Publisher

National Public Health Institute

Uusi yleinen rokotusohjelma tarjoaa suomalaislapsille suojan tuberkuloosia, kurkkumätää, jäykkäkouristusta, hinkuyskää, tuhkarokkoa, sikotautia, vihurirokkoa, poliota ja Haemophilus influenzae tyypi b -bakteerin aiheuttamia vakavia infektioita vastaan. Uusien yhdistelmärokotteiden ansiosta hyvän rokotussuojan saamiseksi tarvittavien pistosten määrä vähenee huomattavasti. Haittavaikutusten odotetaan vähenevän uusien valmisteiden käyttöönoton myötä.

Tartuntatautien vastustamistyön yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluu sosiaali- ja terveysministeriölle (STM). Siten myös rokotusohjelmasta päätetään STM:ssä. Tartuntatautien vastustamistyön asiantuntijaelimenä toimii STM:n yhteydessä tartuntatautien neuvottelukunta. Asiantuntijalaitoksena toimii Kansanterveyslaitos. STM:n rokotusohjelmaa koskevan päätöksenteon tukena toimivat asiantuntijoina Kansallinen rokotusasiantuntijaryhmä, KTL:n rokotussuositustyöryhmä sekä rokotekohtaiset asiantuntijaryhmät. Vastuu rokotusten käytännön järjestämisestä kuuluu kunnille (Tartuntatautilaki 935/2003).

Yleisen rokotusohjelman laatiminen on aina kompromissien tekoa. On otettava huomioon rokotuksella torjuttavan taudin kansanterveydellinen merkitys, taudin vakavuus ja siihen sairastumisen vaara eri ikäisillä, rokotettavan immuunipuolustuksen kypsyys, rokotteen teho, mahdolliset haittavaikutukset ja terveydenhuollon toiminnalliset ja taloudelliset näkökohdat. Päämääränä on saavuttaa riittävä suojateho mahdollisimman varhain mahdollisimman vähillä rokoteannoksilla ja haittavaikutuksilla.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus rokotuksista ja tartuntatautien raskaudenaikaisesta seulonnasta (421/2004) antaa ohjeet käytettävistä rokotteista ja niiden antoaikataulusta 1.1.2005 alkaen (Tartuntatautilaki 935/2003).

Yleisessä rokotusohjelmassa käytettävät rokotteet:

BCG – tuberkuloosirokote (Bacillus Calmette﷓Guerin)

DTaP-IPV-Hib – kurkkumätä (diphtheria = D)-, jäykkäkouristus (tetanus = T)-, soluton hinkuyskä (acellular pertussis = aP)-, polio (IPV)- ja Haemophilus influenzae tyyppi b (Hib)-rokote

DTaP-IPV – kurkkumätä (D)-, jäykkäkouristus (T)-, soluton hinkuyskä (aP)- ja polio (IPV) -rokote

dtap – kurkkumätä (d)-, jäykkäkouristus (t)- ja soluton hinkuyskä (ap) -rokote

DT – kurkkumätä (D)- ja jäykkäkouristus (T) -rokote

dT – kurkkumätä (d)- ja jäykkäkouristus(T) -rokote

Hib – Haemophilus influenzae tyyppi b (Hib) -rokote

IPV – inaktivoituja tyyppi 1, 2 ja 3 viruksia sisältävä poliorokote

MPR – tuhkarokko (morbilli = M)-, sikotauti (parotitis = P)- ja vihurirokko (rubella = R) -rokote

HAV – hepatiitti A -rokote

HBV – hepatiitti B -rokote

HAV-HBV – hepatiitti A- ja hepatiitti B -rokote

influenssa – influenssarokote

D, T, P = korkeampi antigeenimäärä

d, t, p = alhaisempi antigeenimäärä

Lasten ja nuorten rokotukset

BCG – < 1 vko

DTaP-IPV-Hib – 3 kk

DTaP-IPV-Hib – 5 kk

DTaP-IPV-Hib – 12 kk

MPR I – 14–18 kk

DTaP-IPV – 4 v.

MPR II – 6 v.

dtap – 14–15 v.

Aikuisten rokotukset

Jokaisella aikuisella tulisi olla vähintään kolmen jäykkäkouristus-, kurkkumätä- ja poliorokotuksen antama suoja. Lisäksi jokaisella aikuisella tulisi olla joko sairastettujen tautien tai kahden MPR-rokoteannoksen antama suoja tuhkarokkoa, vihurirokkoa ja sikotautia vastaan. Jos aikuisen rokotussuoja todetaan näiden rokotusten osalta puutteelliseksi, se täydennetään. Sen jälkeen rokotuksia jatketaan seuraavasti:

• dT-tehosterokotus on tarpeen 10 vuoden välein
• IPV (Polio) -tehosterokotus vain erityistilanteissa KTL:n antamien rokotusaiheiden mukaisesti

Erityisryhmien rokotukset

Erikseen määritellyt henkilöryhmät, joiden terveyttä influenssa oleellisesti uhkaa, rokotetaan vuosittain ennen epidemiakauden alkua influenssaa vastaan. KTL ilmoittaa vuosittain käytettävät rokotteet ja rokotusindikaatiot sekä huolehtii influenssarokotteiden jakelusta terveyskeskuksiin. Syksyllä 2002 rokotettaviin ryhmiin lisättiin kaikki 65 vuotta täyttäneet. Henkilölle, jolla elinolosuhteidensa vuoksi on lisääntynyt vaara saada hepatiitti A tai B -tartunta, annetaan hepatiittirokotukset KTL:n antamien rokotusaiheiden mukaisesti.

Siirtymävaihe

Ennen vuotta 2005 aloitettuja rokotuksia jatketaan erillistä ohjetta (RONJA = rokotusten jatkaminen uudessa ohjelmassa) noudattaen. Siirtymävaiheen yksilöllinen ohjeistus takaa kaikille lapsille samanlaisen perussuojan riippumatta siitä, missä vaiheessa rokotusohjelmaa he ovat vuoden 2005 alkaessa. Aiemmin aloitettuja rokotuksia täydennetään vuoden 2005 alusta uusin rokottein. Näin erillisten rokotteiden käyttö vähenee.

Rokotusten kirjaaminen

Rokotusten seurantalomakkeet (ROS1 ja ROS2) ja lapsuusiän terveyskortti (neuvolakortti) on uudistettu. Terveyskeskusten tulisi huolehtia sähköisten tietojärjestelmiensä päivityksestä.

Annetut rokotukset kirjataan rokotettavan terveys- ja sairauskertomukseen joko aikuisten tai lasten rokotusseurantalomakkeille tai sähköiseen terveystietojärjestelmään. Kirjauksesta on käytävä ilmi rokotetun henkilötietojen ja rokottajan lisäksi rokotuspäivämäärä, rokotteen nimi (esim. DTaP-IPV-Hib), rokotteen kauppanimi (esim. Pentavac) ja eränumero ja pistoskohta (esim. vas. reisi) sekä rokotustapa (esim. i.m.). Nämä ovat tarpeellisia tietoja muun muassa mahdollisia yksilöllisiä haittavaikutuksia ja väestön rokotuskattavuutta tutkittaessa. Rokotusmerkintä olisi hyvä tehdä lisäksi rokotettavalle aikuiselle annettavaan terveyskorttiin tai kansainväliseen rokotuskorttiin tai molempiin. Lasten rokotukset merkitään vastaavasti vanhempien hallussa olevaan lapsen omaan terveyskorttiin (neuvolakorttiin).

Rokotusohjelman toteutuminen

Rokotukset ovat kuuluneet vuosikymmeniä suomalaisten perheiden ja neuvoloiden arkeen. Lapset saavat ennen kouluunmenoaan suojan yhdeksää vakavaa tautia vastaan. Rokotusohjelmaan kuuluvista taudeista polio, tuhkarokko, sikotauti ja vihurirokko on jo saatu kokonaan häviämään Suomesta. Tuberkuloosi, kurkkumätä, jäykkäkouristus sekä vakavat hemofilustaudit ovat hävinneet lähes kokonaan. Hinkuyskää on esiintynyt, mutta huomattavasti vähemmän kuin ennen rokottamisen aloittamista. Hyvä tulos perustuu siihen, että tehokkaita rokotteita käytetään maassamme laajalti. Hyvin toimiva neuvolajärjestelmä mahdollistaa sen, että rokotteita on kaikkien perheiden saatavilla; vähintään 93 prosenttia neuvolaikäisistä saa kaikki rokotusohjelman mukaiset rokotukset. On toivottavaa, että tämä hyvä tilanne rokotuksin ehkäistävien tautien torjunnassa edelleen säilyy Suomessa.

Tulevaisuuden haasteita

Huolimatta siitä, että suhtautuminen rokotuksiin on Suomessa yleensä myönteistä, vapaaehtoisten rokotusten ottaminen ei ole aina selvää. Vanhemmat haluavat yhä yksityiskohtaisempaa tietoa siitä, mitä rokotteita heidän lapselleen tarjotaan ja mitä vaihtoehtoja on olemassa. Siksi kaikkien avoterveydenhuollossa työskentelevien lääkäreiden ja terveydenhoitajien olisi tunnettava yleisen rokotusohjelman rokotteet, niiden hyödyt ja haitat. Terveyskeskusten vastaanotoilla ja lääkäriasemilla annetaan myös muita kuin yleiseen rokotusohjelmaan kuuluvia rokotteita. Markkinoille on tullut ja tulee uusia rokotteita, joiden sisällyttäminen yleiseen rokotusohjelmaan ei ole itsestään selvää. Lapsuus- ja nuoruusiässä annettujen rokotusten tehostaminen aikuisiässä on tärkeää. Yleisen rokotusohjelman toteuttamisen lisäksi matkailijoiden rokotukset ovat rokotustyötä tekevien haaste, sillä kaukomatkailijat ja ulkomailla työskentelevät tarvitsevat usein erikoisrokotteita. Näistä syistä rokottajan tulee nykyisin hallita paljon sellaista rokotustietoa, jota ennen oli vain harvoilla asiantuntijoilla.

Satu Rapola
KTL, rokoteosasto

Kirjallisuus

Rokottajan käsikirja 2005, Duodecim ja KTL sekä vastaava sähköinen versio: http://www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut/oppaat_ja_kirjat/rokottajan_kasikirja/

http://www.ktl.fi/portal/suomi/terveyden_ammattilaisille/rokottaminen/.

Matkailijan terveysopas 2004, Duodecim ja KTL sekä vastaava sähköinen versio: http://www.ktl.fi/portal/suomi/terveyden_ammattilaisille/rokottaminen/matkailijan_terveysopas/.