Publisher

National Public Health Institute
Original page

finns, health, health policy, socioeconomic status

Julkaistu 2.1.2006

Suomalaisten terveys kohenee, mutta hyvä ei jakaudu tasaisesti. Väestöryhmien välisten terveyserojen kaventamiseen tarvitaan kaikki yhteiskunnan toiminnot läpäisevä näkemys terveydestä. Kansanterveyslaitokselta odotetaan tiiviimpää vuorovaikutusta kuntien kanssa. Pelkkä asiantuntijarooli ei riitä.

Tehokkaat toimenpidepaketit alkoholin kulutuksen vähentämiseksi ja ravitsemuksen ja liikunnan tasapainon korjaamiseksi sekä laaja toimintakokonaisuus väestöryhmien välisten terveyserojen vähentämiseksi listaa johtaja Tapani Melkas omia toiveitaan terveyspolitiikan suunnaksi. Sosiaali- ja terveysministeriön terveysosastolla työskentelevän johtajan mielestä suomalaisten terveys kehittyy edelleen myönteisesti, mutta kehitys ei koske samalla tavalla kaikkia väestöryhmiä.

- Väestöryhmien väliset erot, jotka ovat meillä olleet varsin suuria, ovat säilyneet ja joiltakin osin jopa kärjistyneet. Erot yleensä kärjistyvät silloin, kun yhteiskuntapolitiikassa korostuu kilpailu. Vahvat pärjäävät hyvin ja huonot asiat kasaantuvat heikommille. Toivoisin suunnan kääntyvän takaisin kohti solidaarisempaa yhteiskuntaa, sanoo Melkas.

Sosioekonomisten terveyserojen juuri on muualla kuin terveyspolitiikassa.

- Pyrkiessään kaventamaa terveyseroja, STM kantaa vastuuta alueesta, johon sen vaikutusmahdollisuus on aika kapea. Asiaa ei korjata yksittäisellä tempulla. Tarvitaan laaja joukko toimijoita ja koko yhteiskunnan läpi käyvää toimintaa, terveysnäkökulmaa kaikkeen politiikkaan. Mutta ei ministeriön pidä omaakaan vastuuta väheksyä. Kyllä meilläkin mahdollisuus vaikuttaa, painottaa Melkas.

Terveys kaikkeen politiikkaan

Health in all policies – Terveys kaikissa politiikoissa on Suomen tulevan EU-puheenjohtajuuskauden otsikko vuoden 2006 syksyllä. Aihe on nostettu esille siksi, että ongelma koskee koko Euroopan unionia.

- Vaikka perustamissopimuksessa säädetään, että terveyden suojelu pitää ottaa huomioon kaikissa politiikoissa, voidaan käytännössä nähdä paljon esimerkkejä siitä, ettei näin oikeasti tapahdu.

Terveysnäkökulman ulottaminen kaikkeen politiikkaan on vaikea haaste. Asia ei kuitenkaan ole meille uusi.

- Meillä on tehty terveysohjelmia jo pitkään. Vuonna 1985 hallituksen terveyspoliittisessa selonteossa käsiteltiin paljon myös muiden hallinnonalojen toimia. Niiden mukaan saaminen on kuitenkin haastavaa, koska kaikilla alueilla on omat tavoitteensa eivätkä ne välttämättä halua lähteä toteuttamaan muiden tavoitteita.

Melkaksen mielestä terveysnäkökulma löytyy kaikkiin yhteiskunnan toimintoihin. Muille hallinnonaloille näkökulman hyötyä voidaan myydä taloudellisilla argumenteilla, jotka aina painavat. Terveyden menettämisestä aiheutuvat kustannukset tulevat kuitenkin kaikkien maksettavaksi. Terveyden merkitys näkyy myös kansalaisten arvotuksessa.

- Kun perustarpeet on tyydytetty, tulevat terveyden kaltaiset arvot yhä tärkeämmiksi. Useimmat nostavat terveyden ensimmäiseksi asiaksi, kun kysytään, mikä on elämässä tärkeää.

Terveyttä voidaan ajatella myös tuottavana toimintana. Terve ja työkykyinen väestö on kansantuotteen kasvun kannalta ilman muuta parempi kuin sairas. Jos puhutaan talouskieltä, niin terve väestö on valtiolle ja kunnalle kilpailuetu.

- Mitään muuta tuotannon alaa ei tarkastella vain kulujen näkökulmasta. Kaupallisesti tuotettujen hyvinvointipalvelujen katsotaan olevan hyödyllisiä sillä perusteella, että kuluttaja on ne valinnut. Kukaan ei pohdi, onko esimerkiksi kosmetiikkaan käytetty raha hyödyllistä vai hukkaan heitettyä. Jostain syystä terveydessä katsotaan aina sitä menopuolta. Nykyisin terveyden tuottoja voidaan kuitenkin arvioida varsin hyvin, huomauttaa Melkas.

Tieto terveyspolitiikan suuntaajana

Suomalaisten terveydestä tuotetaan jatkuvasti uutta tietoa. Melkaksen mielestä

kansanterveyttä koskeva tieto otetaan useimmiten huomioon terveyspolitiikkaa kehitettäessä. Aina tieto ja päätökset eivät kuitenkaan kulje käsi kädessä.

- Meillä panostetaan koti- ja vapaa-ajantapaturmiin paljon vähemmän kuin työ- ja liikennetapaturmiin, vaikka ne aiheuttavat kaikkein suurimman kansanterveydellisen kuorman.

Melkas toivoo, että tieto kansanterveyden tilasta ja sen tarjoamat ennalta ehkäisyn mahdollisuudet ohjaisivat selkeästi myös kuntia, missä merkittävä osa terveyspoliittista päätöksiä tehdään.

- Minulla on sellainen huoli, että kunnissa ei niinkään vielä seurata kunnan asukkaiden terveydentilaa, vaan toimista päätetään muilla perusteilla, pääasiassa ehkä palvelukysynnän pohjalta.

Kansanterveyslaitokselta Melkas odottaa aktiivisuutta kuntiin päin. Hänen mielestään laitoksen tehtävä on tukea kuntia niiden työssä asukkaiden terveyden hyväksi.

- KTL:ssä on joitakin tehtäväalueita, joilla vuorovaikutus kuntien kanssa toteutuu aika mallikelpoisesti. Tartuntatautien torjunta on esimerkki läheisestä yhteistyöstä, jossa kunnat luottavat KTL:een ja laitos viestii kunnille, miten missäkin tilanteessa on toimittava ja mikä tilanne on Suomessa tai maailmalla. Samanlaista toimintaa kaivataan muillakin terveyden osa-alueilla.

KTL:n pitää olla myös aktiivinen terveyden puolestapuhuja. Pelkkä viileä asiantuntijarooli ja tiedon tuottaminen ei riitä. Tutkimuksen tulisi konkretisoitua viesteiksi ja toiminnaksi. Yksi laitoksen haasteista on miettiä, mitkä voisivat olla ensimmäisiä askelia kohti sosioekonomisten terveyserojen kaventamista ja tätä kautta parempaa kansanterveyttä.

Kuvassa Tapani Melkas

Maria Kuronen