Ohita navigaatiot ja siirry sisältöön

tervesuomi.fi

Apunavigaatio

Apunavigaatio

(tidningsartikel)

Päätäi, lasten harmillinen ja sinnikäs seuralainen

  • Kotilainen, Hannele
  • Jalava, Katri
  • Lyytikäinen, Outi
Julkaistu 4.1.2007

Päätäi, lasten harmillinen ja sinnikäs seuralainen

suomi/ktlehti2007/nro1/paatai.jpg

Päätäillä on erittäin voimakkaan eturaajat ja tarttumakynsi, jolla se tarttuu hiuksiin. Kuva: Kim S. Larsen, KSL Consulting, Tanska

Päätäiepidemiat ovat yleistyneet Suomessa viime vuosina. Sinänsä harmiton, mutta kiusallinen päätäi vaivaa erityisesti päiväkoti- ja ala-asteikäisiä lapsia. Täitä esiintyy eniten elo- lokakuussa ja tammi-helmikuun välisenä aikana, jolloin myös suurin osa epidemioista todetaan. Päätäin hoitoon on sekä lääkkeitä että lääkkeettömiä vaihtoehtoja.

Päätäi tarttuu todennäköisimmin suorassa lähikosketuksessa ja todetaan usein ensin päiväkodeissa ja kouluissa noin kahden viikon kuluttua koulun alusta ja sen jälkeen myös perheissä paikallisina epidemioina. Välillinen tartunta päähineiden, vuodevaatteiden ja hiustenhoitovälineiden kautta on mahdollinen, joskin huonommin tunnettu (1).

Tartunta todetaan löytämällä saivareita useimmiten korvien takaa, niskahiuksista ja otsatukasta. Eläviä päätäitä on vaikea erottaa, ja ne löytyvät vain kampaamalla huolellisesti tiheällä täikammalla. Saivaret havaitaan helpommin hyvässä valaistuksessa. Tartunnan oireena on päänahan kutina, joka johtuu päätäin veriaterian yhteydessä erittämästä syljestä ja sen aiheuttamasta ihoärsytyksestä. Päänahan raapiminen voi aiheuttaa sekundäärisen bakteeritulehduksen. Usein oireet puuttuvat kokonaan, mikä vaikeuttaa diagnoosia etenkin päiväkodeissa.

Tartunnalle alttiita ovat päiväkoti-ikäiset ja 7–11-vuotiaat. Syytä siihen miksi tytöt saavat infektion poikia useammin ja naiset miehiä useammin ei tiedetä. Henkilökohtaisen hygienian tai kodinhygieniaolosuhteiden ei ole todettu vaikuttavan tartuntaan.

Täiden yleistyminen

Täilääkkeiden käyttö on selvästi lisääntynyt 1990-luvulta Euroopassa ja Pohjoismaissa, minkä perusteella on epäilty laajempaa epidemiaa. Permetriinille lääkeresitenssiä päätäitä on kuvattu vuodesta 1995 lähtien Euroopassa. Pohjoismaissa tilanne on epäselvä. Karbariilille ei ole todettu resistenssiä. Tanskassa jopa 46 % lapsista on saanut ainakin kerran vuoden aikana täitartunnan (2).

Kattava seuranta täitartunnoista Suomessa on puutteellista. Täitartuntojen määrää voidaan kuitenkin arvioida siihen tarkoitettujen lääkkeiden myyntitilastojen perusteella. Täisampoon ja -liuoksen myynti on kaksinkertaistunut vuodesta 2000 vuoteen 2005, jolloin myytiin 84 566 pakkausta. Lääkekulutus on ollut suurinta Helsingin ja Uudenmaan alueella, Ahvenanmaalla ja Lapissa (3). Helsingin kaupungissa on seurattu päiväkotilasten infektioita säännöllisesti (n. 20 000 lasta/vuosi). Vuosien 1997 ja 2005 välisenä aikana täitartuntoja esiintyi eniten syyskuu-helmikuun aikana. Viime vuosien tartuntojen määrä on selvästi lisääntynyt.

Täitartunnan hoito

Päiväkodissa todettu täitartunta edellyttää jokaisen lapsen tutkimisen täikamman kanssa, mikä jää usein vanhempien tehtäväksi. Koska löydökset ovat epävarmoja, käytännössä tartunnan saaneen koko päiväkotiryhmä on jouduttu hoitamaan lääkkeillä. Tämä on osaltaan saattanut johtaa täilääkkeiden liikakäyttöön. Koulussa todettu täitartunta edellyttää koko luokan tutkimista täikampaamalla. Täilääkehoito on suositeltu annettavaksi vain niille, joilla todetaan saivareita tai eläviä täitä. Yksityiskohtaisia hoito-ohjeita on käsitelty äskettäin ilmestyneessä TABU-lehdessä (5).

Päätäiden häätöhoidoksi sopivat ulkoisesti käytettävät, ilman reseptiä apteekista saatavat valmisteet 1-prosenttinen permetriini tai malationi. Permetriini sopii yli 6 kk:n ikäisille lapsille. Malationi tehoaa täiden lisäksi myös saivareihin. Malationi-shampoo sopii vain yli 2-vuotiaille. Lääke tulisi levittää pyyhekuiviin hiuksiin tehokkaan lääkeainepitoisuuden saavuttamiseksi. Hoidon jälkeen tukanpesua tulisi välttää seuraavien kahden vuorokauden aikana lääkeaineen vaikuttavuuden takaamiseksi.

Lääkehoitokäsittelyn jälkeen hiuksiin levitetään hoitoainetta ja hiukset selvitetään harjalla. Tämän jälkeen hiukset kammataan tiheällä täikammalla (piikkiväli 0,3 mm) kuolleiden ja osaksi halvaantuneiden täiden poistamiseksi. Samalla poistetaan saivaret, joiden irrottamista saattaa helpottaa vesi–etikka-liuos (½ vettä ja ½ etikkaa). Täikampaus suositellaan tehtäväksi seuraavien kahden viikon ajan n. 2–3 kertaa viikossa esimerkiksi iltaisin. Tukan rauhallinen, vakaa kampaaminen myös rauhoittaa lasta, sillä valitettavasti täiden löytyminen on edelleen turhaan tunteita herättävä ja lapsen mielenrauhaa järisyttävä tapahtuma.

Uusien elävien täiden löytyminen kammatessa tai saivareiden selvä lisääntyminen n. 5 mm:n etäisyydellä päänahasta (hius kasvaa n. 1 cm / kk) on viite hoidon epäonnistumisesta tai uudesta tartunnasta. Tällöinkin mekaaninen poisto täikammalla päivittäin on antanut hyviä tuloksia, joten lääkehoidon uusimista kannattaa aina harkita erikseen.

Täin häätöhoidon epäonnistuessa tulisi ensin tarkistaa hoito-ohjeiden noudatus. Hoitoresistenteissä tapauksissa voidaan käyttää voimakkaampaa 5-prosenttista permetriini-voidetta, joka annetaan vaikuttaa yön yli, ja seuraavan kahden viikon ajan jatketaan täikampausta joka toinen päivä täiden ja saivareiden poistamiseksi mekaanisesti.

Kotona suositellaan liinavaatteiden pesua +60 asteessa, muiden tekstiilien kuumakäsittelyä +80 asteessa kahden tunnin ajan tai kylmäkäsittelyä –20 asteessa vuorokauden ajan.

Ei-lääkkeelliset häätöhoidot

Ei-lääkkeelliset häätöhoidot ovat saavuttaneet suosiota myrkyttömyytensä vuoksi. Äskettäin on julkaistu tutkimus dimetikonin tehosta täin häätöhoidossa (4). Dimetikoni on silikoniyhdiste, joka muodostaa täin ympärille tiiviin kalvon, jolloin veden erittyminen hengitysaukkojen kautta estyy ja täi kuolee. Myrkytön aine sopii yli 6 kk:n ikäisille, astmaatikoille ja herkkäihoisille. Myös oliiviöljyllä, kookosöljyllä ja vaseliinilla on saavutettu hyviä tuloksia, mutta haittana on öljyn tahraavuus.

Päätäi on 1–4 mm pituinen läpikuultavan harmaa ja litteä. Ravinnoksi päätäi tarvitsee 2–5 veriateriaa päivässä. Aikuinen naaras munii 4 viikon elinaikanaan yhteensä n. 50–150 kotelomaista munaa eli saivaretta, jotka se kiinnittää huolellisesti liimamaisella aineella tiukasti hiusjuureen lähelle päänahkaa oikean lämpötilan (28–30 C) ja kosteuden takaamiseksi. Noin 5–9 vrk:n kuluttua saivareista kuoriutuvat nymfit saavuttavat aikuisuuden 2 viikon kuluessa. Ihmiskehon ulkopuolella päätäi elää vain n. 55 tuntia (1).

Täiden esiintyminen noudattaa vuodenaikavaihtelua ollen runsaimmillaan elo-lokakuussa ja tammi-helmikuun välisenä aikana. Nykyisin Suomessa päätäin ei ole todettu aiheuttavan muita infektiosairauksia. Euroopassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa pää- ja vaatetäi toimivat vektorina Riketsian aiheuttamassa pilkkukuumeessa ja Borrelia recurrentiksen aiheuttamassa toisintokuumeessa.

Ohjeita paikallisten täiepidemioiden ennaltaehkäisemiseksi kouluissa ja päiväkodeissa:

  • Lapsille suositellaan säännöllistä päätäitarkastus täikampaamalla
  • Laajempia täitartuntoja voidaan ehkäistä ennalta käyttämällä koululaisilla ja päiväkoti-ikäisillä lääkkeettömiä hoitoja kausiluontoisesti
  • Lääkkeiden saatavuus täiden esiintymisaikoina tulee taata
  • Häätölääkkeiden oikea käyttö: riittävä määrä lääkettä, riittävä vaikutusaika, laimenemisen esto, tukan pesun välttäminen 1–2 vrk hoidon jälkeen
  • Turhia hoitoja tulee välttää
  • Täikampaus lääkehoidon jälkeen 2–3 kertaa viikossa kahden viikon ajan

Hannele Kotilainen, infektiolääkäri
Katri Jalava, erikoistutkija
Outi Lyytikäinen, projektipäällikkö
KTL, Infektioepidemiologian osasto
etunimi.sukunimi@ktl.fi

Kirjallisuutta 1. Roberts, J. Head Lice. N Engl J Med 2002;346:1645–9.
2. Larsen, K. Päätäiongelma meillä ja muualla -asiantuntijaryhmän kokous Helsingissä 2006.
3. Jokiranta, S. Päätäiongelma meillä ja muualla -asiantuntijaryhmän kokous Helsingissä 2006
4. Burgess, I. Treatment of head louse infestation with 4% dimeticone lotion: randomised control equivalence trial. BMJ 2005;330:1423–5.
5. Kotilainen, H. Päätäit ongelmasta epidemiaan? TABU 2006(5):8–9.

© TerveSuomi.fi 2008Tietoja sivustosta