Publisher

Savonia-amk / Terveysala Kuopio

Fyysinen pahoinpitely voi olla vakavuudeltaan vaihtelevaa; läimäytyksistä kidutukseen. Fyysisestä pahoinpitelystä lapselle aiheutuu ruumiillista kipua sekä tilapäisiä tai pysyviä elimistön toiminnan vaikeuksia. Psyykkisen väkivallan ymmärretään nykyisin käsittävän seuraavia muotoja: kaikenlainen lapsen hyljeksintä, pelottelu, nöyryyttäminen, eristäminen, erilaisten epäsosiaalisten käyttäytymismallien juurruttaminen, epätarkoituksen mukaisten vaatimusten esittäminen lapselle ja monenlainen lasta alistava sanallinen väkivalta. Seksuaalista väkivaltaa voidaan kuvailla seuraavasti ; se on alle 16-vuotiaaan lapsen ruumiillista pahoinpitelyä, joka kohdistuu pääasiassa lapsen sukupuolielimiin ja sukupuolisiin tunnusmerkkeihin. Laiminlyönnillä ymmärretään lapsen puutteellista hoitoa tai huolenpitoa, jolloin lapsen perustarpeista ei huolehdita fyysisesti eikä emotionaalisesti.

Mitä on lapsen fyysinen pahoinpitely?

Fyysinen pahoinpitely voi olla vakavuudeltaan vaihtelevaa; läimäytyksistä kidutukseen. Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan 72 % peruskoulun yhdeksäsluokkalaisista on joutunut kokemaan jonkinasteista vanhempiensa aiheuttamaa fyysistä väkivaltaa ennen 14 ikävuottaan ja vakavaa väkivaltaa ilmoitti kokeneensa 8 % nuorista.

Yleisimmät väkivallan muodot olivat tukistaminen ja piiskaaminen. Nuorten kokemia vakavan väkivallan muotoja olivat esineellä tai nyrkillä lyöminen, potkiminen, tupakalla polttaminen, hiuksista repiminen, kuristaminen, aseella tai veitsellä uhkaaminen, veitsen tai ampuma- aseen käyttö, pudottaminen, viiltely ja hukuttaminen.

Fyysisestä pahoinpitelystä lapselle aiheutuu ruumiillista kipua sekä tilapäisiä tai pysyviä elimistön toiminnan vaikeuksia. Näitä ovat esim. mustelmat, palovammat tai viiltelyhaavat, joista voi jäädä arpia tai jokin neurologinen poikkeavuus. Fyysisenä pahoinpitelynä voidaan pitää myös sitä, kun lapselle annetaan päihteitä tai tarpeettomia lääkeaineita nukuttamistarkoituksessa.

Mitä on lapsen psyykkinen pahoinpitely?

Psyykkinen väkivalta voidaan määritellä monin tavoin. Aktiiviseksi psyykkiseksi pahoinpitelyksi voidaan kutsua lapsen jatkuvaa moittimista tai pilkkaamista. Lapsen tekemisiä ja ajatuksia ei hyväksytä eikä ymmärretä, häntä nimitellään ja puhutellaan halveksivasti. Passiivisena väkivaltana voidaan pitää sitä, että lapsi saatetaan jättää täysin huomiotta, hänelle ei ikäänkuin ole paikkaa perheessä.

Psyykkisen väkivallan ymmärretään nykyisin käsittävän seuraavia muotoja: kaikenlainen lapsen hyljeksintä, pelottelu, nöyryyttäminen, eristäminen, erilaisten epäsosiaalisten käyttäytymismallien juurruttaminen, epätarkoituksen mukaisten vaatimusten esittäminen lapselle ja monenlainen lasta alistava sanallinen väkivalta. Psyykkisenä kaltoinkohteluna pidetään nykyisin myös sitä, että lapset joutuvat seuraamaan vanhempiensa keskinäistä riitelyä ja väkivaltaa. Toisin sanoen kaikki se, mikä aiheuttaa psykologista uhkaa siinä määrin, että lapsen henkinen hyvinvointi ja kehitys vaarantuu, voidaan luokitella psyykkiseksi väkivallaksi.

Psyykkinen väkivalta kytkeytyy usein fyysiseen väkivaltaan esim. nimittelynä lyöntien lomassa ja seksuaaliseen väkivaltaan erilaisina vihjailuina sekä laiminlyöntiin lapsen emotionaalisten tarpeiden hyljeksimisenä. Psyykkisen väkivallan mittaaminen on vaikeaa.

Mitä lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on?

Seksuaalinen väkivalta, seksuaalinen hyväksikäyttö on ilmiö, jota on kuvattu monilla käsitteillä. Yleisimmin käytettyjä ilmauksia ovat ” lapsen seksuaalinen pahoinpitely”, ”lasten seksuaalinen riisto”, ”lasten seksuaalinen ahdistelu” ja ”insesti”. Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä voi siis tapahtua perheen sisällä ja/tai sen ulkopuolella. Insesti - käsitettä käytetään tavallisesti perheen sisällä tapahtuvasta lapsen hyväksikäytöstä. Lasten seksuaalisella hyväksikäytöllä ei ole kansainvälisesti hyväksyttyä määritelmää. Ilmiö on kiinteästi kulttuuriin sitoutunut, sillä esim. suhtautuminen alastomuuteen vaihtelee eri kulttuureissa.

Suomessa lasten seksuaalinen hyväksikäyttö tuli tietoisuuteen 1980-luvulla. Keskustelu lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä on koskenut tekoja, lapsen ja hyväksikäyttäjän suhdetta ja ikäeroa. Lisäksi on keskusteltu siitä, onko ilmiö irrallinen muusta lastensuojelusta, tarvitaanko erityisiä toimintaohjeita ja voivatko terveydenhuollon toimenpiteet olla vaihtoehtomuotoja rangaistukselle.

Suomalaisen 1980-luvulla tehdyn tutkimuksen mukaan seksuaalikokemuksia aikuisten kanssa oli 25 %:lla nuorista. Tytöillä näitä kokemuksia oli enemmän kuin pojilla. Suurin osa tyttöjen kokemuksista oli sattunut 14 vuotta täyttäneille nuorille, mutta myös noin 1 %:lla alle 10 - vuotiaista tytöistä oli seksuaalikokemuksia aikuisten kanssa. Alle 10 - vuotiaiden kokemuksia voidaan pitää seksuaalisen hyväksikäytön piiriin kuuluvina tapahtumina. Tärkeä seikka tekoa arvioitaessa on se, että tekijällä ja uhrilla on selkeä ikäero ja aikuisella on valta-asema uhriin. Siinä korostuu aikuisen pyrkimys saada lapsi tekoon, joka tyydyttää tekijän seksuaalisuutta.

Seksuaalista väkivaltaa voidaan kuvailla seuraavasti ; se on alle 16-vuotiaaan lapsen ruumiillista pahoinpitelyä, joka kohdistuu pääasiassa lapsen sukupuolielimiin ja sukupuolisiin tunnusmerkkeihin. Se voi tarkoittaa myös sukupuoliyhteyttä tai sen yritystä tai muuta lapsen ruumiillista koskemattomuutta loukkaavaa tekoa esim. sukupuolielinten koskettelua, lapsen hyväilyä, itsensä hyväilyttämistä lapsella ja itsensä paljastamista. Siihen voidaan katsoa myös kuuluvaksi lapsen johdattaminen sellaiseen seksuaalikäyttäytymiseen, joka ei vastaa lapsen ikää tai kehitystasoa sekä lapsen altistaminen seksuaalisille ärsykkeille ja lapsen käyttäminen esiintyjänä epäsiveellisissä julkaisuissa.

Keinoina hyväksikäyttäjät käyttävät johdattelua, lahjontaa, valta-asemaa, uhkailua ja väkivaltaa. Alkoholikäyttö on olennainen osa suomalaista hyväksikäyttötapahtumaa. Hyväksikäyttöön liittyy aina pyrkimys salailuun. Hyväksikäyttäjä yrittää saada lapsen vaikenemaan syyllistämällä häntä, kieltämällä, ja lahjomalla. Hyväksikäyttö saattaakin jatkua vuosia. Jotkut tapaukset eivät koskaan tule ulkopuolisten tietoon.

Mitä on lapsen laiminlyönti?

Laiminlyönnillä ymmärretään lapsen puutteellista hoitoa tai huolenpitoa, jolloin lapsen perustarpeista ei huolehdita fyysisesti eikä emotionaalisesti. Laiminlyönti voi olla tyypiltään, vaikeudeltaan ja jatkuvuudeltaan erilaista: lapsesta ei välitetä, vauvalle ei vaihdeta vaippaa päiväkausiin, lapselle ei anneta ruokaa esim. koko viikonloppuna, lapselle ei anneta hänen tarvitsemiaan lääkkeitä, lapsi joutuu olemaan yksin kotona jatkuvasti, lapsi suljetaan pimeään komeroon eikä lapsi ei saa millään tavoin vanhempiensa positiivista huomiota.

Lastensuojelutilastojen mukaan passiivinen lapsen laiminlyönti on hyvin tavallista, jopa yleisempää kuin aktiivinen väkivalta.

Lähteet

• Lastensuojelulaki. 2007. N:o 417-422.
• Haapasalo, J., Jaskari, H., Paavilainen, T., Pietari, T. & Aaltonen, T. (1998. Lapsen fyysisen kaltoinkohtelun riskitekijöitä. Sosiaalilääketieteellinen aikakausilehti 35, 3-14.
• Kaltoinkohteltu lapsi. 2007. Käsikirja kaltoinkohdellun lapsen kanssa työskenteleville. http://www.tampere.fi/tiedostot/5porX67Vn/kaltoinkohtelu_060607.pdf
• Stakes, tutkimuksia 46.
• Pitkänen, M. & Sopanen, R. 2007. Terveydenhoitajan huoli asiakkaista lastenneuvolassa ja työyhteisön tuki. Opinnäytetyö. Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia. https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/6742/stadia-1176966180-4.pdf?sequence=1
• Paavilainen, E. (1998). Lasten kaltoinkohtelu perheessä: perheen toiminta ja yhteistyö perhettä hoitavan terveydenhoitajan kanssa. Tampereen yliopisto.
• Karila, T. 2007. Terveydenhoitaja lapsiin kohdistuvan perheväkivallan tunnistajana ja siihen puuttujana neuvolassa. Opinnäytetyö. Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia. https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/29755/stadia-1197465574-7.pdf?sequence=1
• Hoitotyön Tutkimussäätiö. 2008. Lasten kaltoinkohtelun tunnistaminen ja siihen puuttuminen. Hoitotyön suositus. http://www.hotus.fi/vaikuttavuuden_edistaminen/valmiit_hoitotyon_suositukset/
• Lastensuojelun keskusliiton julkaisuja 89.
• Sajama,S. 2008. Ota puheeksi. Tehy-lehti. 4/2008.
• Helminen, J. Uusi lastensuojelulaki. Luento. 3.4.2008 Savonia-ammattikorkeakoulu. Varkaus.
• Miten auttaa lasta. Lapsen fyysisen ja seksuaalisen pahoinpitelyn tutkimus ja hoito. (1993).
• Heikinheimo, A-L. (1999). Insestiperhe perheterapiassa: toivotonta muttei mahdotonta. Teoksessa Aaltonen, J., Arhovaara, S. & Rinne, R. (toim.), Perhe terapiassa – keskustelua vuosisadan vaihteessa.
• Antikainen, J. (1994). Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö. Ammatilliset haasteet ja työoreientaatiot.
• Hämäläinen, T. (1996). Insesti, synkkä salaisuus. Perheterapia, 1 (3), 7-14
• Otava.
• Sariola, H. (1990). Lasten väkivalta ja seksuaalikokemukset. Helsinki: Lastensuojelun keskusliitto.Flinck, A. & Paavilainen, E. 2008. Hoitotyön suositus. Lasten kaltoinkohtelun tunnistaminen ja siihen puuttuminen.
• Peltoniemi, T. (1988) Yhteinen salaisuus – seksuaalisesti hyväksikäytetyt lapset kertovat. Helsinki: