Publisher

National Public Health Institute

Ruokakunnan ateria-ajat vaihtelevat päivän luonteen mukaan. Keskivertopäivän ateriarytmiä on selvitetty esimerkiksi seuraavilla kysymyksillä: ”Ateriat samaan aikaan ja kaikki läsnä”, ”Ei vakituisia ateria-aikoja, vaan ajoitus sen mukaan että mahdollisimman moni paikalla” tai ”Kukin syö itselleen sopivaan aikaan”. Samaan aikaan toistuvat ateriat ovat muuttuneet eniten Suomen Gallupin (2005) haastattelun mukaan. Suomalaisista kolmannes raportoi noudattavansa tätä ateriarytmiä 1980-luvulla, mutta nykyisin vain alle viidesosa.

Analysoimme Finravinto 2002 -aineistossa (25-64-vuotiaat aikuiset viidellä alueella) aterioiden ajoittumista ja koostumuseroja. Ateriatiedot ja elintarvikkeiden käyttö oli kerätty haastattelemalla 2007 henkilöltä kahden edeltävän päivän syömiset. Elintarvikkeiden käyttöä analysoitiin ateriatyypeittäin, joka erotteli syömiskerrat joko pääateriaksi tai välipalaksi. Pääaterioiksi luokiteltiin aamupala, lounas ja päivällinen. Kaikki muut syömiskerrat luokiteltiin välipaloiksi. Välipaloihin lukeutuvat siten juomat, iltapalat, yöpalat ja erilaiset välipalat.

Suurin osa energiasta pääaterioista

Suomalaiset saivat edelleen vuonna 2002 suurimman osan energiasta pääaterioista (miehet 64 %, naiset 60 %) kuten aikaisemmissakin tutkimuksissa. Välipaloista miehet saivat 36 % ja naiset 40 % energiasta. Välipalat sisälsivät tyypillisesti kahvileipää, makeisia, alkoholijuomia ja naisilla myös hedelmiä. Välipaloilla nautittujen elintarvikkeiden energiatiheys (kJ/100 g) oli suurempi (miesten välipalat 532 kJ/100g, naisten 522 kJ/100g) kuin pääaterioilla nautittujen ruokien tai elintarvikkeiden energiatiheys (483 kJ/100g ja 436 kJ/100g).

Välipalavaltaisuus

Ateriarytmin epäsäännöllistymisen vuoksi haluttiin erikseen tutkia, miten ne henkilöt, joiden energia saadaan suurimmaksi osaksi välipaloista, eroavat muista aikuisista. Välipalavaltaisuus (= suurin osa energiasta saatiin välipaloista) oli tyypillisempää Etelä-Suomessa kuin Kuopion, Pohjois-Karjalan tai Oulun alueilla. Ruumiillista työtä tekevät miehet ja nuoret naiset söivät välipalavaltaisesti useammin kuin henkistä työtä tekevät miehet tai vanhemmat naiset.

Välipalojen varaan rakentuva ateriarytmi saattaa selittyä taloudellisilla tekijöillä, energiatarpeella tai ajankäytöllä. Välipalavaltainen ruokavalio sisälsi enemmän sokeria ja alkoholia kuin tavanomainen pääateriavaltainen ruokavalio ja myös vähemmän vitamiineja ja kivennäis- tai hivenaineita.

Ravitsemussuositusten mukainen ruokavalio on siten paremmin toteutettavissa pääaterioihin perustuvalla ateriarytmillä. Toisaalta säännöllinen ateriarytmi tarvitsee ehkä selkeämpää suositusta riittävistä tauoista aterioiden tai aterian ja välipalan välillä.