Publisher

National Public Health Institute
Original page

accidental falls, aged, aged, 80 and over, equilibrium, hip, medicines, men, prevention of accidents, prophylaxis, risk factors, women

Julkaistu 27.11.2006

Ikääntyvien kaatumistapaturmat

Ikääntyneiden kaatumisia ja murtumia voidaan ehkäistä monin eri tavoin

Ikäihmisten kaatumiset ja niistä aiheutuvat erilaiset vammat kuten luunmurtumat, kallovammat, nivelten nyrjähdykset, lihasten ja muiden pehmytosien venähdykset ja ruhjevammat sekä kaatumiskuolemat ovat nykyään valtava kansanterveydellinen ja -taloudellinen ongelma niin Suomessa kuin muissa maissa ja tilanne tulee todennäköisesti vain pahenemaan väestöjen yhä edelleen vanhetessa (1,2,3).

Pelkkä väestön vanheneminen ei kuitenkaan selitä kaikkien vammatyyppien lisääntymistä, vaan tietyissä kaatumisvammoissa myös niiden ikävakioitu esiintyvyys on lisääntynyt viimeisen 30 vuoden aikana (2,3). Syyt jälkimmäiseen eivät ole selvät, mutta epäillään, että ikäihmiset kaatuisivat nykyään useammin ja vakavammin kuin ennen. Luunmurtumissa, joita ikäihmisten sairaalahoitoa vaativista kaatumisvammoista on noin 70 %, on lisäksi mahdollista, että luuston kunto olisi huonontunut vuosien saatossa. Tästä ei kuitenkaan ole pitävää tieteellistä näyttöä.

Niin naisilla kuin miehillä kaatumiset lisääntyvät iän myötä ollen eläkeiässä jo varsin yleisiä. Länsimaissa joka kolmas yli 65-vuotias kotona asuva ikäihminen kaatuu kerran vuodessa ja laitoksissa asuvista jo yli puolet (4,5). Iäkkäistä kaatujista noin puolet kaatuu toistuvasti, ja naiset kaatuvat noin kaksi kertaa useammin kuin miehet (4,6).

Kaikki iäkkäiden kaatumiset eivät aiheuta vammoja, mutta noin 5 % kaatumisista johtaa luunmurtumaan ja sen lisäksi 5–10 % kaatumisista aiheuttaa muita vakavia vammoja, kuten päävammoja, haavoja, ruhjeita ja nivelten nyrjähdyksiä (3). Kaatumiset aiheuttavat valtaosan ikäihmisten tapaturmaisista sairaalahoidoista ja kuolemista. Kaatumistapaturmiin kuolee Suomessa vuosittain yli tuhat 50-vuotiasta tai sitä vanhempaa henkilöä (2).

Yksittäiset toimenpiteet kaatumisten ehkäisyssä

Ikäihmisten kaatumisia ja kaatumisvammoja tulisi tehokkaasti ehkäistä. Se on kuitenkin varsin vaikeata, sillä kaatumisen taustalla on usein monia riski- ja syytekijöitä – niin ihmisestä itsestään kuin ympäristöstä johtuvia.

Tällä hetkellä paras näyttö ikäihmisten kaatumisten ehkäisystä yksittäisen toimenpiteen avulla löytyy voima- ja tasapainoharjoittelusta. Harjoittelun avulla kaatumiset ja vammaan johtavat kaatumiset näyttävät vähenevän 15–50 % (5,7,8). Harjoittelu voidaan toteuttaa myös kustannusvaikuttavasti (9). Liikuntaharjoittelun murtumien ehkäisevä vaikutus ei ole varmasti osoitettu, mutta kahdessa tuoreessa tutkimuksessa harjoitteluryhmässä sattui murtumia yli 60 % vähemmän kuin verrokkiryhmässä (10,11).

Kaikki keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet lisäävät ikäihmisten kaatumisriskiä merkittävästi. Uusiseelantilaiset tutkijat saivatkin näiden lääkkeiden systemaattisella vähentämisellä kaatumisriskin pienenemään 66 % (12). Tulos on tärkeä, mutta asia vaatii lisätutkimuksia.

Uusissa meta-analyyseissä on todettu D-vitamiinin (700–800 IU päivässä) ja kalsiumin lisäyksen vähentävän ikäihmisten kaatumisia ja murtumia yli 20 % (13,14). Näitä havaintoja ei kuitenkaan pystytty toistamaan kahdessa uunituoreessa laajassa brittitutkimuksessa (15,16), joten D-vitamiinin ja kalkin rooli kaatumisasioissa on edelleen epäselvä.

Kotona asuvien ikäihmisten kaatumisia voidaan vähentää noin kolmannes tarkastamalla kodin vaarapaikat järjestelmällisesti ja tekemällä tarvittavat muutostyöt (5). Toiminta näyttää olevan vaikuttavaa jo aiemmin kaatuneiden riskiyksilöiden kohdalla, muttei muilla.

Huono näkö altistaa tunnetusti kaatumisille. Tuore satunnaistettu tutkimus osoitti, että nopeuttamalla kaihileikkausta jonottavien leikkaamista voitiin kaatumisriskiä pienentää 34 % (17). Myös murtumat vähenivät. Lisätutkimukset ovat tarpeen, mutta tulos antaa ajattelemisen aihetta kaihijonoista päättäville.

Viime talvena paljon puhuttanut aihe oli ikäihmisten kenkien nastoitukset ja liukuesteet: mikä on hyödyllistä ja mikä ei ja kuka maksaa? Tutkittua tietoa aiheesta on ollut erittäin vähän, mutta kesäkuussa 2005 julkaistiin amerikkalainen tutkimus, jossa voitiin osoittaa talvijalkineisiin koko pohjan matkalle asetettavien liukuesteiden vähentävän iäkkäiden ulkona tapahtuvia liukastumisia ja kaatumisia noin 50 % (18). Samanlainen tutkimus tarvitaan Suomesta ja siinä olisi varsin kiintoisaa verrata esimerkiksi pelkästään kantapään alle laitettavia liukuesteitä koko pohjan esteisiin.

Useat samanaikaiset toimenpiteet

Tekemällä useita kaatumisten ja vammojen ehkäisytoimia samanaikaisesti (nk. multippeli-interventiot), voidaan ikäihmisten kaatumisia vähentää 20–45 % (4,5,8). Kaatumisvammojen ja murtumien ehkäisystä näyttö on huomattavasti epävarmempaa eikä näiden laajojen kaatumisten ehkäisyohjelmien kustannusvaikuttavuudesta ole selvää kuvaa. On mahdollista, että ne tulevat varsin kalliiksi niin yksilölle kuin yhteiskunnalle.

Lonkkasuojainten teho murtumien ehkäisyssä

Iäkkäiden lonkkamurtumista valtaosassa henkilö kaatuu sivusuuntaan suoraan lonkkansa päälle (19). Validit biomekaaniset testit läpäisseiden kilpimäisten lonkkasuojainten (kuva) onkin osoitettu vähentävän suuressa murtumariskissä olevien ikäihmisten lonkkamurtumariskiä merkittävästi (20). Myös suojainten kustannusvaikuttavuus on hyvin dokumentoitu (21).

Tukevan kilven omaavat lonkkasuojaimet näyttävät siis olevan oiva apu kaatuilevalle ikäihmiselle. Lonkkasuojainten suurin ongelma on niiden käyttömyöntyvyydessä eli miten saada vakuutettua entistä suurempi kaatuilevien iäkkäiden joukko käyttämään suojainta säännöllisesti. Tässä asiassa iäkkäiden omaisilla ja hoitajilla on tärkeä rooli.


Kuva 1. Ikäihmisten lonkkamurtumien ehkäisyyn tarkoitettu KPH-lonkkasuojain (Respecta Oy, Helsinki).

Pekka Kannus, professori, ylilääkäri
Tampereen yliopisto, lääketieteen laitos,
TAYS, kirurgian klinikka ja
Tapaturma- ja osteoporoosiyksikkö,
UKK-instituutti
pekka.kannus@uta.fi


Kirjallisuutta
1. Woolf AD, Åkesson K. Preventing fractures in elderly people. BMJ 2003;327:89–95.
2. Kannus P, Parkkari J, Niemi S, Palvanen M. Fall-induced deaths among elderly people. Am J Public Health 2005a;95:422–4.
3. Kannus P, Sievänen H, Palvanen M, Järvinen T, Parkkari J: Invited review:
Prevention of falls and consequent injuries in elderly people. Lancet 2005b, painossa.
4. Tinetti M, Baker DI, McAvay G, ym. A multifactorial intervention to reduce the risk of falling among elderly people living in the community. N Engl J Med 1994;331:821–7.
5. Gillespie LD, Gillespie WJ, Robertson MC, ym. Interventions for preventing falls in elderly people. The Cochrane Database of Systematic Reviews 2003, Issue 4.
6. Skelton D, Todd C. What are the main risk factors for falls amongst older people and what are the most effective interventions to prevent these falls? How should interventions to prevent falls be implemented? WHO Europe, Health Evidence Network, Evidence for Decision Makers, March 2004:1–28.
7. Carter N, Kannus P, Khan KM. Exercise in the prevention of falls in older people: A systematic literature review examining the rationale and the evidence. Sports Med 2001;31:427–38.
8. Chang JT, Morton SC, Rubenstein LZ ym. Interventions for the prevention of falls in older adults: systematic review and meta-analysis of randomised clinical trials. BMJ 2004;328:680–3.
9. Robertson MC, Devlin N, Gardner MM, Campbell AJ. Effectiveness and economic evaluation of a nurse delivered home exercise programme to prevent falls. 1: Randomised controlled trial. BMJ 2001;322:697–701.
10. Sinaki M, Itoi E, Wahner HW ym. Stronger back muscles reduce the incidence of vertebral fractures: a prospective 10 year follow-up of postmenopausal women. Bone 2002;30:836–41.
11. Korpelainen R, Keinänen-Kiukaanniemi S, Heikkinen J, Väänänen K, Korpelainen J. Effect of impact exercise on bone mineral density in elderly women with low BMD: a population-based randomized controlled 30-month intervention. Osteoporosis Int, Online First, May 12, 2005.
12. Campbell AJ, Robertson MC, Gardner MM ym. Psychotropic medicine withdrawal and a home-based exercise program to prevent falls: a randomized controlled trial. J Am Geriatr Soc 1999;47:850–3.
13. Bischoff-Ferrari HA, Dawson-Hughes B, Willett WC ym. Effect of vitamin D on falls: a meta-analysis. JAMA 2004;291:1999–2006.
14. Bischoff-Ferrari HA, Willett WC, Wong JB ym. Fracture prevention with vitamin D supplementation: a meta-analysis of randomized controlled trials. JAMA 2005;293:2257–64
15. Porthouse J, Cockayne S, King C ym. Randomised controlled trial of supplementation with calcium and cholecalciferol (vitamin D3) for prevention of fractures in primary care. BMJ 2005;330:1003–6.
16. The RECORD Trial Group. Oral vitamin D3 and calcium for secondary prevention of low-trauma fractures in elderly people (Randomised Evaluation of Calcium Or vitamin D, RECORD: a randomised placebo-controlled trial. Lancet 2005;365:1621–8.
17. Harwood RH, Foss AJ, Osborn F ym. Falls and health status in elderly women following first eye cataract surgery: a randomised controlled trial. Br J Ophthalmol 2005;89:53–9.
18. McKiernan FE. A simple gait-stabilizing device reduces outdoor falls and nonserious injurious falls in fall-prone older people during the winter. J Am Geriatr Soc 2005;53:943–7.
19. Parkkari J, Kannus P, Palvanen M ym. A majority of hip fractures occur as a result of a fall and
impact on the greater trochanter of the femur: a prospective controlled hip fracture study
with 206 consecutive patients. Calcif Tissue Int 1999;65:183–7.
20. Kannus P, Parkkari J, Niemi S ym. Prevention of hip fracture in elderly people with use
of a hip protector. N Engl J Med 2000;343:1506–13.
21. Honkanen LA, Schackman BR, Mushlin AI, Lachs MS. A cost-benefit analysis of external hip protectors in the nursing home setting. J Am Geriatr Soc 2005;53:190–7.