Ohita navigaatiot ja siirry sisältöön

tervesuomi.fi

Apunavigaatio

Apunavigaatio

(tidningsartikel)

Ruokavalion kovien rasvojen lähteitä entistä vaikeampi tunnistaa

  • Valsta, Liisa
Julkaistu 11.2.2004

Ruokavalion kovien rasvojen lähteitä entistävaikeampi tunnistaa

Suomalaisten ruokavalio tänään:

Ruokavalion kovien rasvojen lähteitä entistä vaikeampi tunnistaa

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksen mukaan rasvan osuus ruokavaliossa saisi olla noin 30 prosenttia, josta kovan rasvan osuudeksi suositellaan kolmannesta ja pehmeiden rasvojen osuudeksi kahta kolmannesta. Rasvan kulutuksen vähentäminen suositellulle tasolle ehkäisee lihavuutta, mutta takaa välttämättömien rasvahappojen ja rasvaliukoisten vitamiinien riittävän saannin. Suomalaisten ruokavaliota selvittänyt Finravinto 2002 -tutkimus osoitti, että ruokavalion rasvan laadun ja määrän aikaisempi myönteinen kehitys on pysähtynyt. Nykyään ruokavalion kovien rasvojen lähteitä on myös entistä vaikeampi tunnistaa.

Kesällä julkaistun Finravinto 2002 -tutkimuksen mukaan rasvan osuus miesten päivittäisestä energian saannista oli 34,9 prosenttia ja naisten 32,4 prosenttia. Osuus vastaa miehillä 87 gramman ja naisilla 59 gramman päivittäistä rasvamäärää. Tulos osoittaa, että Suomessa jo pitkään jatkunut rasvan kulutuksen hyvä kehitys on pysähtynyt. Samoin vuosikymmeniä jatkunut kolesterolitason lasku on taittunut ja väestö lihoaa. Miesten rasvan saanti oli samanlaista eri puolilla Suomea ja eri ikäryhmissä. Naisten rasvan saanti oli pienin Pohjois-Karjalan maakunnassa nuorimmilla (2534-vuotiaat) ja vanhimmilla naisilla (5564-vuotiaat).

Sekä miesten (14,9 %) että naisten (14,1 %) ruokavalio sisälsi kovia rasvoja yli suosituksen, joka on noin 10 prosenttia ruokavalion kokonaisenergiasta. Kovat rasvat, joiksi lasketaan tyydyttyneet rasvahapot ja transrasvahapot, kohottavat seerumin LDL-kolesterolipitoisuutta vaikuttaen sydämen terveyteen. Transrasvahappojen osuus on kuitenkin suomalaisessa ruokavaliossa pieni (0,5 en%), vain murto-osa tyydyttyneen rasvan saannista, koska teollisuus on viime vuosina siirtynyt uusiin vähemmän transrasvahappoja synnyttäviin prosesseihin. 

Piilorasvaa yhä enemmän

Tyydyttyneiden rasvojen lähteet ovat muuttuneet viimeisten vuosikymmenten aikana merkittävästi. Aiemmin tyydyttynyttä rasvaa saatiin erityisesti peruselintarvikkeista, maidosta ja voista sekä liharuoista. Nykyisin juustot ja liharuoat ovat suurimpia lähteitä erityyppisten ravintorasvojen rinnalla. Myös makeista ja suolaisista leivonnaisista saadaan yhteensä lähes yhtä paljon kovaa rasvaa kuin liharuoista. Maidon merkitys on vähentynyt, mutta suosiotaan ovat lisänneet muut maitovalmisteet (jogurtit, jäätelöt, maitopohjaiset jälkiruoat), joista saadaan yhtä paljon tyydyttynyttä rasvaa kuin maidosta. Tyydyttynyttä rasvaa saadaan nykyään entistä useammista elintarvikkeista piilorasvana. Erityisesti nuorille miehille maistuvat pizzat ja nuorten naisten herkuttelu suklaalla ja maitokahvihetket trendikahviloissa voivat yllättävästi lisätä tyydyttyneen rasvan määrää ruokavaliossa. Jos nämä herkut korvaavat muita kovan rasvan lähteitä aterioilla, rasvan laatu kokonaisruokavaliossa ei oleellisesti huonone, muttei kohenekaan.

Kun syödyt ruoat jaetaan raaka-aineikseen, juuston merkitys tyydyttyneen rasvan lähteenä korostuu entisestään. Nuoret aikuiset saivat leivän päällä ja elintarvikkeiden mukana syödyistä juustoista yli viidenneksen ruokavalion kaikesta kovasta rasvasta. Vanhemmissa ikäryhmissä voin ja voipohjaisten rasvojen osuus kovan rasvan lähteenä oli juuston osuutta suurempi. Yli 55-vuotiaat miehet saivat lähes neljänneksen kovasta rasvasta perinteisestä voista tai voi-kasviöljyseoksista, yli 55-vuotiaat naisetkin lähes viidenneksen. 

Kertatyydyttymättömien rasvahappojen saanti oli suosituksen mukaista ja monityydyttymättömien rasvahappojen saanti oli niukahkoa erityisesti naisilla. Välttämättömien rasvahappojen, linoli- ja linoleenihapon, saanti ylitti kuitenkin suosituksen sekä miehillä että naisilla. Sydämelle terveellisten n-3-sarjan rasvahappojen osuus oli noin yksi prosentti kokonaisenergiasta. Siitä noin 80 prosenttia saatiin erityisesti rypsiöljystä saatavana alfa-linoleenihappona. Pitkäketjuisten n-3-rasvahappojen saannin lisäämiseksi kalan käyttöä on edelleen mahdollista lisätä eri kalalajeja vaihdellen. Kala-ateriaa suositellaan ainakin kahdesti viikossa. 

Lähes puolet käyttää kevytlevitettä

FINRISKI 2002 -tutkimuksen mukaan jo lähes puolet tutkittavista ilmoitti käyttävänsä kevytlevitettä (rasvaa n. 35-60 %) leivän päällä. Oikeita "voileipiä" söi tutkimusalueesta riippuen 17-26 prosenttia tutkituista, kun vajaa 20 prosenttia ilmoitti syövänsä leivän ilman rasvaa. Kotona ruoanvalmistuksessa öljyä käyttäneitä oli 40 prosentista (Pohjois-Savo ja Lapin lääni) 60 prosenttiin (Helsinki ja Vantaa) tutkimusalueesta riippuen. Suomalaiset, erityisesti nuoret, hallitsevat jo hyvin näkyvän rasvan laadun. Leivän päällä käytettävä rasva ja ruoanvalmistusrasva muodostavat ruokavalion kokonaisrasvasta kuitenkin vain noin kolmanneksen. Suurin osa rasvoista saadaan elintarvikkeista piilorasvana, joka useimmiten on näkyviä rasvoja kovempaa.

Finravinto 2002 -tutkimus on osa Kansanterveyslaitoksella viiden vuoden välein toteutettavaa aikuisväestön FINRISKI-terveysseurantaa. Uusin Finravinto-aineisto kerättiin keväällä 2002 viidellä tutkimusalueella: Helsingissä ja Vantaalla, Turussa, Loimaalla, Pohjois-Savoss, Pohjois-Karjalassa ja Oulun läänissä. Tutkimuksessa selvitettiin väestön keskimääräinen ruoankäyttö ja ravintoaineiden saanti 2007 tutkittavalta kahden edellisen päivän ruoankäyttöhaastattelun avulla.

Liisa Valsta, Satu Männistö
KTL, Epidemiologian ja terveyden edistämisen osasto, ravitsemusyksikkö

Kirjallisuutta:
Laatikainen T, Tapanainen H, Alfthan G, Salminen I, Sundvall J, Leiviskä J, ym. FINRISKI 2002. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B7/2003. Hakapaino Oy: Helsinki 2003. (www.ktl.fi/julkaisut/bsarja) 

Männistö S, Ovaskainen M-L, Valsta L, toim. Finravinto 2002 -tutkimus. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B3/2003. Hakapaino Oy: Helsinki, 2003. (www.ktl.fi/ravitsemus) 
Finravinto 2002 -raporttia voi tilata KTL:n kirjastosta (eija.lahtinen@ktl.fi)

Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Suomalaiset ravitsemussuositukset. Komiteamietintö 1998:7. Helsinki: Edita, 1998. (www.ktl.fi/ravitsemus/ravitsemussuositukset.html)

Vartiainen E, Laatikainen T, Tapanainen H, Salomaa V, Jousilahti P, Sundvall J, ym. Suomalaisten sydän- ja verisuonitautien riskitekijät FINRISKI-tutkimuksessa 1982-2002. Suomen Lääkärilehti 2003; 58:4099-4106. 
 

© TerveSuomi.fi 2008About us