Publisher

National Public Health Institute
Original page

(SARS), access to information, diplomats, epidemics, legations, research

Julkaistu 5.4.2007

Vuoden 2003 sars-epidemian aikana epidemia-alueella sijaitsevat Suomen ulkomaanedustustot pitivät ovensa auki viisuminhakijoille ja muille vierailijoille. Epidemia lisäsi jonkin verran lähetystöhenkilöstön työmäärää ja siihen liittyvää stressiä. Luotettavimman tiedon epidemian kulusta ulkoministeriön virkailijat kokivat saavansa suomalaisilta viranomaisilta ja tiedotusvälineiltä.

Kansanterveyslaitos ja ulkoasiainministeriö (UM) selvittivät Suomen ulkomaanedustustojen henkilöstön kokemuksia sars-epidemiasta sekä edustojen toimenpiteitä ja työntekijöiden tiedonsaantia epidemian aikana. Kokemuksia kerättiin sekä lomakekyselyllä että puhelinhaastattelulla elo- ja syyskuussa 2003, jolloin sars-epidemia oli jo hiipunut. (1). Tutkimuksessa käytetty kyselylomake pohjautui kansainvälisen The SARS Psychosocial Research Consortiumin laatimaan kyselylomakkeeseen (2,3). Vapaaehtoinen lomakekysely lähetettiin 40 työntekijälle. Siihen vastasi 20 Kanadassa, Kiinassa, Malesiassa, Vietnamissa, Hongkongissa ja Japanissa sijaitsevien edustustojen työntekijää.

Reagointi ja toimet

Vaikka sars huolettikin jossain määrin vastaajia, ei se juurikaan vaikuttanut heidän työ- tai arkirutiineihinsa. Vastaajista viisi arvioi oman riskinsä saada sars melko suureksi tai erittäin suureksi epidemian ollessa pahimmillaan. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että vastaajat olivat enemmän huolissaan muista kuin omasta riskistään sairastua.

Suurin osa ilmoitti pyrkineensä välttämään sars-tartunnan joillakin toimenpiteillä, kuten välttämällä matkustamista epidemia-alueille, pesemällä käsiään tavallista useammin sekä vähentämällä harrastustoimintaa, ostoksilla käyntiä ja julkisilla kulkuvälineillä liikkumista. Kuusi vastaajaa oli käyttänyt maskia. Viisi ilmoitti enemmän kuin neljä asiaa, jotka he olivat tehneet välttääkseen sars-tartunnan. Ainostaan yksi vastaaja ei ollut tehnyt mitään mahdollisen tartunnan välttämiseksi. Kolme ilmoitti lähettäneensä perheensä kotiin, ja kaksi heistä ilmoitti syyksi koulujen ja päiväkotien sulkemisen.

UM antoi ohjeet liikkumisesta Pekingin suurlähetystölle, jolle sars oli suurin ongelma, ja samaa ohjetta noudattivat muutkin edustustot. Turvajärjestelyjen vuoksi suurin osa edustojen asiakkaista, kuten viisumin hakijat, tapaavat yleensäkin virkailijan ”turvalasin” takaa, eikä sarsin aikana nähty tarvetta lisäjärjestelyihin tartuntariskin vähentämiseksi.

Tiedonsaanti

Vastaajat olivat käyttäneet tietolähteinä useimmiten paikallisten viranomaisten tiedotusta, WHO:n ja KTL:n tiedotteita. Luetettavimpina pidettiin kotimaisia viranomaislähteitä ja kansainvälisiä lähteitä; suomalaisten viranomaisten antamaan sars-tiedotukseen luotettiin jopa paremmin kuin suomalaiset keskimäärin (3). Vastaajista puolet suhtautui asemamaansa tiedotukseen varauksellisesti, Aasiassa olleista tätä useampi. Aasialaisiin asemamaihin sijoitetun henkilöstön varauksellinen suhtautuminen paikallisiin viranomaisten tietolähteisiin ei ollut yllättävää, kun ottaa huomioon julkisen tiedotuksen tason epidemian alussa. Toisaalta eräistä vastauksista kävi ilmi, että Kiina oli parantanut tiedotustaan kevään myötä.

Erään vastaajan mukaan suomalainen media antoi toisinaan sekasortoisemman kuvan tilanteesta kuin mitä se itse asiassa oli. Puolet vastaajista koki, etteivät paikalliset uskomukset sarsista olleet vaikuttaneet edustustossa mahdollisesti annettavaan sars-neuvontaan, kun taas kuusi vastaajaa katsoi, että ne olivat aiheuttaneet hämminkiä.

Mitä opittiin?

Sars-epidemian vaikutus epidemia-alueilla toimivan lähetystöhenkilöstön työhön ja arkeen jäi lopulta melko vähäiseksi. Epidemia aiheutti merkittävää huolestumista vain kahden vastaajan mielestä. Mikäli kyseessä olisi ollut sarsia helpommin leviävä ja tappavampi sairaus, olisi stressin ja huolen taso voinut olla kokonaan toinen. Tämän vuoksi on tärkeää pohtia etukäteen järjestelyjä, joilla voidaan vähentää ylimääräisiä huolenaiheita, kuten perheen lähettäminen kotiin ja tartuntariskin minimoiminen työmatkajärjestelyin. Sars-epidemia saattoi vaikuttaa enemmän edustuston henkilöstön vapaa-aikaan kuin työhön. Se ei ollut uhka vain heille itselleen tai heidän perheilleen, vaan myös heidän paikallisille naapureilleen ja tutuilleen.

Anne-Marie Vartti, tutkija
Pauli Leinikki, professori
Kansanterveyslaitos
Arja R Aro, professori
University of Southern Denmark
Pauli Mäkelä, suurlähettiläs
Maarit Louekari, työsuojelupäällikkö
Kirsti Narinen, lähetystöneuvos
Ulkoasianministeriö

Kirjallisuutta
1. WHO. Summary of probable SARS cases with onset of illness from 1 November 2002 to 31 July 2003. (revised April 21 2004)
2. Vartti AM, Aro AR. SARS ja suomalaiset [Sars and Finns]. Kansanterveys 2003(8):16.
3. Vartti AM, Aro AR, Schreck M, Uutela A. SARS – suomalaisten tyytyväisyys viranomaisiin ja mielipiteet tarpeellisista kontrollitoimista. Suom Lääkäril 2004;59:4629–33.