Publisher

National Public Health Institute
Original page

guidance centres, premature infants, public health service

Julkaistu 4.1.2007

Niilo Hallman

Kun Niilo Hallman jäi 1983 eläkkeelle toimittuaan Helsingin yliopiston lastentautiopin professorina 27 vuotta, Lastenklinikan käytävillä huhuttiin, että vahvin ehdokas seuraajaksi oli silloin 95-vuotias ja hyväkuntoinen Arvo Ylppö, pediatrian oppituolin edellinen haltija. Jos virka tulisi nyt avoimeksi, voisi samanlainen huhumylly pyörähtää käyntiin. Niin hyvässä kunnossa Niilo Hallman on sekä psyykkisesti että fyysisesti. Useilla nuoristakin on täysi työ pysytellä 90-vuotiaan Hallmanin rinnalla hänen jokapäiväisellä, usean kilometrin mittaisella sauvakävelylenkillään Töölön puistoissa ja rannoilla.

Niilo Hallman on nähnyt lasten terveydenhuollon ja sairaanhoidon muutoksen runsaan kuudenkymmenen vuoden aikana, ja on ollut mukana vahvasti vaikuttamassa kehityksen suuntaan sekä Suomessa että maailmalla.
- Suurimmat edistysaskelet lasten sairaanhoidossa urani aikana ovat olleet antibiootit ja keskosten happihoito. Antibiootit mullistivat vakavien bakteeri-infektioiden hoidon tyystin: aiemmin suurta kuolleisuutta aiheuttaneet märkäiset aivokalvontulehdukset ja keuhkokuumeet saatiin uusien ihmelääkkeiden, penisilliinin ja streptomysiinin avulla hoidetuiksi.
- Samoin keskosten suuri kuolleisuus väheni dramaattisesti, kun heille opittiin antamaan lisähappea ensi päivien aikana kunnes keuhkojen kypsyminen oli edennyt riittävästi. Olimme onnekkaita Suomessa, kun emme kokeneet vähentyneeseen kuolleisuuteen muissa maissa liittynyttä silmävaurioepidemiaa. Selitys löytyi varsin pian: köyhään Suomeen ensi vaiheessa ostetut keskoskaapit eivät olleet niin tiiviitä kuin kalliit, sen ajan huippumallit. Siksi meillä ei hoidon yhteydessä saavutettu niin korkeita happipitoisuuksia, että ne olisivat johtaneet vastasyntyneen silmän verkkokalvon vaurioitumiseen.
- Vielä 1970-luvun alussa oli yleinen käsitys, että alle 1000 grammaa painavia keskosia ei pystytä pelastamaan; nyt pienimmät eloon jääneet eivät ole painaneet edes 400 grammaa. Tämän ohella tärkeätä on ollut se, että kuolevuuden lisäksi myös keskosuuden aiheuttamaa vammautumista on pystytty vähentämään.

Muita lasten sairaanhoidon suuria edistysaskelia, jotka Hallman listaa, ovat seerumin elektrolyyttimääritysten tulo rutiinikäytäntöön ja sen mahdollistama tarkka suonensisäinen nestehoito sekä endokrinologian parempi ymmärtäminen ja erityisesti diabeteksen kokonaisvaltaisen hoidon kehittyminen.
- Oman sairaalalääkäriurani aikana näin myös valtavan kehityksen suomalaisen tautiperinnön vaikeiden tautien kohdalla. Alkuun suomalaiset tutkijat löysivät aiemmin tuntemattomia perinnöllisiä tauteja, sitten opittiin ymmärtämään näiden tautien aineenvaihdunnallisia häiriöitä ja viime vuosina on saatu selvitetyksi niihin liittyvät perimän poikkeamat. Useisiin näistä on pystytty kehittämään varhaisdiagnostiikkaa ja seulontamenetelmiä, sanoo Hallman.
- Nykyaikaiseen genomilääketieteeseen liittyy lähes rajattomia mahdollisuuksia, mutta väärin käytettynä myös vaaroja ja huolenaiheita. Meidän on syytä katsoa tarkasti, että yksilön suoja ja lapsen etu voidaan taata uusiakin menetelmiä sovellettaessa.

Myös lasten terveydenhuoltojärjestelmä on muuttunut sodan jälkeisistä ajoista lähtien. Neuvola- ja kouluterveydenhuolto rakennettiin koko maata kattavaksi sotien jälkeisinä vuosikymmeninä. Kun Niilo Hallman aloitti Lastenlääkäriyhdistyksen sihteerinä, Suomessa oli 25 pediatria. Vain kaksi heistä oli Helsingin ulkopuolella, toinen Turussa ja toinen Tampereella. Nyt lastenlääkäreitä on yli 800, ja pediatria on muiden suurten lääketieteen kliinisten alojen tavoin pirstoutunut lukuisiin suppeisiin erikoisaloihin.
- Vanha järjestelmä, jossa lastenlääkäri oli lapsen kehityksen ja terveyden yleisosaaja, oli omalla tavallaan turvallisempi. On luonnollista, että esimerkiksi elinsiirtoihin tai vaikeiden synnynnäisten sydänvikojen hoitoon tarvitaan erityisosaajia, mutta suuri osa lasten terveysongelmista olisi hoidettavissa lähempänä perhettä, yleispediatrien taidoilla.

Niilo Hallmanin elinaikana yhteiskunta on muuttunut, ja perheet ovat joutuneet sopeutumaan uusiin painotuksiin ja arvoihin lasten kasvatuksessa. Kuitenkin lasten tarpeet ovat pysyneet samoina: lapset tarvitsevat aikuisen läsnäoloa ja turvallista auktoriteettia.
- Tarvitaan hyvä aikuisen malli ja aikaa lapselle, sanoo Niilo Hallman. Toivoisin myös, että vanhemmat ymmärtäisivät nostaa kotikasvatuksen takaisin arvoonsa. Tälläkin voitaisiin luoda turvallisuutta lapsen elämään.
Erityisen merkittävänä yhteiskunnan muutoksena Hallman pitää lähiyhteisöjen häviämistä ja perheiden saaman tuen vähenemistä. Aiemmin tuoreet vanhemmat oppivat omilta vanhemmiltaan lasten hoitamisen perusteet. Sukulaiset ja apu olivat yleensä helposti saatavilla.
- Tuntuu siltä, että vanhemmat ovat tulleet tavallisten arkiasioiden suhteen epävarmemmiksi ja avuttomammiksi. Nyt monet yksinkertaisetkin asiat on opiskeltava kirjoista tai asiantuntijoilta.

Lasten terveyttä ja sairautta koskevissa kysymyksissä neuvoloiden rooli on tämän vuoksi entisestään korostunut.
- Kysymykset eivät ole monimutkaisia eikä niihin vastaaminen edellytä kapean alan ammattilaisen tietoja. Vanhemmat tarvitsevat neuvolaan tutun lääkärin tai terveydenhoitajan, jonka kanssa voi keskustella imetyksestä, rokotuksista, lapsen ruokinnasta tai kasvuun ja kehitykseen liittyvistä huolista.
- Lapsen normaalin kasvun ja kehityksen tunteminen kuuluu jokaisen neuvolalääkärin ja terveydenhoitajan perusosaamiseen. Tämä tieto on sitten välitettävä sellaisessa muodossa tuoreille vanhemmille, että he voivat luottaa itseensä omassa kasvatustehtävässään. Normaalin kasvun tunteminen on perusedellytys myös sille, että neuvolassa pystytään tunnistamaan poikkeamat kehityksessä ja sairauksien varhaisvaiheet.

Normaalin kehityksen perustiedot kerättiin 1950- ja 1960-luvuilla ’Terve lapsi’ -tutkimuksessa. Sen seurantatietojen pohjalta luotiin ensimmäiset kasvukäyrät ja tieto suomalaisen lapsen kehityksen virstanpylväistä. Myöhemmin tätä seurasivat muut samanlaiset, mutta intensiivisemmät seurannat, kuten Oulun yliopiston tutkijoiden Pohjois-Suomen kohorttitutkimus.

Päätös neuvoloiden työn vahvistamisesta on erittäin tervetullut, sanoo Niilo Hallman. Kansanterveyslaitoksen rooli on ennen muuta lapsen terveen kehityksen edistämiseksi tarvittavan tiedon tuottaminen ja sen jakaminen neuvoloiden työntekijöille. Laitoksen näkökulma on suomalaisten lasten terveystilanteen tunteminen sekä tämän tiedon perusteella tehtyjen suositusten välittäminen neuvoloihin ja terveyskeskuksiin.

Niilo Hallman on nähnyt suomalaisen neuvolajärjestelmän kehittymisen sota-ajasta lähtien. Malli oli niin menestyksekäs, että sitä vietiin Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja UNICEFin tukemana kehitysmaihin. Hallman oli aloitteentekijänä ja moottorina Nigeriaan, Ugandaan ja Malawiin perustetuissa opetusterveyskeskuksissa.
- Aivan samoin kuin Suomessa aikoinaan, myös afrikkalaiset vanhemmat tarvitsivat perustietoa lapsen kehityksestä ja oikeasta ravinnosta. Mallineuvoloissa voitiin myös antaa rokotteet, jotka monesti muuten olisivat jääneet saamatta.

Erityisen läheinen maa Hallmanille on Turkki. Suomen ja Turkin lastenlääkäriryhmät ovat vierailleet toistensa luona 30 vuoden aikana säännöllisesti. Tämäkin haastattelu jouduttiin siirtämään, kun Niilo Hallman oli Ankarassa lasten terveyttä tutkivan keskuksen hallituksen kokouksessa alun perin suunniteltuna viikkona.

Matkustaminen on kuitenkin nykyisin selvästi harventunut aiempaan verrattuna. Niilo Hallmanin päiväohjelmasta suuren osan on viimeisten seitsemän vuoden aikana muodostanut vuodepotilaana olevan Helena-puolison hoitajana oleminen.
- 65 vuoden avioliiton jälkeen tunnemme toisemme hyvin, ja tiedän mitä Helena tarvitsee. Nyt voin osin maksaa takaisin sitä huolenpitoa, jota perheemme on Helenalta saanut kiireisten työvuosieni aikana. Tämä on nyt minun arkeni onnea, sanoo Niilo Hallman.

Juhani Eskola