Apunavigaatio
Ruiskuhuumeita käyttävien terveysneuvonta on vaikuttava interventio
- Salminen, Mika
Ruiskuhuumeita käyttävien terveysneuvonta on vaikuttava interventio
Vuonna 1998 Suomessa todettiin ensimmäistä
kertaa HIV-epidemia ruiskuhuumeita käyttävillä. Onneksi
tilanteeseen oli osattu varautua, ja epidemian katkaisemiseen
tähtäävälle interventiolle oli olemassa valmis malli:
terveysneuvonta- ja pistosvälineidenvaihtopiste.
Helsinkiin perustettiin jo vuonna 1996
ensimmäinen ruiskuhuumeiden käyttäjille suunnattu matalan kynnyksen
terveysneuvontapiste, jossa muiden terveysneuvontapalvelujen
lisäksi tarjottiin mahdollisuus käytettyjen pistovälineitten
vaihtamisen uusiin steriileihin välineisiin. Vuonna 1998 epidemian
levitessä terveysneuvontapalvelua ryhdyttiin tarjoamaan laajemmin.
Mallia monistaen terveysneuvontapisteiden verkosto on kasvanut yli
30 paikkakunnalle ympäri maata. Vuonna 2004 tartuntatautiasetukseen
lisättiin perusterveydenhuollolle velvoite järjestää
ruiskuhuumeidenkäyttäjille suunnattua terveysneuvontaa ja
pistovälineiden vaihtoa.
Terveysneuvontapisteiden kautta tavoitettiin
vuonna 2005 arviolta 11 800 käyttäjää, joille kertyi yli 80 000
käyntiä. Pisteissä ohjataan edelleen hoitoon muualle, tehdään
yksinkertaisia hoitotoimenpiteitä ja erilaisia tartuntatautien
laboratoriokokeita sekä annetaan rokotuksia. Pistovälineitä
vaihdettiin vuonna 2005 n. 1,9 miljoonaa, joista yli 90 prosenttia
palautuivat käytettyinä.
Ennalta ehkäisy on kustannustehokasta
HIV-infektio ja hepatiitit leviävät
sukupuolitartuntareittiä paljon tehokkaammin verivälitteisesti
ruiskuhuumeiden pistovälineiden yhteiskäytössä. Kansainväliset
tutkimukset ovat osoittaneet, että veriteitse tarttuvia tauteja
voidaan ehkäistä oikein toteutetuilla toimilla. Tarve
ennaltaehkäisyyn on suuri, sillä Suomessa arvioitiin vuonna 2005
olevan noin 19 000 pistohuumeiden ongelmakäyttäjää.
Terveysneuvontatoiminnan vaikuttavuutta
tartuntatautien torjunnassa arvioidaan parhaillaan
Kansanterveyslaitoksessa. Vaikka arviointi on edelleen kesken,
useat tekijät viittaavat toiminnan olevan vaikuttavaa ja
kustannustehokasta. Tartuntatautien seurantatietojen sekä
kohdennettujen esiintyvyystutkimusten avulla on voitu osoittaa,
että käyttäjien joukossa 1990-luvun lopulla puhjennut HIV-epidemia
laantui nopeasti ja ettei HIVin esiintyvyys koskaan noussut yli
1–2 prosentin. Myös hepatiitti C:n esiintyvyys on Suomessa
laskenut useassa ikäryhmässä. Ilmaantuvuuden laskun ja
terveysneuvontatoiminnan määrän kasvun välillä on selkeä ajallinen
käänteinen assosiaatio (kuvio 1).
Entä jos haittoja ei ehkäistä?
Suomea voidaan vertailla Viroon, missä HIVin
esiintyvyys ruiskuhuumeiden käyttäjillä oli vuonna 2005 tehdyn
tutkimuksen mukaan Tallinnassa noin 54 prosenttia ja Kohtlajärvellä
noin 90 prosenttia. Esiintyvyys on kasvanut lähes nollatasosta
hyvin suureksi vain viidessä vuodessa. Virossa onkin aloitettu
pistovälineiden vaihto vasta viime vuosina. Samaan aikaan vasta
murto-osa hoitoa tarvitsevista saa hoitoa HIV-infektioon.
Interventiona toiminta käynnistyi auttamatta liian myöhään ja liian
pienin resurssein.
Mikäli HIVin esiintyvyys olisi Suomessakin
noussut ruiskuhuumeiden käyttäjillä viidessä vuodessa esimerkiksi
50 prosentin tasolle, tämä olisi voinut merkitä noin 8 000
HIV-tapausta lyhyen ajan kuluessa. Tautitaakka olisi
viisinkertaistaen nykyiseen verrattuna.
Kansainväliset arviot HIV-potilaan hoidon
vuosikustannuksista länsimaissa ovat 10–50 000 euroa.
Suomessa ei ole tehty tarkkoja arvioita yhden HIV-tapauksen
aiheuttamista kokonaiskustannuksista. Kuitenkin jo karkea laskelma
osoittaa, että jos vuosittaiset HIV/AIDS hoito- ja
tutkimuskustannukset arvioidaan varovaisesti noin 15 000 euron
suuruisiksi potilasta kohti, olisivat edellä esitetyn tyyppisen
epidemian vuosittaiset lisäkustannukset julkiselle
terveydenhuollolle noin 80 miljoonaa euroa. Tähän lukuun verrattuna
terveysneuvontaintervention kulut ovat huomattavan paljon
pienemmät.
Hoitokulujen lisäksi yhteiskunnan kustannuksia
kasvattavat sairastuneiden varhaiseläkkeet ja menetetty työpanos.
Maissa joissa AIDS on yleinen, sen aiheuttamat välilliset
kustannukset on arvioitu hyvin korkeiksi. Länsimaissa HIV-infektio
on muuttumassa krooniseksi mutta parantumattomaksi taudiksi, jonka
seuranta- ja lääkehoitokustannukset kasvavat tartunnan saaneiden
määrän kasvaessa. Ennaltaehkäisyllä voidaankin vähentää
tautitaakkaa ja saavuttaa kustannussäästöjä Vaikka intervention
vaikuttavuuden arviointiprosessi on kesken, on hyvin todennäköistä
että se tullaan osoittamaan varsin kustannustehokkaaksi ja
ylläpitämisen arvoiseksi.
Mika
Salminen, yksikön päällikkö
KTL, HIV-yksikkö
mika.salminen(at)ktl.fi
Kuvio 1. HIV ruiskuhuumeiden käyttäjillä ja terveysneuvonnan lisääntyminen.
Kirjallisuutta
1. Levy AR, ym. The direct costs of HIV/AIDS care. Lancet Infect
Dis 2006; 6:171–7.
2. Wodak A, Cooney A. Do needle syringe programs reduce HIV
infection among injecting drug users: a comprehensive review of the
international evidence. Subst Use Misuse
2006;41:777–813.
3. Partanen P ym. Amfetamiinien ja opiaattien ongelmakäytön
yleisyys Suomessa 2002. Yhteiskuntapolitiikka
2004;69:278–86.
4. Salminen M. HIV-epidemiat Venäjän lähialueilla ja Baltian
maissa. Kansanterveyslehti 2006(4):16–7.
5. Uusküla A ym. HIV and Risk Behaviour among Injecting Drug Users
in Two Cities (Tallin, Kohtla-Järve) in Estonia. (Study Report).
UNAIDS Epidemic Update 2005:1–35.
information page
guide
magazine article
- Ruiskuhuumeiden käyttäjien terveysneuvontapisteet – todellista vaikuttavuutta tartuntatautien ehkäisyyn
- Miten saisin tämänkin muuttumaan? Interventiomenetelmien kehittäminen osana strategista osaamista
- Terveysneuvontatoiminta tartuntatautien vähentämisessä