Publisher

National Public Health Institute

Ihminen on maailman menestynein eläinlaji, jos asiaa mitataan levinneisyydellä. Laji on mukautunut elämään päiväntasaajalta napaseudulle, rannikolta vuoristoihin, hetkellisesti jopa avaruudessa. Tämä on edellyttänyt tekniikan kehittämistä elämän perusedellytyksiin, ravinnon varastointia, vaatetusta, asumuksia ja energian valjastamista kaiken tämän tuottamiseen. Tähän tarvitaan infrastruktuuria: järjestäytynyt yhteiskunta, erikoistunut työnjako ja fyysisiä ja sosiaalisia rakenteita.

Mutta kenelle tätä infrastruktuuria rakennetaan? Onko päällimmäisenä kansantalous ja elinkeinoelämä? Vai tehdäänkö sitä perheille ja lapsille, joita monet ehdokkaat ovat muistaneet juuri käytyjen vaalien alla? Rakennetaanko yhdyskunnat terveellisiksi? Onko arvokeskustelua siitä, kenelle tätä yhteiskuntaa, kaupunkeja, moottoriteitä, kirkonkyliä ja rakennuksia ensi sijassa rakennamme?

KTL:n ympäristöterveyden osaston johdolla on laadittu selvitystä Lasten ympäristö ja terveys. Se liittyy pohjatyönä Euroopan ympäristö- ja terveysministerien yhteiseen hankkeeseen lasten ympäristöterveysohjelman luomiseksi kaikkiin maihin (CEHAP, Children's Environmental Health Action Plan).

Selvityksen mukaan Suomessa lasten terveys on monin osin hoidettu hyvin, on tehokkaat neuvola- ja terveydenhoitojärjestelmät ja pääosin kunnossa oleva ympäristöterveydenhuolto. Suomen lapset eivät kuole juomavedestä aiheutuviin ripulitauteihin, mikä maailmassa ei ole ollenkaan itsestään selvyys. Kemikaalien aiheuttamia riskejä on syytä valvoa, mutta erityistä hälyttävää ei ole näkyvissä.

Toisaalta yhdyskuntia suunniteltaessa ja infrastruktuuria kehitettäessä lasten olemassa oloon kiinnitetään vain vähän huomiota. Kunnallispolitiikassa lapsille rakennetaan pitkien keskustelujen jälkeen päivähoitoa ja kouluja. Useimmilla päätöksenteon alueilla, kaavoituksessa, katujen ja teiden suunnittelussa, energiapolitiikassa, ja vaikkapa autoveron rakennetta suunniteltaessa seuraa hämmentynyt hiljaisuus, jos kysyy, miten sen on ajateltu vaikuttavan lasten terveyteen.

Vaikutuksia lasten terveyteen on monilla tasoilla. Ne voivat olla globaalisia, kuten energiantuotannon vaikutus ilmastonmuutokseen. Ne voivat olla alueellisia, kuten liikennevalintojen vaikutus ilman laatuun ja kaupunkien rakenteisiin. Ne voivat olla paikallisia, kuten rakennuskulttuurin vaikutus hometalojen syntyyn.

Yhdyskuntasuunnittelu on keskeinen lapsen kehitykseen, terveyteen ja viihtymiseen vaikuttava tekijä, etenkin koulujen, päiväkotien ja asuntojen sijoittaminen yhdyskuntaan liikenteen keskelle. Yhdyskuntien rakenne vaikuttaa perusteellisesti lapsen elämään useiden osatekijöiden kautta. Lasten liikenneriskit riippuvat olennaisesti siitä, onko lapsen liikkuminen liikenteessä otettu huomioon. Kevyen liikenteen sujuvuus ratkaisee sen, paljonko lapset voivat saada hyötyliikuntaa koulumatkoilla ja matkoilla harrastuksiin. Riittävät laajat liikkumismahdollisuudet koulujen pihoissa ja asuntojen ympäristöissä edistävät sekä ruumiillista että henkistä kehitystä.

Ilmansaasteet on osoitettu nyky-yhteiskunnan merkittävimmäksi ympäristön kemialliseksi terveysriskiksi. Kouluja ja päiväkoteja tulisi sijoittaa teiden ja ympäristön pistelähteiden suhteen haitallisille alueille, eikä uusia teitä ja saastuttavia pistelähteitä tule sallia niiden läheisyyteen. Tietty määrä viheralueita on tärkeä paitsi viihtyisyyden myös ilman laadun takia, siksi näille pitäisi asettaa minimimäärä kaavoitettavaa neliökilometriä kohti.

Päiväkodit ja koulut ovat lasten keskeinen elinympäristö ja niiden terveellisyyteen ja kykyyn edistää lasten tervettä kehitystä tulisi erityisesti panostaa. Lapsiryhmien suuri koko lisää etenkin pienten lasten infektiotautien riskiä. Puheen kehitys ja sitä tietä henkinen kehitys kärsii suurissa ryhmissä lisääntyneestä melutasosta. Sisäilmakysymykset ovat olleet jatkuvasti esillä viimeisen vuosikymmenen aikana. Erityisen ongelmallinen huono sisäilma on kouluissa ja muissa tiloissa, joissa on paljon lapsia. Hyvälaatuinen sisäilma on keskeinen edellytys hyvälle oppimiselle ja hengitysteiden terveydelle. Monissa lapsiin vaikuttavissa asioissa on myös tiedon puutetta, ja tutkimuksella olisi tehtävää.

Jouko Tuomisto, professori (emeritus)
KTL, Ympäristöterveyden osasto