Publisher

National Public Health Institute

Itsestään selvyyksien aika on ohi

Kansainvälinen näkökulma rokotusohjelmiin

Tutkimus tuottaa lukuisia rokotteiksi sopivia uusia antigeeneja vuosittain. Vaatimus tehokkaampien ja haitattomampien rokotteiden tuottamiseksi nostaa kehitys- ja tuotantokuluja. "Vanhojen" halpojen rokotteiden tuotanto ei enää välttämättä ole markkinataloudellisesti kannattavaa. Rokotteen päätyminen laboratoriosta yleiseen rokotusohjelmaan on yhä pidemmän tien päässä.

Rokotteiden yhteiskunnallinen arvostus on perinteisesti ollut korkeaa siitä huolimatta, että ne markkina-arvoltaan muodostavat vain murto-osan lääketeollisuuden tuottavasta rahavirrasta. 2000-luvulla länsimaisen kuluttajasuojan yhtenäistymisen myötä myös rokotusteollisuuden laatu- ja turvallisuusvaatimukset nostettiin korkealle. Moni rokotetuottaja totesi, ettei tuotantoa valvovien viranomaisten edellyttämien uusien laatuvaatimusten takaavien teknisten investointien jälkeen enää ollut kannattavaa tuottaa niin sanottuja halpoja perusrokotteita. Vuosituhannen vaihteessa yhteensä kahdeksan UNICEFille rokotteita myyvästä 12 rokotetuottajasta lopetti kehitysmaihin suunnattujen EPI (Expanded Programme on Immunization) -rokotteiden tuotannon, näiden mukana myös Suomi.

Tästä on ollut seurauksena merkittävä rokotevarastojen pienentyminen: aiempien 550 miljoonan DTP-, 350 BCG- ja 300 tuhkarokkorokoteannoksen sijasta UNICEFilla, joka kattaa noin 40 prosenttia maailman lasten rokotetarpeesta, oli käytössään vain alle 200 miljoonaa annosta kutakin. Pula koskee yhtä lailla polio-, meningokokki- kuin keltakuumerokotteita. Kansanterveydellisesti kysymys on tärkeä: yksinomaan perusrokotteiden kattavuutta lisäämällä arvioidaan tällä hetkellä voitavan ehkäistä noin kaksi miljoonaa vuotuista kuolemaa köyhimmissä maissa.

Yhteistyöllä rokotepulaa vastaan

Rokotepula on pakottanut aiempaa tarkempaan rokoteohjelmien toteutuksen suunnitteluun ja saumattomaan yhteistyöhön yksityisten teollisuustuottajien ja käyttäjien (pääasiassa UNICEF, WHO ja kansanterveydestä vastaavat paikalliset viranomaiset) välillä. Perinteiset WHO:n teollisuuden ulkopuolelleen sulkevat foorumit ovat osoittautuneet toimimattomiksi ja osaltaan kannustaneet etsimään muotoja uudenlaiselle kumppanuudelle.

Näissä oloissa syntyi GAVI eli Global Alliance of Vaccines and Immunizations (www.vaccinealliance.org), jonka toiminnalla on kolme päätavoitetta: 1) nostaa neuvolaikäisten lasten rokotuskattavuutta parantamalla perusterveydenhuollon palveluja ja niiden suunnittelua maailman köyhimmissä maissa, 2) lyhentää uuden rokotteen rekisteröimisen ja sen käyttöönoton välistä aikaviivettä kehitysmaissa ja siten pienentää rokoteantigeenien kuilua, joka vallitsee rikkaiden ja köyhien maiden ohjelmien välillä, sekä 3) nopeuttaa kehitysmaiden tautitaakan kannalta tärkeiden rokotteiden tutkimustyötä.

Uusia rokotteita

Tutkimusvaroja on ohjattu lähellä rekisteröimistä olevien rokotteiden kehittelyyn – keuhkokuumetta ja aivokalvontulehdusta aiheuttavan pneumokokin, ripulia aiheuttavan rotaviruksen, sekä A-ryhmän meningokokin ehkäisemiseksi. Näillä rokotteilla voitaisiin yhteensä ehkäistä arviolta kaksi miljoonaa kuolemaa vuosittain. Tutkimustyössä on onnistuttu.

Nyt haasteena on saada uusien rokotteiden ohjelmaan ottaminen ja jatkuvan käytön rahoituspohjakestäväksi . Tässä kehitysmaat eivät ole yksin. Samanlaisia haasteita yritetään ratkoa rakentavasti, näyttöön pohjaten niin Suomessa kuin muualla länsimaissa. Mikään uusi rokote, mahdollisesta hyvästä tehostaan ja turvallisuudestaan huolimatta, ei enää automaattisesti päädy yleiseen kansalliseen rokotusohjelmaan. Moni rokotteiden kanssa työskentelevä onkin ryhtynyt peräämään paradigman muutosta. Kustannus-hyötylaskelmissa uusia rokotteita ei pitäisi verrata. vanhoihin rokotteisiin, vaan vertailukohteeksi pitäisi valita muita terveyttä tuottavia ja sairautta ehkäiseviä interventioita.

Hanna Nohynek
KTL, rokoteosasto