Ohita navigaatiot ja siirry sisältöön

tervesuomi.fi

Apunavigaatio

Apunavigaatio

(tidningsartikel)

Ruiskuhuumeita käyttävien terveysneuvonta on vaikuttava interventio

  • Salminen, Mika
Julkaistu 29.8.2007

Ruiskuhuumeita käyttävien terveysneuvonta on vaikuttava interventio

Vuonna 1998 Suomessa todettiin ensimmäistä kertaa HIV-epidemia ruiskuhuumeita käyttävillä. Onneksi tilanteeseen oli osattu varautua, ja epidemian katkaisemiseen tähtäävälle interventiolle oli olemassa valmis malli: terveysneuvonta- ja pistosvälineidenvaihtopiste.

Helsinkiin perustettiin jo vuonna 1996 ensimmäinen ruiskuhuumeiden käyttäjille suunnattu matalan kynnyksen terveysneuvontapiste, jossa muiden terveysneuvontapalvelujen lisäksi tarjottiin mahdollisuus käytettyjen pistovälineitten vaihtamisen uusiin steriileihin välineisiin. Vuonna 1998 epidemian levitessä terveysneuvontapalvelua ryhdyttiin tarjoamaan laajemmin. Mallia monistaen terveysneuvontapisteiden verkosto on kasvanut yli 30 paikkakunnalle ympäri maata. Vuonna 2004 tartuntatautiasetukseen lisättiin perusterveydenhuollolle velvoite järjestää ruiskuhuumeidenkäyttäjille suunnattua terveysneuvontaa ja pistovälineiden vaihtoa.

Terveysneuvontapisteiden kautta tavoitettiin vuonna 2005 arviolta 11 800 käyttäjää, joille kertyi yli 80 000 käyntiä. Pisteissä ohjataan edelleen hoitoon muualle, tehdään yksinkertaisia hoitotoimenpiteitä ja erilaisia tartuntatautien laboratoriokokeita sekä annetaan rokotuksia. Pistovälineitä vaihdettiin vuonna 2005 n. 1,9 miljoonaa, joista yli 90 prosenttia palautuivat käytettyinä.

Ennalta ehkäisy on kustannustehokasta

HIV-infektio ja hepatiitit leviävät sukupuolitartuntareittiä paljon tehokkaammin verivälitteisesti ruiskuhuumeiden pistovälineiden yhteiskäytössä. Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että veriteitse tarttuvia tauteja voidaan ehkäistä oikein toteutetuilla toimilla. Tarve ennaltaehkäisyyn on suuri, sillä Suomessa arvioitiin vuonna 2005 olevan noin 19 000 pistohuumeiden ongelmakäyttäjää.

Terveysneuvontatoiminnan vaikuttavuutta tartuntatautien torjunnassa arvioidaan parhaillaan Kansanterveyslaitoksessa. Vaikka arviointi on edelleen kesken, useat tekijät viittaavat toiminnan olevan vaikuttavaa ja kustannustehokasta. Tartuntatautien seurantatietojen sekä kohdennettujen esiintyvyystutkimusten avulla on voitu osoittaa, että käyttäjien joukossa 1990-luvun lopulla puhjennut HIV-epidemia laantui nopeasti ja ettei HIVin esiintyvyys koskaan noussut yli 1–2 prosentin. Myös hepatiitti C:n esiintyvyys on Suomessa laskenut useassa ikäryhmässä. Ilmaantuvuuden laskun ja terveysneuvontatoiminnan määrän kasvun välillä on selkeä ajallinen käänteinen assosiaatio (kuvio 1).

Entä jos haittoja ei ehkäistä?

Suomea voidaan vertailla Viroon, missä HIVin esiintyvyys ruiskuhuumeiden käyttäjillä oli vuonna 2005 tehdyn tutkimuksen mukaan Tallinnassa noin 54 prosenttia ja Kohtlajärvellä noin 90 prosenttia. Esiintyvyys on kasvanut lähes nollatasosta hyvin suureksi vain viidessä vuodessa. Virossa onkin aloitettu pistovälineiden vaihto vasta viime vuosina. Samaan aikaan vasta murto-osa hoitoa tarvitsevista saa hoitoa HIV-infektioon. Interventiona toiminta käynnistyi auttamatta liian myöhään ja liian pienin resurssein.

Mikäli HIVin esiintyvyys olisi Suomessakin noussut ruiskuhuumeiden käyttäjillä viidessä vuodessa esimerkiksi 50 prosentin tasolle, tämä olisi voinut merkitä noin 8 000 HIV-tapausta lyhyen ajan kuluessa. Tautitaakka olisi viisinkertaistaen nykyiseen verrattuna.

Kansainväliset arviot HIV-potilaan hoidon vuosikustannuksista länsimaissa ovat 10–50 000 euroa. Suomessa ei ole tehty tarkkoja arvioita yhden HIV-tapauksen aiheuttamista kokonaiskustannuksista. Kuitenkin jo karkea laskelma osoittaa, että jos vuosittaiset HIV/AIDS hoito- ja tutkimuskustannukset arvioidaan varovaisesti noin 15 000 euron suuruisiksi potilasta kohti, olisivat edellä esitetyn tyyppisen epidemian vuosittaiset lisäkustannukset julkiselle terveydenhuollolle noin 80 miljoonaa euroa. Tähän lukuun verrattuna terveysneuvontaintervention kulut ovat huomattavan paljon pienemmät.

Hoitokulujen lisäksi yhteiskunnan kustannuksia kasvattavat sairastuneiden varhaiseläkkeet ja menetetty työpanos. Maissa joissa AIDS on yleinen, sen aiheuttamat välilliset kustannukset on arvioitu hyvin korkeiksi. Länsimaissa HIV-infektio on muuttumassa krooniseksi mutta parantumattomaksi taudiksi, jonka seuranta- ja lääkehoitokustannukset kasvavat tartunnan saaneiden määrän kasvaessa. Ennaltaehkäisyllä voidaankin vähentää tautitaakkaa ja saavuttaa kustannussäästöjä Vaikka intervention vaikuttavuuden arviointiprosessi on kesken, on hyvin todennäköistä että se tullaan osoittamaan varsin kustannustehokkaaksi ja ylläpitämisen arvoiseksi.

Mika Salminen, yksikön päällikkö
KTL, HIV-yksikkö
mika.salminen(at)ktl.fi


suomi/ktlehti2007/nro7/hivtapaukset.gif


Kuvio 1. HIV ruiskuhuumeiden käyttäjillä ja terveysneuvonnan lisääntyminen.


Kirjallisuutta
1. Levy AR, ym. The direct costs of HIV/AIDS care. Lancet Infect Dis 2006; 6:171–7.
2. Wodak A, Cooney A. Do needle syringe programs reduce HIV infection among injecting drug users: a comprehensive review of the international evidence. Subst Use Misuse 2006;41:777–813.
3. Partanen P ym. Amfetamiinien ja opiaattien ongelmakäytön yleisyys Suomessa 2002. Yhteiskuntapolitiikka 2004;69:278–86.
4. Salminen M. HIV-epidemiat Venäjän lähialueilla ja Baltian maissa. Kansanterveyslehti 2006(4):16–7.
5. Uusküla A ym. HIV and Risk Behaviour among Injecting Drug Users in Two Cities (Tallin, Kohtla-Järve) in Estonia. (Study Report). UNAIDS Epidemic Update 2005:1–35.

© TerveSuomi.fi 2008About us