Publisher

National Public Health Institute
Original page

aged, health, social networks

Julkaistu 10.2.2006

Sosiaalisen osallistuminen ja koettu terveys ikääntyvässä Päijät-Hämeen väestössä

Vapaa-ajan sosiaalisella ja kulttuurisella osallistumisella on todettu olevan positiivisia vaikutuksia terveyteen. Tutkimustulokset ikääntyvässä Päijät-Hämeen väestössä tukevat havaintoa. Ikääntyvän väestön mahdollisuuksia erilaiseen sosiaaliseen osallistumiseen ja aktiviteetteihin tulisikin tukea varsin laajasti niiden positiivisten terveysvaikutusten vuoksi.

Itse arvioitu koettu terveys on laajasti käytetty ja hyväksi havaittu terveydentilan mittari. Yhteenveto lähes kolmestakymmenestä eri tutkimuksesta osoittaa, että koetulla terveydellä on useista riskitekijöistä (lääketieteelliset ja käyttäytymistekijät sekä psykososiaaliset riskitekijät) riippumatta itsenäinen, kuolleisuutta ennustava vaikutus (1).

Osallistuminen vapaa-ajalla erilaisiin sosiaalisiin tai muihin ajanvieteaktiviteetteihin voidaan ymmärtää varsin laajasti eikä yhtenäistä näkemystä näiden aktiviteettien mittaustavasta ole. Aktiivisen osallistumisen positiivisista terveysvaikutuksista on kuitenkin näyttöä. Esimerkiksi aktiivinen osallistuminen vapaaehtoisjärjestöjen toimintaan on yhteydessä hyvään koettuun terveyteen. Yhdysvalloissa tehty tutkimus, jossa laskettiin henkeä kohti kokonaisindeksi erilaisiin vapaaehtoisjärjestöihin kuulumisesta, osoitti keskinkertaisen tai huonon koetun terveyden olevan sitä yleisempää, mitä vähäisempää vapaaehtoisjärjestöihin kuuluminen oli. Tutkimuksessa huomioitiin useita eri taustatekijöitä, kuten sosiodemografiset tekijät, tulot ja terveyskäyttäytymisen riskitekijöitä (2).

Kanadassa tehdyssä tutkimuksessa osoitettiin, että sosiaalisen osallistumisen positiiviset vaikutukset on nähtävissä erityisesti myös ikääntyneillä, joilla erilaisiin järjestöihin ja yhdistyksiin kuulumisen sekä uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumisen havaittiin olevan yhteydessä hyvään koettuun terveyteen (3). Myös kulttuurin harrastamisella on todettu olevan positiivisia terveysvaikutuksia. Ruotsissa tehdyn pitkittäistutkimuksen mukaan aktiivinen kulttuurin harrastaminen on yhteydessä parempaan terveyteen ja vaikuttaa jopa pitkäikäisyyteen (4).

Aktiiviset päijäthämäläiset terveempiä

Päijät-Hämeen Ikihyvä-seurantatutkimus mahdollistaa sosiaalisen ja kulttuurisen osallistumisen sekä koetun terveyden välisen yhteyden tarkastelun. Ensimmäisenä aineistonkeräysvuotena 2002 tutkimukseen osallistui 2 815 henkilöä Päijät-Hämeen sairaanhoitopiiristä. Tutkittavat olivat syntyneet vuosina 1946–50, 1936–40 ja 1926–30. Heidän sosiaalista ja kulttuurista osallistumistaan mitattiin viidellä eri kysymyksellä, joista muodostettiin kokonaisindeksi. Kysymykset koskivat osallistumista erilaisiin vapaa-ajan toimintoihin ja harrastuksiin varsin laajasti määriteltynä. Tällaisia toimintoja olivat 1) kuorolaulu, taidemaalaus, soittaminen, 2) taidenäyttelyissä, elokuvissa, teatterissa, konserteissa käyminen, 3) hengellisiin tilaisuuksiin osallistuminen, 4) opiskelu ja itsensä kehittäminen sekä 5) vapaaehtoistoiminta. Vastausvaihtoehdot olivat joka päivä, joka viikko, joka kuukausi, muutamia kertoja vuodessa, harvemmin sekä ei koskaan. Näistä laskettiin sosiaalisen osallistumisen kokonaisindeksi, jonka mukaan vastanneet ryhmiteltiin joko aktiivisiksi tai passiivisiksi.

Tulokset vahvistavat aikaisempien tutkimusten havaintoja erilaisen sosiaalisen osallistumisen tärkeydestä terveydentilalle. Tulosten mukaan aktiivisesti osallistuvat kokevat terveytensä passiivisia paremmaksi. Tulos on tilastollisesti merkitsevä urbaanilla alueella sekä harvaan asutulla maaseudulla, vaikka useiden eri taustatekijöiden (sosiodemografiset, sosioekonomiset, elintavat) vaikutukset otettiin huomioon.

Terveyshyötyä selittävät monet tekijät

Erilaiset terveyteen yhteydessä olevat selitysmallit vaihtelevat psykologisista biologisiin. Sosiaalinen osallistuminen jäsenyytenä yhdistyksissä voi olla voimakas sosiaalisen integroitumisen lähde, joka voi myös suojata psykologiselta stressiltä. Vapaaehtoisjärjestöihin kuuluminen itsessään antaakin ainutlaatuisen keinon haitallisen stressin suojaksi (5). Myös kulttuurin harrastaminen tuottaa monenlaisia positiivisia elämyksiä, jotka ovat yhteydessä depressioon ja jännityksen vähentymiseen. Osallistumiseen liittyvä ryhmän sosiaalinen tuki saattaa mahdollistaa emotionaalisen sanavaraston laajentamisen, antaa uusia näkökulmia elämän tapahtumiin sekä negatiivisiin tunteisiin ja tekee helpommaksi hyödyntää henkilökohtaisia sosiaalisia voimavaroja. Esteettisen elämyksen kokeminen on myös tärkeää ja sen on todettu vaikuttavan mm. lääketieteellisesti mitattavissa olevaan verenpaineen laskuun (4).

Erimuotoisen sosiaalisen ja kulttuurisen osallistumisen sekä vapaa-ajan aktiviteettien lisääminen, tukeminen ja mahdollistaminen saattaa vaikuttaa suotuisasti ikääntyvän Päijät-Hämeen väestön terveyteen myös pitkällä aikavälillä.

Mahdollisuutta sosiaaliseen ja kulttuuriseen osallistumiseen sekä harrastamiseen on pidettävä tärkeänä osana ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia, jonka yksi tärkeä osa terveys on.

Taulukko 1. Aktiivisen ja passiivisen sosiaalisen osallistumisen yhteys hyvään koettuun terveyteen. Ristitulosuhteet (OR) ja niiden 95 %:n luottamusvälit Päijät-Hämeen eri asuinalueiden ikääntyneillä. Vakioitu ikäryhmä, sukupuoli, siviilisääty, peruskoulutus, lihavuus (BMI ≥ 30), päivittäistupakointi, sairastavuus ja rahojen riittävyys.

Olli Nummela
tutkija
Terveyden edistämisen tutkimusyksikkö
Kansanterveyslaitos
etunimi.sukunimi@ktl.fi

Kirjallisuutta

1. Idler EL, Benyamini Y. Self-rated health and mortality: a review of twenty-seven community studies. J Health Soc Behavior 1997;38:21–37.

2. Kawachi I, Kennedy BP, Glass R. Social capital and self-rated health: a contextual analysis. Am J Public Health 1999;89:1187–93.

3. Veenstra G. Social capital, SES and health: an individual-level analysis. Social Sci Med 2000;50;619–29.

4. Konlaan BB. Cultural experience and health: The coherence of health and leisure time activities. Umeå University, 2001.

5. Rietschlin J. Voluntary association membership and psychological distress. J Health Soc Behavior 1998;39:348–55.