Publisher

National Public Health Institute

Terveysneuvontatoiminta tartuntatautien vähentämisessä

HIV-epidemia alkoi suomalaisten huumeiden käyttäjien keskuudessa vuonna 1998. Se näyttää kuitenkin viime vuosina laantuneen. Myös huumeiden käytön välityksellä pääosin välittyvien uusien C-hepatiittitartuntojen määrä on ollut laskusuunnassa. Huumeiden käyttäjille tarkoitetuilla terveysneuvontapisteillä sekä apteekeilla on ollut tärkeä rooli tartuntojen leviämisen rajoittamisessa.

Vuonna 2003 kaikkiaan 20 paikkakunnalla toimineet terveysneuvontapisteet tavoittivat noin 9 600 asiakasta ja asiakaskäyntejä niissä oli 94 000. Ruiskuja ja neuloja vaihdettiin noin 1,4 miljoonaa kappaletta. Vuonna 2003 apteekeissa arvioitiin olleen kaikkiaan 100 000 huumeiden käyttäjien asiakaskäyntiä, ja niistä ostettiin vajaa 0,5 miljoonaa ruiskua. Terveysneuvontatoimintaa tulisi kuitenkin pystyä laajentamaan nykyisestään, ja tässä terveyskeskuksilla on tärkeä rooli. Vuoden 2004 alusta uudistettu tartuntatautilaki ja -asetus velvoittavat terveyskeskukset järjestämään terveysneuvontatoimintaa terveyttä edistävänä toimenpiteenä.

HIV-epidemia alkoi suomalaisten huumeiden käyttäjien keskuudessa vuonna 1998. Muutaman kasvuvuoden jälkeen epidemia näyttää laantuneen. Vuonna 2003 todetuista 132 uudesta HIV-tartunnasta 17 prosenttia oli seurausta huumeiden käytöstä, kun vastaava osuus vuonna 1999 todetuista 143 tartunnasta oli 60 prosenttia. Uusien hepatiitti C -tartuntojen määrä on vähentynyt myös selvästi viime vuosina. Vuosina 1999 ja 2000 C-hepatiittitartuntoja oli noin 1 700 vuodessa ja vuonna 2003 alle 1 300. Terveysneuvontapisteillä on ollut tärkeä rooli pistämällä huumeita käyttävien tavoittamisessa ja tartuntariskejä koskevan tiedon välittämisessä, puhtaiden ruiskujen ja neulojen saatavuuden lisäämisessä sekä likaisten ruiskujen ja neulojen poistamisessa huumeiden käyttäjien keskuudesta.

Terveysneuvontapisteet tavoittavat hyvin huumeiden käyttäjiä

Ensimmäinen huumeiden käyttäjille suunnattu terveysneuvontapiste avattiin Helsingissä kokeiluluontoisesti vuonna 1997. Mallia sen toiminnalle oli haettu Glasgow'ssa Skotlannissa vakiintuneesta terveysneuvontapistemallista. Kokeiluluontoisesti avattu terveysneuvontapiste Vinkki tavoitti nopeasti kohderyhmänsä, ja ensimmäisen toimintavuoden aikana sillä oli jo noin 500 asiakasta. Kun HIV-epidemia todettiin vuoden 1998 kesäkuussa, jo hyvin toimineen terveysneuvontapisteen kautta voitiin välittää nopeasti tietoa epidemiasta huumeiden käyttäjien keskuuteen pääkaupunkiseudulla. Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittaman laajan koulutussarjan avulla terveysneuvontapistetoimintaa pyrittiin laajentamaan myös muille paikkakunnille.

Kuva 1. Huumeiden käyttäjien tartuntatautien ehkäisemistoimenpiteitä vuodesta 1997

Useimpien terveysneuvontapisteiden toiminta perustuu suurelta osin Helsingissä luotuun malliin, mutta sitä on sovellettu paikalliseen tilanteeseen. Suurimmat terveysneuvontapisteet toimivat erillisinä yksiköinä ja pienemmät joko osana A-klinikoita tai terveysasemia. Terveysneuvontapisteessä huumeiden käyttäjä saa terveysneuvontaa ja apua omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Pisteessä voi vaihtaa käytetyt ruiskut ja neulat puhtaisiin kertakäyttövälineisiin, saada B-hepatiittirokotuksia, käydä HIV- ja hepatiittitesteissä, saada hoitoa pieniin haavoihin sekä ohjausta ja motivointia hoitopaikkaan hakeutumisessa ja arkisten asioiden hoitamisessa. Terveysneuvontapisteiden verkosto mahdollistaa suurilla paikkakunnilla myös nopean tiedon jakamisen ja esimerkiksi tehostetut huumeiden käyttäjien rokotukset.

Tällä hetkellä Suomessa toimii terveysneuvontapisteitä 21 eri paikkakunnalla kaikkiaan 29 eri toimipisteessä. Kaikki nykyiset terveysneuvontapisteet sijaitsevat yli 20 000 asukkaan paikkakunnilla. Kaikissa yli 50 000 asukkaan kaupungeissa Vaasaa lukuun ottamatta on jo toimiva terveysneuvontapiste. Pääkaupunkiseudulla on myös yksi liikkuva terveysneuvontayksikkö.

Vuonna 2003 terveysneuvontapisteissä asioi noin 9 600 henkilöä ja asiakaskäyntejä oli 94 000. Ruiskuja ja neuloja vaihdettiin niissä noin 1 430 000 kappaletta. Kaikkiaan noin kolme neljästä terveysneuvontapisteiden asiakkaasta asioi pääkaupunkiseudulla, ja tilanne on pysynyt tältä osin samantyyppisenä muilla paikkakunnilla avatuista terveysneuvontapisteistä huolimatta. Pääkaupunkiseudun sisällä Helsingissä asioivien suhteellinen osuus on kuitenkin vähentynyt Vantaan ja Espoon terveysneuvontapisteiden avaamisen jälkeen.

Taulukko 1. Terveysneuvontapisteiden asiakkaiden osuudet (%) paikkakuntien koon mukaan

Terveysneuvontapisteiden verkosto harva

Kun verrataan terveysneuvontapisteissä asioivien osuuksia eri alueilla opiaattien ja stimulanttien ongelmakäyttäjien määrästä tehtyyn tilastolliseen arvioon, pääkaupunkiseudun ulkopuolella olevat terveysneuvontapisteet eivät tavoittane samassa määrin pistämällä huumeita käyttäviä kuin pääkaupunkiseudun terveysneuvontapisteet. On arvioitu, että 60 prosenttia opiaattien ja stimulanttien ongelmakäyttäjistä, mutta vain joka neljäs terveysneuvontapisteiden asiakkaista, on pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Päihdehoidossa olevia huumeiden käyttäjiä koskevan huumehoidon tietojärjestelmän mukaan pistämällä huumeita käyttävien asiointi terveysneuvontapisteissä on yli kaksinkertaistunut vuodesta 2000 vuoteen 2003. Siitä huolimatta vuonna 2003 vain joka seitsemäs niistä, jotka olivat käyttäneet huumeita pistämällä hoitoon hakeutumista edeltäneen kuukauden aikana, oli käyttänyt terveysneuvontapisteiden palveluja. Terveysneuvontapisteiden palveluiden käyttö keskittyi yli 100 000 asukkaan kaupunkeja sisältäviin maakuntiin. Toimintaa pitäisikin saada edelleen laajennettua ja tehostettua sekä pääkaupunkiseudulla että erityisesti sen ulkopuolella.

Puhtaita ruiskuja ja neuloja saa myös apteekeista

Terveysneuvontapisteiden lisäksi myös apteekeilla on ollut tärkeä rooli puhtaiden ruiskujen ja neulojen saatavuuden varmistamisessa ja siten huumeiden käyttäjien tartuntatautien rajoittamisessa. Apteekkien maantieteellisesti kattava verkosto mahdollistaa puhtaiden ruiskujen ja neulojen saatavuuden myös niillä paikkakunnilla, joilla ei ole vielä terveysneuvontapistetoimintaa. A-klinikkasäätiön, Stakesin ja Kansanterveyslaitoksen vuonna 2003 tekemän selvityksen mukaan 86 prosenttia apteekeista myy ruiskuja ja neuloja huumeidenkäyttäjille. Kaikkiaan Suomessa on noin 800 apteekkia. Apteekkariliiton selvitysten mukaan apteekeissa asioi 100 000 huumeiden käyttäjää vuosittain. Vuonna 2003 apteekeista ostettiin 486 000 ruiskua.

Kaikkiaan ruiskuja ja neuloja vaihdettiin tai myytiin vuonna 2003 siis noin 1,9 miljoonaa. Vuodesta 2001 apteekeista huumeiden käyttäjille myytyjen ruiskujen ja neulojen määrä kasvoi kahdessa vuodessa 16 prosenttia, kun taas terveysneuvontapisteiden kautta vaihdettujen välineiden määrä kasvoi samaan aikaan 51 prosenttia.

Sekä terveysneuvontapisteet että apteekit ovat tehneet arvokasta kansanterveystyötä rajoittaessaan huumeiden käyttäjien keskuudessa veriteitse leviäviä tartuntatauteja. Eräänä kehittämisalueena apteekeissa olisi kuitenkin käytettyjen ruiskujen ja neulojen palautusjärjestelmän luominen, jolloin käytetyt ruiskut ja neulat saataisiin pois nykyistäkin paremmin huumeiden käyttäjien keskuudesta. Terveysneuvontapisteissä ruiskujen ja neulojen palautusprosentti on yleensä lähes 100 prosenttia, ja joskus niihin jopa palautetaan enemmän ruiskujen kuin niistä otetaan puhtaita ruiskuja ja neuloja käyttöön.

Terveyskeskusten terveysneuvontatyö kehittymässä

Terveysneuvontapisteiden ja apteekkien lisäksi myös terveyskeskusten rooli huumehaittojen ehkäisyssä vahvistuu tulevaisuudessa. Terveyskeskusten tehtävää veriteitse leviävien tartuntatautien rajoittamisessa on selkiytetty vuoden alusta uudistetussa tartuntatautilaissa ja -asetuksessa. Laki (583/86) ja asetus (786/86) määrittelevät huumeiden käyttäjien tartuntatautien ehkäisemisen terveyttä edistävänä toimenpiteenä selkeästi terveyskeskuksen vastuualueeksi. Uutta tartuntatautilakia ja -asetusta koskeva koulutussarja tullaan toteuttamaan vuonna 2005 ja 2006 sairaanhoitopiirien kautta, ja sen avulla toivotaan lisättävän terveyskeskusten toteuttamaa terveysneuvontatoimintaa.

Terveyskeskusten toteuttaman ja mahdollisesti muihin palveluihin integroidun terveysneuvontatoiminnan yhtenä suureena haasteena on asiakkaiden tavoittaminen. Terveyskeskuksiin joudutaan kehittämään nykyisestä poikkeava toimintamalli, koska etenkään pienemmillä paikkakunnilla erillistä terveysneuvontapistettä ei ole mielekästä perustaa. Terveysneuvontatoiminnan keskeinen haaste on vakiinnuttaa nyt olemassa olevien terveysneuvontapisteiden rahoitus ja mahdollistaa siten pitkäjänteinen kehittäminen. Varsinaisen terveysneuvontapisteissä tapahtuvan työn lisäksi on tärkeä kehittää kenttä- ja vertaistyömalleja yhä laajemman kontaktipinnan saamiseksi pistämällä huumeita käyttäviin. Kansainvälisenä haasteena on huumeiden käyttäjien keskuudessa yleinen hiv-epidemia Baltian maissa ja Venäjällä. Suomalaiset huumeiden käyttäjät matkustavat erityisesti Baltian maissa hakemassa siellä vapaammin saatavissa olevia opiaattilääkkeitä. Nämä matkat muodostavat vakavan tartuntariskin suomalaisille huumeiden käyttäjille.

Pistoskäyttöä ja siihen liittyviä riskejä on pyrittävä rajoittamaan

Tämän hetkisestä, aikaisempaa paremmalta näyttävästä tartuntatautitilanteesta huolimatta veriteitse leviävien tartuntojen riski huumeiden käyttäjillä on edelleen suuri. Uusia infektioita on ilmaantunut monissa maissa. Pistosvälineiden yhteiskäyttöä esiintyy edelleen, ja monet huumeiden käyttäjät ovat terveysneuvontapalveluiden ulkopuolella. Pistoskäyttöön liittyviä riskejä on edelleen pyrittävä tarmokkaasti vähentämään. Myös pistoskäytön vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet ovat tarpeen ja mahdollisuudet niihin ovat paranemassa. Tämän onnistuminen edellyttää kuitenkin hyvin toimivaa korvaushoitojärjestelmää.

Pauli Leinikki, tutkimusprofessori
KTL, infektioepidemiologian osasto

Airi Partanen, erikoissuunnittelija
Stakes