Publisher

National Public Health Institute
Original page

attitudes, health behaviour, life style

Julkaistu 10.2.2006

Puhutaan elintavoista – terveellisyys ihanteena, kohtuus käytäntönä?

Ikihyvä-hankkeessa haastateltiin päijäthämäläisiä heidän terveyttä ja terveitä elintapoja koskevista käsityksistään. Haastatteluissa toistui yhteinen käsitys siitä, että yksilö on vastuussa omasta terveydestään. Äärimmilleen viritetyn terveyden tavoittelun sijasta kohtuus vastaa paremmin ihmisten kokemusmaailmaa ja on siksi realistinen tavoite myös terveyden edistämisessä.

Tyypin 2 diabeteksen ehkäisyintervention suunnitteluvaiheessa yli 50-vuotiaiden päijäthämäläisille tehtiin fokusryhmähaastatteluja, jotta saataisiin taustatietoja elintapainterventioiden toteuttamiseen. Neljässä ryhmässä oli yhteensä 21 osallistujaa. Haastattelukysymykset koskivat terveyttä, terveellisiä elintapoja, terveyden edistämistä sekä sairauksien ehkäisyä.

Ryhmähaastatteluissa nousi voimakkaasti esiin käsitys siitä, että yksilö on vastuussa omasta terveydestään. Lisäksi haastattelupuheessa toistuivat terveellisiin ja erityisesti epäterveellisiin elintapoihin liitetyt selitykset, joita puhujat peilasivat omaa vastuullisuutta koskeviin käsityksiinsä. Haastattelupuheesta löytyi viisi erilaista terveellisiin elintapoihin liittyvää puhumisen tapaa eli tulkintarepertuaaria. Aktiivisuusrepertuaarissa korostuu terveellisyys hyveenä ja itsestään selvänä positiivisena asiana, jota arvostetaan ja tavoitellaan. Tällöin itsekontrolli nousee ratkaisevaan asemaan, ja omalla toiminnalla nähdään olevan yhteys elintapoihin ja terveyteen.

Vahvan aktiivisuuspuheen rinnalla käytettiin kolmea sitä täydentävää tulkintarepertuaaria. Sairauden, ulkoisten esteiden ja luonteen heikkouden merkitystä erittelevät puhetavat jakavat aktiivisuuspuheen terveysarvon, mutta nostavat esiin tilanteita, joissa yksilön mahdollisuus terveyden tavoitteluun on heikentynyt. Tämä on myös keino oikeuttaa omaa toimintaa, kun aktiivisuuden ihannetila ei toteudu. Näiden lisäksi haastateltavat vetosivat mielihyvän merkitykseen hyvän elämän muodostumisessa. Tämä puhetapa ainoana aktiivisuuden vastarepertuaarina kyseenalaisti terveyden yksilön hyvinvoinnin ensisijaisena lähteenä ja nosti esiin myös muunlaisia arvoja.

Tiukkapipoisuus ja liiallinen nautiskelu tuomittiin

Pääsääntöisesti haastateltavat katsoivat, että vastuu terveellisistä elintavoista kuuluu yksilölle itselleen. Näin ollen haastattelutilanteissa käytiin lukuisia neuvotteluja hyväksyttävistä syistä olla noudattamatta aktiivisuuden ihannetta, eli syistä jotka oikeuttavat yksilön elämään epäterveellisesti. Esimerkiksi perustellessaan passiivisuuttaan sairaudella yksilön täytyi osoittaa toisille kysymyksessä olevan vakava tai ”todellinen sairaus” eikä mikä tahansa pieni vaiva: vain tällöin yksilöllä oli hyväksyttävä syy passiivisuudelleen. Haastateltavat siis käyttivät repertuaareja selittääkseen omaa toimintaansa, välttääkseen passiivisuuteen liitetyn kielteisen leiman sekä suojellakseen kasvojaan ryhmätilanteissa. Tämän lisäksi he toivat mielellään vastapainoksi esille tilanteita, joissa olivat käyttäytyneet terveysihanteen mukaisesti.

Haastateltavat suhtautuivat kielteisesti toisaalta liialliseen elintapojen kontrollointiin ja toisaalta tilanteisiin, joissa itsekontrolli puuttuu täysin. Niin tiukkapipoista suhtautumista terveellisten elintapojen noudattamiseen kuin myös liiallista nautiskelua esimerkiksi ruuan tai alkoholin suhteen pidettiin tuomittavana. Haastateltavat kuvasivat mielihyvän hakemistaan tarkoituksenmukaiseksi ja suhteellisen kontrolloiduksi toiminnaksi. Tasapainoilu erilaisten valintojen välillä sekä erilaisten tavoitteiden – kuten terveellisyyden ja mielihyvän – samanaikaisuus näyttää vastaavan ihmisten kokemuksia ja heidän tapaansa käsitellä ristiriitaisia valintoja.

Terveystietoa sovellettava yksilöllisesti

Tutkimuksen perusteella voi sanoa, että terveyden arvo on tällä hetkellä varsin vahva. Vahvasta terveysarvosta huolimatta ihmisten päivittäisiä valintoja ohjaavat muutkin voimat ja arvot, kuten pyrkimys mielihyvään ja nautintoon. Äärimmilleen viritetyn terveyden tavoittelun sijasta kohtuus vastaa paremmin ihmisten kokemusmaailmaa. Näin kohtuus on ehdottomuutta realistisempi tavoite terveyden edistämisessä. Käytännössä elintapojen muuttaminen on aina prosessi, johon kuuluu myös repsahduksia. Repsahduksia olisi hyödyllistä pitää oppimistilanteina ja niihin tulisi ammattilaistenkin suhtautua myötätuntoisesti. Kohtuullisuuden periaate pitää sisällään repsahduksen mahdollisuuden, mutta toisaalta tulisi myös miettiä, kuinka paljon ja kuinka usein repsahduksia voi sattua kohtuuden rajaa ylittämättä.

Terveystiedon soveltaminen arkielämään ei tapahdu suoraviivaisesti vaan soveltamiseen vaikuttavat tunteet, arjen kiireet, huolet ja ristiriidat. Yksiulotteisen terveystiedon tuputtaminen voi tuntua arkielämälle vieraalta, ja näin neuvonta tulkitaan helposti moralisoinniksi. Terveysneuvonta tulisikin suunnitella niin, että se mahdollistaa tiedon sopeuttamisen yksilön elämäntilanteeseen ja kokemuksiin. Yksilölliset ja erilaiset tavat toteuttaa terveellisiä elintapoja voivat olla se pohja, josta keskustelu esimerkiksi terveysneuvontavastaanotolla alkaa. Omaan elämään soveltuvien uusien tottumusten etsimisessä, kokeilussa ja arvioinnissa terveysneuvoja voi toimia keinojen ja mahdollisuuksien sekä tuen tarjoajana. Parhaassa tapauksessa autetaan yksilöä löytämään pysyvä elämäntapa, joka vastaa myös hänen omaa käsitystään hyvästä, harmonisesta ja tasapainoisesta elämästä.

Pia Pajari
tutkija
Piia Jallinoja
erikoistutkija
Pilvikki Absetz
erikoistutkija

Kansanterveyslaitos
etunimi.sukunimi@ktl.fi

Kirjallisuutta

Pajari P, Jallinoja P, Absetz P. Negotiation over self-control and activity: an analysis of balancing in the repertoires of Finnish healthy life-styles. Social Sciences and Medicine, painossa.