Publisher

National Public Health Institute
Original page

epidemics, monitoring, questionnaire study, reporting , research , settlement of matters

Julkaistu 24.9.2007

Kansanterveyslaitoksen infektioepidemiologian osasto on epidemioiden selvityksen valtakunnallinen konsultaatio- ja koordinointiyksikkö. Osasto vastaanottaa epidemiaepäilyilmoitukset, koordinoi epidemiaselvityksiä ja raportoi tulokset sekä ohjeistaa terveydenhuoltoa tartuntatautitapauksissa.

Epidemiaselvitys on Kansanterveyslaitoksessa vakiintunut prosessi, joka sujuu yleisten kansainvälisten käytäntöjen mukaan. Onnistunut selvitys on kuitenkin viime kädessä kiinni selvitystiimin yhteisestä tahdosta ja kyvystä mukautua alati muuttuviin tilanteisiin.

Vuosittain jopa 100 epidemiaepäilyä

Tieto kotimaisesta ruoka- tai vesivälitteisestä epidemiasta voi tulla KTL:llään monia eri reittejä. Sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaava lääkäri soittaa suoraan infektioepidemiologian osaston epidemiologille tautiepäilyn herätessä. KTL:n päivystävän tartuntatautilääkärin pöydälle ilmestyy lain velvoittama epidemiaepäilyilmoitus, jonka hän tallentaa atk-pohjaiseen seurantatiedostoon. KTL:n suolistobakteerilaboratorio havaitsee poikkeuksellisen paljon epidemiaan viittaavia bakteerilöydöksiä. Lisäksi lähes kaikki kliinisen mikrobiologian laboratoriot kautta maan ilmoittavat löydöksensä internet-pohjaiseen KTL:n ylläpitämään Tartuntatautirekisteriin. KTL:n infektioasiantuntijalla on myös yhteydet kansainvälisiin seurantaverkostoihin, joiden kautta tuleva hälytys saattaa käynnistää vaikkapa legionellaepidemian selvityksen KTL:ssä.

Vuosittain ilmoitetuista 60–100 ruoka- tai vesivälitteisestä epidemiaepäilyistä KTL ryhtyy selvittämään niitä, joilla on kansanterveydellistä merkitystä. Ruokavälitteisen epidemian selvitystyön ensisijainen tavoite on löytää taudin aiheuttaja, epidemian laajuus ja leviämisen syy. Samalla pohditaan toimia, joilla estetään uudet sairastumiset. Kun aiheuttajamikrobi on varmistunut, selvitetään, mitä kautta mikrobi on levinnyt.

Epidemiaselvitys on tiimityötä

Analyysituloksia tarkastelemassa vasemmalta Susanna Lukinmaa, Jenni Inkinen, Anja Siitonen, Kaisa Haukka ja Anna Liimatainen suolistobakteerilaboratoriossa.

Selvitys käynnistyy KTL:ssä niin, että tutkimusta johtava epidemiologi kokoaa tiimin, johon kuuluvat lääkäri, eläinlääkäri, mikrobiologian ja laboratoriotyön asiantuntijoita, hoitajia, atk-suunnittelijoita ja sihteereitä. Alkuvaiheessa kerätään kuvailevaa tietoa epidemiasta ja selvitetään kuinka moni ihminen on sairastunut tietyllä taudin kuvalla, tiettynä aikana ja tietyllä paikalla. Tutkimuksen alkuvaiheessa tilanne saattaa muuttua jopa päivittäin: useilta eri paikkakunnilta saattaa tulla ilmoituksia, joiden huomataan kuuluvan samaan epidemiaan.

Selvityksen alusta lähtien KTL:n toimijat ovat tiiviissä yhteydessä Elintarviketurvallisuusvirastoon EVIRAan, joka vastaa elintarvikkeiden jäljityksestä ja päättää tuotteiden vetämisestä pois markkinoilta. Alkukokoontumisessa selkeytetään työnjakoa EVIRAn ja KTL:n yksiköiden kuten suolistobakteerilaboratorion ja ympäristöterveyden osaston välillä. Myös tiedottamisvastuista ja -aikataulusta sovitaan tässä vaiheessa. Nopea tiedonkulku epidemiatilanteessa läänin, sairaanhoitopiirin, kunnan, terveyskeskuksen, laboratorioiden ja asiantuntijalaitosten välillä on selvitystyön perusedellytys, ja kansalaisviestinnän on kuljettava johdonmukaisesti rinnalla.

Kyselytutkimukset avainasemassa

Normaaliaikoina epidemiatiimi kokoontuu viikoittain. Dynaamisessa epidemian selvittelytilanteessa kokouksia pidetään tiheämmin, ja KTL:n tiimiläiset kirjoittavat päivittäin yhteiskäyttöiseen verkkopohjaiseen päiväkirjaan tekemänsä havainnot, yhteydenotot ja asioiden uudet käänteet.

Epidemiaa selvitetään usein kyselytutkimuksella, ja menetelmä valitaan tapauskohtaisesti. Jos rajatusta joukosta, esimerkiksi häävieraista, osa sairastuu ja osa pysyy terveenä, valitaan kohortti-tutkimus. Kaikki häävieraat haastatellaan joko puhelimitse tai postikyselynä tapausta varten räätälöidyllä kyselylomakkeella.

”Selvittelyn kannalta tämä on ihanteellinen tutkimusasetelma”, epidemiologi Markku Kuusi KTL:stä kertoo, ”kun tiedämme mitä vieraat ovat syöneet ja juoneet tilaisuudessa ja kuka on sairastunut, pystymme laskemaan kuinka suuri riski tilaisuudessa kananlihaa syöneillä henkilöillä oli sairastua.”

Jos epidemia on laajalle levinnyt ja kaikkien sairastuneitten haastattelu ei ole mahdollista, selvittelyssä käytetään tapaus/verrokki-menetelmää. Tällöin kerätään joukko sairastuneita ja valitaan heille sopiva vertailuryhmä. Verrokkien motivointi vaatii ammatillista otetta, vaivanpalkaksi kun ei yleensä ole tarjolla muuta kuin lämmin kiitos.

Eija Kela ja Markku Kuusi valmiina tulevan syksyn tautihaasteisiin.

Tietosuojasta pidettävä huolta

Erikoissairaanhoitaja Eija Kela, joka toimii myös osaston tiedottajana, osallistuu kyselylomakkeen suunnitteluun ja laatii listat sairastuneista ja verrokeista. Oirekuvan selvittämiseksi hoitajat syvähaastattelevat tartunnan saaneita puhelimitse ja vastaavat myös sairastuneitten kysymyksiin.

Infektioepidemiologian osastolla työskentelee aina tartuntatautilääkäri tai erikoistuva eläinlääkäri, joiden tehtävänä on kysellä kunnista epäilyilmoitusta täydentäviä tietoja. Heidän tehtävänään on kokonaiskuvan hahmottaminen. Eija Kela pitää huolta siitä, että logistiikka pelaa, kun on lähetettävä, vastaanotettava ja arkistoitava satoja kyselylomakkeita. Tietosuoja on myös muistettava; sairastuneitten ja verrokkien nimet tai elintarvikeyritysten tiedot ovat salassa pidettäviä.

Aiheuttajamikrobin tutkimukset

Kliinisen mikrobiologian laboratoriosta lähetetty epidemian aiheuttanut ruokamyrkytysbakteerikanta päätyy KTL:n suolistobakteerilaboratorioon, jossa jatketaan aiheuttajamikrobin, vaikkapa yersinian, tyypitystä. Lisäksi kantaa verrataan muihin Suomessa tai maailmalla eristettyihin yersiniakantoihin geneettistä sormenjälkityypitystä käyttäen. Kaikki vastaanotetut kannat kirjataan laboratorion omaan rekisteriin, josta selvitetään onko samaa kantaa ollut aikaisemmin Suomessa. Kukin taudinaiheuttajamikrobi vaatii omanlaisensa analyysimenetelmän, joita mikrobiologit, biotekniikan insinöörit ja laboratoriohoitajat viilaavat tapauskohtaisesti. Lähetelomakkeille käsin kirjatut tulokset päätyvät lopulta niin ikään KTL:ssä räätälöityyn tietokantaan. ”Menetelmästä ja mikrobien oikukkaasta käyttäytymisestä riippuen, tyypitys valmistuu 3–7 vuorokaudessa,” kertoo tutkimusprofessori Anja Siitonen. Selvittely voi nyt edetä välittäjäelintarvikkeen ja annosvasteen määrittelyyn.

Tulokset tieteelliseksi artikkeliksi

Ruokavälitteinen epidemia katsotaan selvitetyksi, kun aiheuttajamikrobi on löydetty, sen leviämisreitit on selvitetty ja uusia sairastumisia ei enää tule. Epidemiologi Markku Kuusi vakuuttaa, että selvitykset tehdään KTL:ssä niin hyvin, että tulokset voidaan julkaista, jos jotain julkaisemisen arvoista löytyy. Erikoistuva eläinlääkäri Ruska Rimhanen-Finne odottaa Epidemiology and Infection -lehdestä vastausta julkaistavaksi lähetetystä ns. ”Tuusula-Kerava” -epidemiaa käsittelevästä artikkelistaan. Yli 400 lasta 23 koulussa ja 5 päiväkodissa sairastui vatsatautiin viime vuoden elo-syyskuussa. Kohorttitutkimuksena haastateltiin kaikki yhden koulun lounastajat, ja aiheuttajaksi paljastui porkkanaraasteen välityksellä levinnyt Yersinia pseudotuberculosis -bakteeri. Ruska Rimhanen-Finne on erikoistumisjaksollaan osallistunut epidemioiden selvittelyn eri vaiheisiin, mutta eniten häntä kiinnostavat selvityksen tieteellinen raportointi ja tutkimustyö erityisesti yersinioiden ja alkueläinten parissa.

Pullonkauloja

Epidemiahuippuina selvitystiimin oma väki venyy, mutta ulkopuolisen avun palkkaaminen potilaspuhelujen vastanottoon ja tietojen tallennukseen on ajoittain välttämätöntä. Senioritason asiantuntijoille ei sen sijaan helposti löydy sijaisia, sillä esimerkiksi epidemiaselvityksen vetäjän tehtävään pätevöityy ainoastaan pitkän kokemuksen myötä. Myöskään räätälöityjen laboratoriomenetelmien hallitsijoita ei ole monia. Uusia tyypitettäviä mikrobikantoja, kuten yersinian monia alatyyppejä, sen sijaan ilmaantuu aina vain enemmän.

Liisa Palonen
KTL, Viestintä