoireisiin; hengityksen vinkumiseen 47 prosenttia, yskään 67 prosenttia ja astmaan 59 prosenttia. Tupakansavulle altistuminen aiheuttaa vastasyntyneiden pienipainoisuutta ja raskaana olevalle merkittävän riskin saada keskenmeno.

Lain toteutumisessa puutteita

Tupakkalain mukaan ravintoloissa tupakointi on kielletty. Ravintoloitsija saa kuitenkin varata tilaa tupakoiville asiakkaille (enintään puolet asiakaspaikoista), jos hän pystyy huolehtimaan siitä, että savu ei leviä savuttomalle puolelle. Baaritiskien ja pelitilojen alueella tupakointi pitää kieltää, ellei työntekijöiden altistumista näissä työpisteissä voida estää muilla keinoin.

Uudenmaan aluetyöterveyslaitos on vuodesta 1999 alkaen kerännyt tietoja ravintoloita koskevan tupakkalain toteutumisesta. Seurantatutkimukseen kuuluu valtakunnallinen kysely ja tupakansavun nikotiinin pitoisuusmittaukset Jyväskylän, Lappeenrannan ja Helsingin ravintoloissa. Kyselyyn on osallistunut vuosittain 1 000–1 700 Palvelualojen ammattiliiton (PAM) ravintola-alan työntekijää ja 500–750 Suomen Hotelli- ja Ravintolaliiton (SHR ry.) jäsenyritystä eri puolilta maata. Mittauksia on tehty kolmessa kaupungissa erityyppisissä ravintoloissa (ruokaravintolat, seurusteluravintolat, pubit, tanssiravintolat ja yökerhot). Mittaukset kussakin ravintolassa ovat kestäneet viikon ja sisältäneet ilta- ja yöaikojen monitoroinnin.

Kyselyn mukaan ravintolatyöntekijät tupakoivat muuta väestöä yleisemmin. Alalla toimivista naisista 35 ja miehistä 39 prosenttia tupakoi päivittäin, kun luvut muussa väestössä ovat 20 ja 26 prosenttia. Altistuminen tupakansavulle ravintolatyössä on vähentynyt hyvin hitaasti: kaikkien vastanneiden osalta vuosina 1999–2003 tupakansavulle altistumattomien määrä nousi 34 prosentista 41 prosenttiin ja samaan aikaan yli neljä tuntia eli puolet työvuorostaan tupakansavulle altistuvien määrä laski 46:sta 31 prosenttiin. Tarjoilijoilla altistumattomien määrä nousi 15:stä 18 prosenttiin ja yli neljä tuntia altistuneiden määrä laski 73:sta 49 prosenttiin. Baarimestareilla vastaavat luvut olivat viidestä kolmeen prosenttiin ja 93:sta 78 prosenttiin.

Tupakansavun pitoisuusmittauksissa vuosina 1999–2004 kaikkien mukana olleiden ravintoloiden tupakansavun määrä nikotiinilla mitattuna väheni aluksi, mutta nousi taas vuosina 2003–04. Ruokaravintoloissa pitoisuudet ovat olleet koko seurannan ajan matalia. Korkeimmat pitoisuudet mitattiin yökerhoista ja pubeista, joissa pitoisuudet lähes puolittuivat seurannan aikana.

Baaritiskien alueella lain edellyttämää savuttomuutta ei ole saavutettu, vaan tupakansavun pitoisuus on ollut korkea koko seurannan ajan. Myös baaritiskeillä pitoisuus on kääntynyt viimeisimmässä mittauksessa nousuun. Mittausten mukaan savuttomat alueet eivät ole savuttomia, vaan savu leviää tupakointialueilta niihin.

Miksi laki ei toimi?

Käytössä olevat ilmanvaihtotekniset ratkaisut eivät yksin riitä estämään savun leviämistä. Jos ravintolasali ainoastaan jaetaan savuttomiin ja savullisiin asiakaspaikkoihin, eikä näiden välille rakenneta estettä, ei savun kulkeutumista voida täysin estää. Eri ravintolatyypit ovat hyvin eriarvoisessa asemassa. Ruokaravintoloiden työntekijät ja asiakkaat altistuvat vähän, jos lainkaan, koska ruokailun yhteydessä ravintoloissa ei yleensä tupakoida. Toisaalta yökerhojen, tanssiravintoloiden ja pienien pubien työntekijät ja asiakkaat altistuvat tupakansavulle tiettyinä vuorokauden aikoina erittäin voimakkaasti.

Tilanne muissa maissa

Irlanti ja Norja ovat päätyneet kieltämään tupakoinnin ravintoloissa kokonaan. Ruotsi on saamassa lain, jossa tupakointi kielletään ravintolan anniskelutiloissa, mutta se voidaan sallia erillisessä tupakointitilassa, johon ei ole tarjoilua. Viron eduskunta käsittelee parhaillaan uutta tupakkalakia, joka kieltää tupakoinnin ravintolassa, ellei siellä ole erillistä tupakkatilaa. Tiedossa on, että ainakin Italiassa tupakointi on kielletty myös ravintoloissa, mutta ravintoloitsija voi varata erillisen tupakointitilan. Islanti ja Uusi-Seelanti valmistelevat totaalikieltoa ravintoloihin. New Yorkissa ja Kaliforniassa tupakointi ravintoloissa on kokonaan kielletty.

Ehdotukset Suomen lakiin

Valtakunnalliset selvitykset osoittavat, että Suomen ravintoloita koskeva tupakkalaki ei toimi toivotulla tavalla. Ilmanvaihtotekniset ratkaisut eivät yksin riitä estämään tupakansavun leviämistä sisätiloissa, ellei mukana ole myös rakenteellisia ratkaisuja. Selvityksen perusteella ehdotan kahta vaihtoehtoa:

1) Tupakoinnin kieltämistä kaikissa ravintoloissa

Totaalikielto on terveyden ja työsuojelun kannalta paras ja tehokkain ratkaisu. Sen avulla suojataan työntekijät ja asiakkaat tupakansavulle altistumiselta. Ravintola työpaikkana tulee tupakkalain suhteen tasavertaiseksi muiden työpaikkojen kanssa.

Ravintolan energiakulutus laskee, kun ilmanvaihtoa ei tarvitse nykyiseen tapaan pitää tehostetusti päällä tupakansavun haittojen vähentämiseksi nykylain edellyttämien säädösten takia. Siivouskulut vähenevät merkittävästi, kun pinnoille ei kerry tupakansavun tervaa, nokea ja muita haitallisia yhdisteitä. Työsuojelu- ja terveysvalvonta voivat tehokkaasti valvoa totaalikiellon toteutumista. Vuoden 2000 tupakkalain edellyttämät investoinnit eivät ole olleet turhia, sillä eri tutkimuslaitosten selvitysten perusteella useimpien ravintoloiden sisäilman laatu edellytti korjaavia toimia, jotta sisäilman laatu ravintoloissa olisi saavuttanut muille työpaikoille asetetut suositustasot.

2) Tupakoinnin kieltämistä ravintoloiden asiakastiloissa

Ravintoloitsija voi kuitenkin sallia tupakoinnin, jos tupakointia varten on osoitettu erillinen tila, jonne ei ole tarjoilua. Päätös koskee myös alle 50 m2 ravintoloita sekä baaritiskejä ja pelitiloja.

Tupakointitila on rakenteellisesti erotettava muusta tilasta, ja ilmanvaihto tapahtuu erillisen poiston avulla. Ravintoloitsija voi päättää kieltääkö hän tupakoinnin kokonaan vai varaako hän erillisen tilan asiakkaille, jotka haluavat tupakoida ravintolassa Rakenteellinen ratkaisu erillisen ilmanpoiston avulla estää oikein toteutettuna ravintolatyöntekijöiden ja muiden asiakkaiden altistumisen muissa asiakastiloissa yhtä hyvin kuin totaalikiellossakin. Siivouksen ja energiankulutuksen säästöt eivät ole yhtä merkittävät kuin totaalikiellossa.

Kari Reijula
professori, aluelaitoksen johtaja
Uudenmaan aluetyöterveyslaitos