Publisher

National Public Health Institute

Kansalliset verenpainetalkoot tarpeen

Yli 500 000 suomalaista käyttää verenpainetta alentavia lääkkeitä, silti alle viidesosa on tavoitellussa hoitotasossa. Joka toisen keski-ikäisen miehen ja joka kolmannen samanikäisen naisen verenpaine ylittää kohonneen verenpaineen raja-arvot 140 ja 90 elohopeamillimetriä. Aivohalvauksen ja vakavien sydäntapahtumien vaara alkaa kohota ilman selvää kynnystä jo systolisen verenpaineen tasolta alle 120 ja diastolisen verenpaineen tasolta alle 75 elohopeamillimetriä. WHO:n asiantuntijaryhmän selvityksen mukaan tupakointi, kohonnut verenpaine, runsas alkoholin käyttö ja korkea kolesteroli ovat tärkeimmät toimintakykyisiä elinvuosia alentavat vaaratekijät.

Käypä hoito -suosituksella pyritään tehostamaan kohonneen verenpaineen ehkäisyä, diagnostiikkaa ja hoitoa ja siten vähentää sydämen ja verenkiertoelimistön sairauksia ja niihin liittyviä kuolemia. Tavoitteiden toteuttamiseen tarvitaan sairaanhoitopiireissä alueellisia hoitoketjuja ja avoterveydenhuollossa paikallisia toimintaohjeita ja hoitopolkuja. Alueellisissa hoitoketjuissa sovitaan perusterveydenhuollon ja erityissairaanhoidon välisestä työnjaosta. Paikallisella tasolla sovitaan hoidosta, hoidon järjestämisestä, työnjaosta ja potilaiden kulusta eri toimijoiden välillä. Tämä työ on käynnistynyt Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin Kohonneen verenpaineen Käypä hoito -käytäntöön -hankkeen ja Suomen Verenpaineyhdistyksen aloitteesta.

Elintapamuutosten toteuttamiseen eivät terveydenhuollon toimet kuitenkaan riitä. Ehkäisyn toimenpiteet eivät edes tavoita riittävän tehokkaasti sitä suurta väestönosaa, jonka verenpaine on vain lievästi kohonnut ja johon valtaosa aivohalvaukseen ja vakavaan sepelvaltimotautikohtauksen sairastuvista kuitenkin kuuluu.

Suomalaisten diastolinen painetaso on laskenut 30 vuodessa noin 10 elohopeamillimetriä. Lääkehoidon tehostuminen selittää muutoksesta vain 10 prosenttia. Tärkeimmät selittävät tekijät löytyvätkin suomalaisten ravinnosta. Suolan käyttö on vähentynyt, vihannesten ja hedelmien käyttö on kolminkertaistunut, ravinnon rasvojen laatu on muuttunut pehmeämmäksi ja rasvaisen kalan käyttö on lisääntynyt. Suomalaisten verenpainetaso ja natriumin saannin taso ovat kuitenkin edelleen korkeita. Miesten natriumin saanti ruokasuolana arvioituna on noin kymmenen grammaa, naisten noin seitsemän grammaa. Väestöissä, jotka eivät käytä suolaa ruokansa valmistamiseen ja joiden natriumin saanti on alle 1 000 mg päivässä (vastaa 2,5 grammaa ruokasuolaa) systolisen verenpaineen taso on noin 100 ja diastolisen 60–70 elohopeamillimetriä. Näissä yhteisöissä elävien verenpainetaso, päinvastoin kuin suomalaisten, ei iän mukana nouse. Kansallinen natriumin saannin päivätavoite on tällä hetkellä alle 2 000 mg natriumia. Suomalaiset, myös verenpaineen hoidossa olevat, ovat kaukana tästä tavoitteesta.

Kohonneen verenpaineen ehkäisyn ja tehokkaan elintapahoidon tavoitteiden saavuttaminen on mahdotonta ilman laajaa kansallista konsensusta. Talkoita tarvitaan. Niissä keskeisiä toimijoita ovat asiantuntijat, viranomaiset, terveydenhuollon toimijat, järjestöt ja aivan erityisesti elintarviketeollisuus ja joukkoruokailusta vastaavat.

Antti Jula
KTL, Terveyden ja toimintakyvyn osasto