Publisher

National Public Health Institute
Original page

environmental health, environmental toxins, research , risk assessment, risk factors

Julkaistu 26.5.2006

EU-tutkimus

Ympäristöterveyden riskinarviointi

Ympäristöterveyden riskinarvioinnissa tarkastellaan niitä ympäristötekijöitä, jotka aiheuttavat vaaraa ihmisen terveydelle. Yleensä tarkastelun ulkopuolelle rajataan elintapatekijät kuten tupakka tai ravinto, mutta joskus ympäristömyrkyille altistuminen on sillä tavalla kytköksissä elintapoihin, ettei näitä asioita voi sivuuttaa, kuten myöhemmin kalasta todetaan.

Euroopan unionissa ympäristön terveysriskit ovat saaneet entistä enemmän huomiota. EU:n ympäristöterveyden toimintasuunnitelma "Environment and Health Action Plan 2004–2010" on korostanut ympäristöterveysriskien ymmärtämistä. Tavoitteena on lisätä tietoa terveyshaittoihin johtavista syyketjuista, täyttää tietoaukkoja Euroopassa ja kehittää riskiviestintää. Myös aikaisempina vuosina tapahtuneet ruokakatastrofit kun Britannian hullun lehmän tauti ja Belgian kanojen dioksiini- ja PCB-kontaminaatio ovat herkistäneet poliittista päätöksentekoa ympäristöterveysriskien torjumiseksi. Muun muassa elintarvikkeiden dioksiinipitoisuuksia säätelevä direktiivi saikin alkusysäyksensä tuosta kohua herättäneestä tapauksesta.

Toimintasuunnitelman mukaisesti EU:ssa on selvästi lisätty tämän alueen tutkimusrahoitusta. Tutkittavaa onkin runsaasti, koska ympäristöriskit ovat monimuotoinen alue: aiheet ovat monimutkaisia, päätöksenteko vaikeaa, ja asiat herättävät voimakkaita tunteita.

Monimutkaisiin ongelmiin ei löydy selviä syyllisiä

Nykyiset ympäristöterveyden ongelmat länsimaissa ovat muuttaneet muotoaan muutaman vuosikymmenen aikana. On saatu varsin hyvin hallintaan ongelmat, joilla on ollut selvä päästölähde, selvä haitta ja selvä syyllinen ja maksaja. Niinpä klassisten ympäristömyrkkyjen kuten lyijyn tai rikkidioksidin päästöt teollisuudesta ovat usein vähentyneet murto-osaan 70-luvun tasosta, vaikka tuotanto on yleensä lisääntynyt samaan aikaan. Sen sijaan useita hankalia ongelmia on jäänyt jäljelle. Nykyisille ongelmille onkin tyypillistä, että ne ovat luonteeltaan monimutkaisia ja hankalasti hahmotettavia, ylittävät hallinnolliset rajat, ne liittyvät usein jokapäiväisiin toimintoihin kuten liikenteeseen, eikä niissä ole osoitettavissa selkeää syyllistä.

Esimerkiksi kalassa on aina pieniä jäämiä ympäristömyrkkyjä, vaikka selvät vesistöjen saastuttajat on saatu kuriin. Jäämät ovatkin usein perua historiallisesta painolastista. Silloin kieltopolitiikka on jo myöhäistä, mutta puhdistaminenkin on äärimmäisen kallista tai mahdotonta. Myös hiilidioksidipäästöjen tehokas riskinhallinta on vaikeaa, vaikka ilmastonmuutoksen riskit tunnustetaan. Keinojen löytäminen on ongelmallista, koska päästöt tulevat niin monesta lähteestä, niin monenlaisen tarpeellisen toiminnan sivutuotteena ja niin monen hallinnonalan vastuualueelta. Tarvitaan paljon tutkimusta syy-seurausmekanismeista sekä päästövähennysten teknisistä, taloudellisista ja sosiaalisista vaikutuksista, ennen kuin todella tehokasta riskinhallintaa päästään toteuttamaan.

Hyödyt ja haitat tasapainoon

Riskinarvioinnilla on useita haasteita. Epävarmuuksien ymmärtäminen ja arvioiminen on tärkeää, jotta voidaan johdonmukaisesti tarttua erilaisiin ongelmiin. Vaarana kuitenkin on, että yritys vähentää epävarmuutta johtaa lisätutkimustarpeeseen ja päätösten viivästymiseen, ilmiöön "paralysis by analysis". Olisi myös tärkeää saada erilaiset sidosryhmät osallistumaan keskusteluun riskinhallinnasta, koska on opittu, että piittaamattomuus jo sinänsä lisää vastustusta ja tuhoaa herkästi mahdollisuudet edistää tehokkaita toimia. Mutta osallistavankin riskinhallintaprosessin pitäisi olla tehokas ja johtaa päätöksiin riskien vähentämiseksi.

Kolmanneksi olisi pystyttävä tasapainottamaan riskien kanssa niitä hyötyjä, jotka liittyvät ongelmalliseen tilanteeseen. Tästä ovat jälleen esimerkkinä kalan ympäristömyrkyt: niiden haitoista huolimatta kalan sydänhyödyt ovat monikymmenkertaiset haittoihin verrattuna kansanterveydellisesti tarkasteltuna. Mutta ei ole itsestään selvää, että juuri kansanterveys on oikea tapa arvioida riskejä ja hyötyjä. Joku saattaa nostaa keskeiseksi kysymykseksi jonkin herkän erityisryhmän, kuten lasten elohopea-altistuksen, ja tilanteen arviointi muuttuu heti paljon ongelmallisemmaksi. Tämänkaltaisten riskinarviointiin liittyvien ongelmien tutkiminen on keskeistä kahdessa uudessa EU-rahoitteisessa tutkimushankkeessa Beneris ja Intarese.

Jouni Tuomisto
erikoistutkija
Kansanterveyslaitos
Ympäristöterveyden osasto
etunimi.sukunimi@ktl.fi

Intarese • Koko nimi: Integrated assessment of health risks of environmental stressors in Europe • 12 miljoonan euron Integrated Project -hanke, jossa on mukana 33 partneria ympäri Euroopan. Imperial College Lontoosta koordinoi. Projekti alkoi 11/2005 ja kestää viisi vuotta. • Tavoitteena on kehittää menetelmiä ympäristöterveydelliseen riskinarviointiin. Projektissa on useita osia: menetelmäkehitys, tietojen keräysjärjestelmien kehitys, menetelmien soveltaminen monimutkaisissa tapaustutkimuksissa, riskinarviinnin työkalupakin kehittäminen, sekä tiedottaminen ja loppukäyttäjäyhteistyö. • KTL/YTOS on mukana huomattavalla roolilla. Osallistumme metodikehitysosion kaikkiin viiteen työpakettiin ja vedämme niistä kahta. Lisäksi olemme mukana liikennettä, juomavettä, asumisterveyttä ja kotitalouskemikaaleja koskevissa tapaustutkimuksissa. Beneris • Koko nimi: Benefit-risk assessment for food: an iterative value-of-information approach • 1,1 miljoonan euron Specific Targeted Research Project (STREP), jossa on mukana 8 partneria ympäri Euroopan. KTL/Ympäristöterveyden osasto (Jouni Tuomisto) koordinoi. Projekti alkoi 4/2006 ja kestää 3,5 vuotta. Projektilla on sisarprojekti Qalibra, jossa myös kehitetään ruuan hyöty-riskianallysia mutta erilaisista lähtökohdista; näiden projektien välillä tehdään tiivistä yhteistyötä. • Tavoitteena on kehittää menetelmiä ruuan hyöty-riskianalyysiin. Arvioinnissa on otettava huomioon niin ruuan omat ominaisuudet kuin siinä jääminä olevien ympäristömyrkkyjen vaikutukset. Työssä on menetelmänkehitystä; ravinnonkäyttötietojen, ravintoainepitoisuuksien ja haitta-ainepitoisuuksien tietojen keräämistä ja jäsentämistä tietokannoiksi; tapaustutkimuksia hyöty-riskianalyysistä kalan ja toisaalta vihannesten osalta; ja loppukäyttäjille suunnatun internet-pohjaisen työkalun kehittämistä. • KTL on mukana lähes kaikissa työpaketeissa. Suurimmat työt jakautuvat kolmeen kokonaisuuteen: riskinarviointimenetelmien kehittämiseen (johtaja Jouni Tuomisto, YTOS), haitta-aihepitoisuuksien määrittämiseen (johtaja Terttu Vartiainen, YTOS) ja ruoankäyttötietojen analysoimiseen (johtaja Tero Hirvonen, KTL, ravitsemusyksikkö).