Publisher

National Public Health Institute
Original page

abscess, arthritis, BCG Vaccine, injurious effects, tuberculosis

Julkaistu 26.5.2006

BCG-rokotteen haitat lisääntyneet valmisteen vaihtumisen myötä

Tuberkuloosia vastaan suunnattu BCG-rokote sisältää eläviä, naudan mykobakteerikannasta (Mycobacterium bovis) heikennettyjä Bacillus Calmette-Guérin -bakteereita. BCG-rokotteissa käytetty BCG-kanta kehitettiin Pariisissa vuosina 1908–21 ja levitettiin sen jälkeen kymmeniin laboratorioihin eri puolille maailmaa.

Eri laboratorioissa vuosikymmeniä kasvatetut BCG-kannat ehtivät kehittyä erilaisiksi ennen kuin WHO vuonna 1966 ensimmäisen kerran määritteli rokotteen laatuvaatimukset. Rokotevalmistuksessa käytetyt BCG-kannat voidaan jakaa 'vahvoihin' ja 'heikkoihin'. Eläinkokeissa vahvoista BCG-kannoista valmistetut rokotteet ovat estäneet tuberkuloosia tehokkaammin kuin heikoista kannoista valmistetut, mutta ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa tätä havaintoa ei ole voitu varmistaa. Vahvoista BCG-kannoista valmistettujen rokotteiden on useissa tutkimuksissa osoitettu aiheuttavan enemmän haittavaikutuksia kuin heikoista kannoista valmistettujen rokotteiden.

Suomi joutui vuonna 2002 siirtymään vuodesta 1978 käytössä olleesta heikon kannan rokotteesta vahvan kannan rokotteeseen. Valmistetta oli vaihdettava, koska heikosta Glaxo 1007 -kannasta valmistetun rokotteen valmistaja Evans Vaccines Ltd lopetti rokotteen valmistuksen. Suomessa otettiin tuolloin käyttöön ainoa Euroopassa saatavilla oleva BCG-rokote, Tanskan Statens Seruminstitutin (SSI) vahvasta Copenhagen 1331 -kannasta valmistama rokote. Valmisteen vaihdoksen jälkeen Kansanterveyslaitokselle ilmoitettujen BCG-rokotteen haittavaikutusten määrä on suunnilleen kymmenkertaistunut (kuva 1).

Kuva 1.
Kansanterveyslaitokselle ilmoitetut BCG-rokotteen haittavaikutukset vuosina 1997–2004.

Imusolmukepaiseiden lisääntyminen havaittiin ensin

BCG-rokotuskohtaan ilmestyy normaalisti 2–6 viikon kuluttua paukama ja edelleen haavauma, joka paranee tavallisesti kahden kuukauden kuluessa. Jäljelle jää arpi. Tämä ei ole haittavaikutus vaan normaali rokotusreaktio. Normaaliin rokotusreaktioon liittyy usein paikallisten imusolmukkeiden lievä turpoaminen.

Haittavaikutuksesta on kysymys, jos rokotuskohtaan tai rokotuskohdan lähellä sijaitsevaan imusolmukkeeseen kehittyy paise (eli absessi) tai imusolmuke turpoaa voimakkaasti. Nämä rokotuskohdan lähellä ilmenevät haittavaikutukset havaitaan yleensä 3–7 kuukauden kuluttua rokotuksesta. Erityisesti nivustaipeen imusolmukepaiseiden lisääntyminen havaittiin melko pian uuden valmisteen käyttöönoton jälkeen alkuvuodesta 2003. Myöhempi seuranta on vahvistanut ensimmäiset havainnot: imusolmukepaiseita ilmoitetaan SSI:n rokotteen antamisen jälkeen noin kymmenkertaisesti Evansin rokotteeseen verrattuna
(SSI:n rokote 1,5 ja Evansin rokote 0,15 / 1 000 rokotettua, taulukko 1).

Jos nivustaipeeseen kehittyy paise, saattaa se märkiä kuukausiakin. Vaiva on kiusallinen, mutta se ei useimmiten vaadi lisätutkimuksia eikä erityistä hoitoa. Sen ei myöskään ole todettu lisäävän BCG-rokotteen vakavampien haittavaikutusten riskiä. Siksi imusolmukepaiseiden lisääntymisen ei vuonna 2003 katsottu antavan aihetta rokotusohjelman muutoksiin.

Vakavammatkin haitat lisääntyneet selvästi

Jos oireinen BCG-tulehdus ilmenee kaukana rokotuskohdasta, lapselle aiheutuu siitä useimmiten pitempiaikaista haittaa. Tällaisia 'etäisinfektioita' ovat mm. luutulehdus, niveltulehdus, ihonalainen paise tai iholla ilmenevä BCG-infektio sekä yleistynyt BCG-infektio. Näitä on Suomessa todettu yhteensä 18 vuosina 2002–2004 SSI:n rokotteella rokotetulla lapsella (taulukko 2). Kaikki nämä lapset ovat saaneet BCG-infektioonsa tuberkuloosilääkityksen. Pieni osa BCG:n aiheuttamista nivel- ja luutulehduksista saattaa johtaa raajan pysyvään toimintahäiriöön. Suomessa viime vuosina todettujen etäisinfektioiden itämisaika on ollut keskimäärin 14 kuukautta (vaihteluväli 2–26 kk). Pitkän itämisajan vuoksi näiden vakavimpien haittojen huomattava lisääntyminen on tullut ilmeiseksi vasta viime kuukausina.

Tähän mennessä kahdella SSI:n BCG-rokotetta saaneella lapsella on todettu BCG-yleisinfektio tai sellaisen epäily. Toisella näistä lapsista on todettu mykobakteeri-infektioille altistava immuunipuutos, toisella sellaista on epäilty. Jälkimmäinen lapsi menehtyi todennäköisesti tuberkuloosi- ja muun lääkityksen aiheuttamaan maksavaurioon vain 4 kuukauden ikäisenä. Ruumiinavauksesta vastannut oikeuslääkäri arvioi lapsen peruskuolinsyyksi BCG-infektion.

Hyöty-haitta-vaaka kallistuu nyt eri suuntaan

Vuosina 2002–2004 SSI:n BCG-rokotteella rokotetuilla lapsilla luu- tai niveltulehduksia ilmaantui noin 6 vuodessa (10 / 100 000 rokotettua) ja kaikkiaan pitempiaikaiseen tai pysyvään haittaan johtaneita BCG-rokotteen haittavaikutuksia todettiin noin 8 vuodessa (14 / 100 000 rokotettua). Viimeisen 10 vuoden aikana Suomessa on todettu noin 5 alle 15-vuotiaan tuberkuloositapausta vuosittain. Keskimäärin yksi näistä viidestä on suomalaissyntyisten vanhempien lapsi. BCG-rokotuksin arvioidaan voitavan estää 50–80 % alle 15-vuotiaiden tuberkuloosista. Näin ollen yleisin BCG-rokotuksin estetään vuosittain 1–4 suomalaissyntyisten vanhempien lasten tuberkuloositapausta (2–7 / 100 000).

Suomalaissyntyisten vanhempien Suomessa syntyvien lasten riski sairastua tuberkuloosiin on äärimmäisen pieni. Heidän kohdallaan tuberkuloosin yleinen väheneminen Suomessa ja BCG-rokotteen haittavaikutusten lisääntyminen kallistaa nyt vaa'an eri suuntaan kuin tähän saakka. Keskivertosuomalaislapselle rokotteen haitat näyttävät nyt olevan hyötyjä suuremmat. Sen sijaan riskiryhmiin kuuluvien lasten vaara sairastua tuberkuloosiin on Suomessa yhä niin suuri, että heidän kohdallaan BCG-rokotteen hyöty arvioidaan edelleen haittaa suuremmaksi. Korkean tuberkuloosiriskin maissa syntyneiden vanhempien lapsilla voi olla valtaväestöön verrattuna 10–15-kertainen riski sairastua tuberkuloosiin vaikka lapset itse ovatkin syntyneet matalan tuberkuloosiriskin maassa.

Asiantuntijaryhmä kiirehtii BCG-rokotusten kohdentamista pelkästään riskiryhmiin

Suomen Kansallinen rokotusasiantuntijaryhmä suositteli lokakuussa 2005, että Suomi siirtyisi pelkästään riskiryhmien BCG-rokotuksiin vuoden 2008 alussa. Viime kuukausien aikana Kansanterveyslaitokselle ilmoitetut BCG-rokotteen vakavat haitat ovat kuitenkin muuttaneet tilannetta siinä määrin, että Kansallinen rokotusasiantuntijaryhmä on päätynyt suosittelemaan riskiryhmien rokotuksiin siirtymistä 1.9.2006 alkaen.

Terhi Kilpi
Marko Luhtala
Kansanterveyslaitos
Rokoteosasto
etunimi.sukunimi@ktl.fi