Publisher

National Public Health Institute

Kalan käyttöön liittyy sekä hyötyjä että haittoja, kuten kaikkien muidenkin elintarvikkeiden käyttöön. Kalassa on ravitsemusasiantuntijoiden mukaan erinomaisia valkuaisaineita. Siinä on useita vitamiineja ja hivenaineita, suomalaisille erityisesti D-vitamiini on tärkeä. Erityisesti rasvaisessa kalassa kuten silakassa ja lohessa on myös edullisia n-3 rasvahappoja (omega-3-rasvahappoja), joiden sydän- ja verisuonitauteja ehkäisevistä vaikutuksista alkaa olla vakuuttavaa näyttöä.

Toisaalta kalassa on ympäristöstä tulevia myrkyllisiä aineita, erityisesti petokalassa kuten hauessa ja tonnikalassa on elohopeaa ja Itämeren silakassa ja lohessa on kestäviä orgaanisia ympäristömyrkkyjä kuten PCB-yhdisteitä ja dioksiineja. Tällöin kysymys on, kummat ovat tärkeämpiä terveytemme kannalta, hyödylliset ja terveyttä edistävät ravintoaineet ja hivenaineet, vai terveyttämme mahdollisesti vaarantavat ympäristömyrkyt.

Kalan terveellisyys ja turvallisuus on ollut esillä useassa mielessä vuoden aikana. Aivan vuoden 2004 alussa amerikkalainen työryhmä julkaisi arvovaltaisessa Science-lehdessä tutkimuksen, jossa oli analysoitu torjunta-aineita ja PCB-yhdisteitä viljellystä lohesta ja verrattu pitoisuuksia Tyynenmeren alueelta kalastettuun villiin loheen. Kirjoittajien mielestä muun muassa skotlantilainen ja norjalainen viljelty lohi oli niin saastunutta, että sitä pitäisi syödä enintään kerran 1–4 kuukaudessa. Tutkimuksessa ei sinänsä ollut uusia tuloksia, pitoisuudet tiedettiin suppeammista tutkimuksista aika hyvin ja yllättävintä olikin tutkijoiden varsin rajoittava kannanotto kalan käyttöön ympäristökemikaalien takia. Ei ollutkaan ihme, että lehden kirjepalstalle tulvi runsaasti vastineita seuraavan puolen vuoden aikana.

Suomessa WWF:n tekemä analyysi ympäristöministerin verinäytteistä löytyneistä kymmenistä kemikaaleista herätti jonkin verran huomiota. Nämä olivat osittain samoja, joita amerikkalainen työryhmä löysi kalasta, ja ahkerana kalan käyttäjänä tunnettu ympäristöministeri onkin nämä kemikaalinsa mitä todennäköisimmin saanut pääasiassa kalasta. Pitoisuudet edustivat varsin keskimääräisiä suomalaisen kalaa syövän miehen pitoisuuksia.

Kummassakin tapauksessa herää kysymys, ajetaanko niissä terveyden etua vai käytetäänkö terveysargumentteja hyväksi kalankasvatuksen vastustamiseen tai ympäristön suojeluun. Onko kyseessä piiloagendoja?

Terveyden kannalta asian tekee ongelmalliseksi se, että kalan terveydelle edulliset vaikutukset näyttävät joidenkin tutkimusten mukaan erittäin suurilta varsinkin sydänkuolemien osalta. Hyödyllisiä n-3-rasvahappoja on etenkin juuri rasvaisessa kalassa kuten lohikaloissa sekä sillissä ja silakassa. Samoihin kaloihin kertyy myös rasvaliukoisia ympäristökemikaaleja kuten dioksiineja, PCB-yhdisteitä ja kloorattuja torjunta-aineita. Aivan täyttä yksimielisyyttä ei ole saavutettu hyödyistäkään, mutta haitatkin ovat teoreettisesti laskettuja ja pääosin eläinkokeiden varassa. Siksi edellä mainitun amerikkalaistutkimuksen perusteella laskettu oma haitta–hyötyvertailumme viittasi siihen, että viljellyn lohen terveyshyödyt ovat noin satakertaiset verrattuna sen haittoihin. Tämä osoittaa, kuinka varovainen tutkijan tulee olla tehdessään yhteen ainoaan näkökohtaan perustuvia päätelmiä ravinnon turvallisuudesta tai vaarallisuudesta.

Kannattaako meidän siis taistella EU:n komission kanssa, joka uhkaa niin tiukoilla dioksiini- ja PCB-raja-arvoilla, että koko Itämeren kalastus vaarantuisi? Ilmeisesti kannattaa. Suomalaisille kala on tärkeä D-vitamiinin lähde. Sydäntautien ollessa edelleen johtava kuolinsyy, vähäinenkin edullinen kehitys sydäntautien vähenemisessä häivyttää pienet kemikaaliriskit olemattomiksi. Vaikka Itämeri onkin varsin saastunut, kemikaalien riskinarvioinnissa käytetään sellaisia turvallisuusmarginaaleja, etteivät teoreettiset riskit helposti muutu todellisiksi.

Jouluna on vielä erityinen syy kalan käyttöön. Raskaiden jouluruokien joukossa kala muodostaa virkistävän poikkeuksen ja sen osuuden soisi sielläkin pikemminkin lisääntyvän kuin vähenevän.

Jouko Tuomisto
KTL, ympäristöterveyden osasto

Kirjallisuus
Hites RA, Foran JA, Carpenter DO, Hamilton MC, Knuth BA, Schwager SJ. Global assessment of organic contaminants in farmed salmon. Science 2004:303:226-9.

Tuomisto JT, Tuomisto J, Tainio M, Niittynen M, Verkasalo P, Vartiainen T, Kiviranta H, Pekkanen J. Risk-benefit analysis of eating farmed salmon. Science 2004:305:476.