Publisher

Savonia-amk / Terveysala Kuopio

Valtaosa lapsen seksuaalisista hyväksikäyttötapauksista tapahtuu perheen sisällä. Lasta seksuaalisesti hyväksikäyttäjä voi olla isä, äiti, isäpuoli, äitipuoli, veli, sisko tai muu tuttu perheyhteisössä.Nykytiedon mukaan hyväksikäyttäjät eivät erotu selkeästi omaksi ryhmäkseen. He eivät erotu psyykkisten ongelmien määrän, koulutuksen, ammatin, tulojen tai useimpien persoonallisten ominaisuuksien suhteen merkittävästi ei - hyväksikäyttäjistä. Kun insestiä epäillään tai se paljastuu, siihen liittyy suuri määrä salailua, kieltämistä ja torjuntaa sekä lähipiirissä että sen kanssa työskentelevissä tahoissa. Insesti-perheen hoito on hyvin pitkällistä.

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö - koko perheen toimintahäiriö?

Valtaosa lapsen seksuaalisista hyväksikäyttötapauksista tapahtuu perheen sisällä. Lasta seksuaalisesti hyväksikäyttäjä voi olla isä, äiti, isäpuoli, äitipuoli, veli, sisko tai muu tuttu perheyhteisössä. Kuitenkin naiset hyväksikäyttäjinä ovat melko harvinaisia. Insesti-perheille on ominaista avoimuuden ja tunneilmausten puuttuminen. Perheenjäseniä ei rohkaista itsenäisyyteen ja osallistumaan perheen ulkopuolisiin sosiaalisiin toimintoihin. Hyväksikäyttötapahtuma on merkittävä vuorovaikutustapahtuma, johon vaikuttavat useat eri tekijät. Insesti nähdään siis koko perheen toimintahäiriönä.

On yritetty rakentaa kliinisten havaintojen perusteella hyväksikäyttäjistä erilaisia luokitteluja, joissa on otettu huomioon hyväksikäyttäjän motiivit, tekojen vakavuusaste, perheen ominaisuudet ja tekojen vaikutukset lapseen. Tavallisin on kahden tyypin luokittelu: fiksoituneet ja regressoituneet hyväksikäyttäjät.

Fiksoituneelle tyypille on ominaista primaarin seksuaalisen mielenkiinnon kohdistuminen lapsiin, mikä on pysyvää ja käyttäytyminen on pakonomaista, narsistista. Hyväksikäyttö on ennalta suunniteltua eikä aiheuta käyttäjälle ahdistusta jälkeenpäin. Tälle pedofiili-tyypille on tunnusomaista luonteen kypsymättömyys ja huonot psykososiaaliset toverisuhteet. Pedofiilinen kiinnostus alkaa jo murrosiässä.

Regressoituneen tyyypin ensisijaisena kiinnostuksen kohteena ovat aikuiset. Seksuaalinen kiinnostus lapsia kohtaan on syntynyt vasta aikuisiässä. Tällaisen tyypin teot liittyvät usein elämäntilanteen aiheuttamiin paineisiin kuten huonoon toimeentuloon, työttömyyteen, ihmissuhdevaikeuksiin, kyvyttömyyteen puhua ja alkoholinkäyttöön. Yleensä ensimmäiset hyväksikäytöt eivät ole ennalta suunniteltuja.

Nykytiedon mukaan hyväksikäyttäjät eivät erotu selkeästi omaksi ryhmäkseen. He eivät erotu psyykkisten ongelmien määrän, koulutuksen, ammatin, tulojen tai useimpien persoonallisten ominaisuuksien suhteen merkittävästi ei - hyväksikäyttäjistä. Jotakin hyväksikäyttöön syyllistyneiden sosialisaatiossa on mennyt vikaan, sillä he eivät ole täysin kyenneet omaksumaan niitä rooleja, joita yhteiskunta aikuiselta odottaa. He saattavat olla sosiaalisissa suhteissaan hyvin hallitsevia, mutta heidän on vaikea hallita itseään ja heillä saattaa olla ongelmia seksuaalielämässä aikuisen kanssa.

Insestin epäily ja siihen puuttuminen

Kun insestiä epäillään tai se paljastuu, siihen liittyy suuri määrä salailua, kieltämistä ja torjuntaa sekä lähipiirissä että sen kanssa työskentelevissä tahoissa. Varsinkin työntekijöissä ilmiö aiheuttaa voimakkaita tunteita. Perheen tarvitsema apu on erilaista hyväksikäytön paljastumisvaiheessa, sitä seuraavassa kriisissä sekä myöhemmin kuntoutuksessa ja mahdollisessa lapsen sijoituksessa pois kotoa.

Perheiden reaktiot insestiin ja sen paljastumiseeen vaihtelevat. Toiset kiistävät teon, toiset ottvat siitä vastuun ja tuntevat katumusta. Jotkut saattavat vähätellä asiaa myöntämisestä huolimatta. Hyväksikäytön ympärille sanotaan muodostuvan eräänlaisen systeemin, jossa tapahtumat muokkaavat kaikkien mukanaolevien todellisuutta, reaktioita ja vuorovaikutusta. Hyväksikäyttöön liittyvät kokemukset ja tunteet ovat jokaisella perheenjäsenellä erilaiset.

Insestin hoito on hyvin pitkällistä ja riippuu perheestä, kuinka perheen kanssa työskennellään. Lastensuojeluviranomaiset puuttuvat asiaan ja keskustelevat aktiivisesti perheen kanssa. Tällöin voidaan aloittaa myös yksilöterapiat ja perheterapia. Hoidon kuluessa eri tahoilla työskentelevillä viranomaisilla on hyvä olla yhteisiä neuvotteluja ja verkostokokouksia. Perheen hoito ja toipuminen vaatii kaikkien osapuolten yhteistyötä

Lähteet

• Lastensuojelulaki. 2007. N:o 417-422.
• Haapasalo, J., Jaskari, H., Paavilainen, T., Pietari, T. & Aaltonen, T. (1998. Lapsen fyysisen kaltoinkohtelun riskitekijöitä. Sosiaalilääketieteellinen aikakausilehti 35, 3-14.
• Kaltoinkohteltu lapsi. 2007. Käsikirja kaltoinkohdellun lapsen kanssa työskenteleville. http://www.tampere.fi/tiedostot/5porX67Vn/kaltoinkohtelu_060607.pdf
• Stakes, tutkimuksia 46.
• Pitkänen, M. & Sopanen, R. 2007. Terveydenhoitajan huoli asiakkaista lastenneuvolassa ja työyhteisön tuki. Opinnäytetyö. Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia. https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/6742/stadia-1176966180-4.pdf?sequence=1
• Flinck, A. & Paavilainen, E. 2008. Hoitotyön suositus. Lasten kaltoinkohtelun tunnistaminen ja siihen puuttuminen.
• Paavilainen, E. (1998). Lasten kaltoinkohtelu perheessä: perheen toiminta ja yhteistyö perhettä hoitavan terveydenhoitajan kanssa. Tampereen yliopisto.
• Sariola, H. (1990). Lasten väkivalta ja seksuaalikokemukset. Helsinki: Lastensuojelun keskusliitto.
• Karila, T. 2007. Terveydenhoitaja lapsiin kohdistuvan perheväkivallan tunnistajana ja siihen puuttujana neuvolassa. Opinnäytetyö. Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia. https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/29755/stadia-1197465574-7.pdf?sequence=1
• Hoitotyön Tutkimussäätiö. 2008. Lasten kaltoinkohtelun tunnistaminen ja siihen puuttuminen. Hoitotyön suositus. http://www.hotus.fi/vaikuttavuuden_edistaminen/valmiit_hoitotyon_suositukset/
• Lastensuojelun keskusliiton julkaisuja 89.
• Sajama,S. 2008. Ota puheeksi. Tehy-lehti. 4/2008.
• Helminen, J. Uusi lastensuojelulaki. Luento. 3.4.2008 Savonia-ammattikorkeakoulu. Varkaus.
• Miten auttaa lasta. Lapsen fyysisen ja seksuaalisen pahoinpitelyn tutkimus ja hoito. (1993).
• Heikinheimo, A-L. (1999). Insestiperhe perheterapiassa: toivotonta muttei mahdotonta. Teoksessa Aaltonen, J., Arhovaara, S. & Rinne, R. (toim.), Perhe terapiassa – keskustelua vuosisadan vaihteessa.
• Antikainen, J. (1994). Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö. Ammatilliset haasteet ja työoreientaatiot.
• Hämäläinen, T. (1996). Insesti, synkkä salaisuus. Perheterapia, 1 (3), 7-14
• Otava.
• Peltoniemi, T. (1988) Yhteinen salaisuus – seksuaalisesti hyväksikäytetyt lapset kertovat. Helsinki: