Publisher

National Public Health Institute

Sydänterveys

Sydänsairaudet yleisempiä kuin koskaan – riskitekijät painottuvat alempiin sosiaaliryhmiin

Vuonna 2004 sydän- ja verisuonitaudit olivat ylivoimaisesti tavallisin kuolemansyy maassamme. Niiden osuus kokonaiskuolleisuudesta oli miehillä 40 % ja naisilla 43 %. Väestön ikääntymisen lisäksi muutokset joissakin riskitekijöissä selittävät sydän- ja verisuonitautien yleistymistä. Riskitekijät painottuvat alempiin sosiaaliryhmiin.

Vuonna 2004 sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden osuus kokonaiskuolleisuudesta oli lähes kaksi kertaa suurempi kuin kaikkien syöpätautien yhteensä ja noin neljä kertaa suurempi kuin tapaturmien ja itsemurhien yhteensä. Sepelvaltimotauti yksinään selitti 26 % kokonaiskuolleisuudesta miehillä ja 24 % naisilla. Kovin moni näistä kuolemista on edelleen inhimillisesti katsoen selvästi ennenaikainen

Eräs sydänterveyteen ja hoidon tarpeeseen lähitulevaisuudessa oleellisesti vaikuttava seikka on väestön ikääntyminen. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan yli 65-vuotiaden osuus väestöstä kasvaa vuoteen 2020 mennessä nykyisestä noin 14 %:sta 21 %:iin miehillä ja noin 19 %:sta 25 %:iin naisilla. Tämä näkyy tietysti monien sairauksien ja niistä aiheutuvan hoidon tarpeen lisääntymisenä, mutta sydän- ja verisuonisairauksia potevien määrä väestössä tullee lisääntymään erityisen selvästi.

Tappavasta miesten taudista kohti naisten kroonista sairautta

Melko vähälle huomiolle on jäänyt se tutkimushavainto, että verrattaessa sepelvaltimotaudin prevalenssia eli vallitsevuutta vuonna 1980 suoritetussa Mini-Suomi tutkimuksessa ja vuosina 2000–2001 suoritetussa Terveys 2000-tutkimuksessa, todettiin prevalenssin lisääntyneen 18 %:lla. Eniten sepelvaltimotautia poteva väestöryhmä oli vuonna Mini-Suomi tutkimuksessa 45–64-vuotiaat miehet kun sen sijaan Terveys 2000-tutkimuksessa eniten sepelvaltimotautia todettiin 75 vuotta täyttäneillä naisilla. Prevalenssin kasvu ja pääasiallisen sairastajaryhmän muuttuminen johtuvat osittain väestön ikärakenteen muutoksesta, osittain sepelvaltimotaudin luonteen ja ennusteen muuttumisesta.

Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana sepelvaltimotautikuolleisuus on laskenut jonkin verran nopeammin kuin kohtausten ilmaantuvuus, mikä on johtanut prevalenssin kasvuun väestössä. Samaan suuntaan on vaikuttanut infarktin kohtaustappavuuden aleneminen. Näiden seikkojen yhteisvaikutuksen tuloksena aikaisemmin varsin tappavasta keski-ikäisten miesten taudista on tullut iäkkäiden naisten krooninen sairaus, jonka aiheuttama hoidon tarve on suuri.

Riskitekijät yleistyvät ja muuttuvat

FINRISKI 2002 väestötutkimus osoitti, että maassamme parikymmentä vuotta jatkunut sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden suotuisa kehitys on pysähtynyt ja osin kääntynyt huonompaan suuntaan. Tärkeimmistä riskitekijöistä ainoastaan verenpainetasojen ja verenpaineen hoitotilanteen positiivinen kehitys on jatkunut. Sen sijaan kolesterolitasojen lasku on pysähtynyt, miehet ovat selvästi lihoneet ja naisten tupakointi on yleistynyt. Erityisesti keski-ikäisten miesten lihominen muodostaa aikapommin, joka voi pysäyttää sepelvaltimotautitilanteen paranemisen. Vuonna 2002 vain selvästi alle kolmannes keski-ikäisistä miehistä oli normaalipainoisia (painoindeksi alle 25 kg/m2) ja hieman yli 20 % oli selvästi lihavia (painoindeksi 30 kg/m2 tai yli).

Osittain lihavuuden seurauksena diabetes on ollut selvästi yleistymässä väestössämme ja diabetekseen liittyy tunnetusti voimakkaasti lisääntynyt sydän- ja verisuonitautiriski. Kuvaavia tälle riskin lisääntymiselle ovat noin kaksi vuotta sitten ilmestyneet EuroAspire-tutkimuksen tulokset, jotka osoittivat, että noin puolella sepelvaltimotautipotilaista oli todettavissa diabetes ja sen lisäksi vielä noin neljäsosalla heikentynyt sokerinsieto. Tässä tutkimuksessa, jossa oli mukana myös suomalaisia potilaita, karkeasti ottaen vain yksi potilas neljästä oli sokerinsiedoltaan normaali. Sokerirasituskokeiden tekoa sepelvaltimotautipotilaille tulisikin selvästi lisätä sekä sairaaloissa että avohoidossa, jotta tämä aineenvaihduntapoikkeavuus saataisiin asiallisesti diagnosoitua. Diabeteksen preventiotutkimukset ovat osoittaneet, että sokeriaineenvaihdunnan poikkeavuuksille on paljon tehtävissä kun ongelmaan puututaan ajoissa. Tärkeimmät hoitokeinot ovat yksinkertaisesti ruokavalio, ylipainon vähentäminen ja liikunnan lisääminen.

Naisten tupakoinnin lisääntyminen on tapahtunut ennen kaikkea nuoremmissa ikäluokissa, joten kestää vielä jonkun aikaa, ennen kuin he saavuttavat iän, jossa sepelvaltimotautitapahtumat käyvät ajankohtaisiksi. On kuitenkin pelättävissä, että lähitulevaisuudessa tupakoinnin vaikutus alkaa näkyä naisten lisääntyneenä sepelvaltimotautisairastuvuutena ja -kuolleisuutena. Terveyskasvatus ja tiukentuva tupakkalainsäädäntö voivat tietysti vielä korjata tätä kehitystä.

Tupakointi tärkein syy alempiin sosiaaliryhmien suurempaan kuolleisuuteen

Pääosa edellä selvitetystä negatiivisesta riskitekijäkehityksestä on tapahtunut alemmissa sosiaaliryhmissä. Paremmassa sosiaalisessa asemassa olevat ja pitemmälle koulutetut henkilöt ovat onnistuneet pitämään riskitekijänsä paremmin kurissa. Sosiaaliryhmien väliset erot sepelvaltimotautisairastuvuudessa ja -kuolleisuudessa ovatkin olleet meillä suuria, mikä ainakin osittain johtuu juuri riskitekijöissä ja elämäntavoissa vallitsevista eroista. Kansanterveyslaitoksen tutkimukset ovat osoittaneet, että selvin yksittäinen sosiaaliryhmien välisiä sepelvaltimotautikuolleisuuseroja selittävä muutettavissa oleva riskitekijä on tupakointi. Jos alempiin sosiaaliryhmiin kuuluvien miesten tupakointia onnistuttaisiin vähentämään, merkitsisi se jo yksinään sosioekonomisten terveyserojen oleellista supistumista.

Myönteisestä kehityksestä huolimatta sydän- ja verisuonitaudit ovat edelleen Suomen keskeisin kansanterveysongelma. Sen parantamisessa riittää runsaasti haasteita lähivuosille. Ensi vuoden alussa toteutettava FINRISKI 2007 väestötutkimus näyttää, onko 2000-luvun alun huolestuttava riskitekijäkehitys jatkunut, vai onko palattu paranevalle uralle. Tärkeää olisi, että kutsutut osallistuvat, koska vain riittävällä osallistumisprosentilla voidaan saada luotettavaa tietoa niin sydän- ja verisuonitautien riskitekijäkehityksestä kuin muistakin kansanterveyden kannalta keskeisistä ongelmista. Tärkeää on myös, että samalla monitoroidaan pätevin menetelmin sepelvaltimotautisairastuvuutta ja -kuolleisuutta, koska vain siten voidaan päätellä, missä määrin riskitekijämuutokset heijastuvat varsinaisiin tautitapahtumiin.

Veikko Salomaa
tutkimusprofessori KTL
Terveyden edistämisen ja kroonisten tautien ehkäisyn osasto
etunimi.sukunimi@ktl.fi